Lasketteko lapsenne virpomaan tuntemattomien ovelle?

Eikö omasta ystäväpiiristä tarpeeksi löytyisi?

sukulaiset 400km päässä, pitäisikö vaan näillä kahdella käydä virpomassa, jopas on... pitääkö lasten ilo tappaa ihan väkisin?? menkää itseenne.

kaksi virvottavaa on ihan tarpeeksi mielestäni. Omat vanhempansa voi myös virpoa. Voit myös itse kysyä tuntemattomilta naapureilta, että sopiiko, että lapsesi tulevat virpomaan.



Teen yötyötä ja todella ärsyttää, jos ei muista laittaa lappua oveen, että täällä nukutaan.



Ja kun pienet lapset vielä liikkuu yksikseen, ei ne välttämättä osaa edeslukea/välitä, jos joku nukkuu päivällä.



Enkä muista ikinä edes varata mitään herkkuja. En myöskään käytä käteistä. On aika noloa minulle ja ikävä lapsille tuottaa pettymys...

Sitten lapset käyvät tässä lähinaapurostossa (2-3 taloa) virpomassa, kun ovat sen verran pieniä vielä. Minä mukana... :D Lapset haluavat laittaa virpojien koreihin itse niitä karkkeja, meillä yleensä pieniä pääsiäismunia, joita laitetaan 5-6 / virpoja ja aina ollaan saatu hienosti askarrellut vitsat. Kerran kävi poika tyttöjen mukana ja hänellä oli joku ihme naamari vaan päässään. Taitaa tämä perinne vähän sorsia poikia...

jospa rupeaisit ajattelemaa muitaki ihmisiä!! Kaikille se ei todellakaan ole iso juttu; vaikka lapsiaki olis; Yritä oppia ymmärtämään, että on erilaisia vakaumuksia ym tai ihmiset ei piittaa koko jutusta ... En edes uskaltais pistää ventovieraiden oville, kun ikinä ei tiedä,,

Isompana aion päästää. Nyt olemme kiertäneet tuttuja ja naapureita.

Ensin täällä kotinurkissa ja sitten pohjanmaalla kun menevät isovanhemmille.

Olisivat aika pettyneitä, jos eivät pääsisikään. Vaikka kerjäämistähän se kuulemma on...

tuskinpa on; sillä toi virpominen on pakanallinen perinne

Virpomisen historia



Virpominen on alun perin ollut ortodoksinen tapa ja peräisin Karjalasta. Palmusunnuntaina ihmisillä oli tapana kevyesti " vitsoa" ystäviään ja sukulaisiaan pajunvarvuilla lausuen samalla terveyttä ja vaurautta toivottavia loruja. Kevään elämää ja hedelmällisyyttä symboloiva vitsa jätettiin sitten hyvän onnen toivotukseksi virvotulle. Lasten pukeutumista noidiksi taas tunnetaan vuosisadan takaa Ruotsista, ja Pohjanmaalta tulee kukoistava trulliperinne. Suomalaisten nykyinen virpomistapa onkin hyvä esimerkki idän ja lännen perinteiden yhteensulautumisesta.



1800-luvun Inkerissä virvottiin tällaisella lorulla:



Urpaa, arpaa, tuoreeks' , terveeks' , siul' kana, miul' muna! Riihen parvet rikkaaks' , aitan parvet autuaaks' , kuominad kuninkaaks' ! Talliltais talonpojaks! Tuo lehmält' voi-lusikka, Taikinapytylt' kakku! Viikoks' velkaa, aastajaks' anteeks' ! (SKVR III:2 N1803)

Lapset eivät ole koskaan virponeet eivätkä koskaan ymmärtäneet miksi noin tehdään. Heidän mielestään se on aika outoa.



2

Enkä päästä ketään meille virpomaan. Tosi rasittavaa!

meidän kulmilla ainakaan pedofiili vaani, ihan tavallisia lapsiperheitä, kuten mekin. Musta on kiva kun virpojat tulee, kiva seurata miten hyvin lorut muistuu mieleen, vaikka jännittää ja puvut ja naamamaalit on hienosti laitettu. Lapsille tärkeä juttu.

Eilen oli meillä joku ihan kummallinen tarina jostain dinosauruksesta joka meni yökylään. Tosi omituista, eikä yhtään hauskaa.



Missä 1900-luvun alussa ihmiset noine kerjäläistarinoine elää?

En niistäkään lue sellaisia, mitkä on meidän uskon vastaisia.



2

Onko niin vaikea ymmärtää että kaikki ei esim. käy virpomassa?? Voi voi jos se on sulta jotain pois; mutta kandee opetella elämään, eikä olla noin mustavalkonen!

että ihmiset eivät pidä virpojista eivätkä koko perinteestä? Itse olen pohjanmaalta kotoisin ja siellä ainakin vieläkin lankalauantaina virpojia on paljon liikkeellä ja ihmiset oikein mielellään odottavat että käyvät, kaikkien mielestä hauska perinne. Mutta täällä etelä-suomessa olen törmännyt tähän negatiiviseen asenteeseen virpomista kohtaan ihan kavereitteni kohdallakin, omani haluaisi virpomaan, ollaan aina pohjanmaalla käyty pääsiäisenä ja on siellä päässyt serkkujen kanssa virpomaan mutta nyt ei mennä sinne, ja mietin että viitsiikö lasta viedä täällä virpomaan, tulee pian lapselle paha mieli vaan kun ihmiset eivät tykkää.

Meidän lapset ovat käyneet virpomassa n. 10 vuoden ajan ja yleensä aina on ovi avattu ja palkkiot on saatu. Tosi harvassa paikassa on ovi jäänyt avaamatta ja vielä harvemmassa ovat ne, jotka eivät ole antaneet virpoa. Monet vanhat ihmeiset kuulemma ovat oikein odottaneet virpojia.

Kokemukset on arvokkaita.

Mua ärsyttää nää lapset, jotka kiertävät palkintojen toivossa koko korttelin. Ei kyllä itseänikään kiinnostaisi antaa vieraalle virpojalle mitään, mutta annan silti.



Meillä käydään lähinaapurit ja mummola.