Tykkääkö naiset siitä, että miehet muutaman oluen jälkeen alkaa kertoa inttitarinoita?

Luulisi naisten jopa kiihottuvan kun saavat kuulla miehisiä ja testosteronia tihkuvia tarinoita? Vai haluaako nykynaiset vaan kuulla kuinka runopoika analysoi miten feminismi ja ilmastonmuutos näkyy naisen lempirunossa? Tai miten muunsukupuolisten oikeudet toteutuvat heteronormatiivisessa diskurssissa?

Aika parantaa. Ei nelikymppisiä tunnu enää kiinnostavan.

Suosittelen myös "vedä peukalosta" -jekkua.

Ei erikoisesti tykätä, mutta kuunnellaan, joskus tulee hauskojakin juttuja.

Kovin pitkään sitä ei kerralla jaksa, mutta palanen muistoja, silloin tällöin on ihan ok-juttu.

Ei kenenkään inttijutut (= siis niillä kehumiset) kiinnosta ketään sivarimiestäkään.

'Mitäs sitten menit sinne', voisi nyt jo todellakin vain sanoa ja todella oikeutetusti, koska pakkoa siihen ei oikeasti ollut. 

Siihen asti kaikki menee uusien tuttavuuksien kanssa hyvin, kunnes tulee ilmi, että mieheni on sotatieteiden maisteri ja tehnyt työuransa armeijassa.

Kiinnostaa ihan ok. Miehiltä sen sijaan loppuu kiinnostus jos alan vastavuoroisesti kertoa omia inttijuttujani.

Onneksi mieheni on kasvanut ulos niistä jutuista. Kyllä se vielä 15v sitten jaksoi niitä muistella ja minä kohteliaisuudesta kuunnella.

Intti on ihan 'shittiä' .

Joku inttitarinoiden kertominen on kyllä niin junttia kuin junttius voi olla. Siinä voit päätellä kuka tykkää. Saattaa tykätäkin jos on tarpeeksi takapajuinen ja sivistymätön isäm maam puolustaja juntti.

Samalla tavalla kun miehet innostuvat naisten synnytyskokemusten yksityiskohtaisesta kuvaamisesta vastaavissa tilanteissa. Synnytyshän on naisellisuuden huipentuma ja miehet syttyvät rajuimpia repeämiä sisältävistä kertomuksista. Siinä estrogeeni virtaa ja miehet katsovat ihailevin ja samalla kiihottunein kasvoin.

Ei kai tätä harrasta kuin ne pikkupojat, jotka ovat juuri päässeet intistä tai ehkä vuoden sen jälkeen? Ei kai kolmikymppiset tai nelikymppiset miehet enää inttijuttuja jauha? Kai heille on siihen mennessä jo jotain muutakin hauskaa ja jännää tapahtunut.

Onneksi mieheni ei enää muistele niitä juttuja yhtä usein kuin vielä 20 vuotta sitten, on jo kasvanut aikuiseksi. Sinänsä ei haittaa jos ukot keskenään juttelevat niistä mutta jos koko illanistujaiset menee inttiaikojen muisteluun niin siten kyllä ärsyynnyn.

Vierailija kirjoitti:

Siihen asti kaikki menee uusien tuttavuuksien kanssa hyvin, kunnes tulee ilmi, että mieheni on sotatieteiden maisteri ja tehnyt työuransa armeijassa.

Ai? Mitä ongelmia se aiheuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla kun miehet innostuvat naisten synnytyskokemusten yksityiskohtaisesta kuvaamisesta vastaavissa tilanteissa. Synnytyshän on naisellisuuden huipentuma ja miehet syttyvät rajuimpia repeämiä sisältävistä kertomuksista. Siinä estrogeeni virtaa ja miehet katsovat ihailevin ja samalla kiihottunein kasvoin.

Aika eri asia. Kukaan ei pakota synnyttämään, vaikka sitä kovasti edelleen koitetaan käyttää argumenttina sen puolesta ettei naisten tarvis suorittaa asepalvelusta :D Syntyvyys kaikkien aikojen pohjamudissa

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa ihan ok. Miehiltä sen sijaan loppuu kiinnostus jos alan vastavuoroisesti kertoa omia inttijuttujani.

😄👍

Ylipäätään vanhoihin jumittuminen on aika turn-off. Eli vuosi - pari intistä päästyä on jo keksittävä muuta puhuttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tätä harrasta kuin ne pikkupojat, jotka ovat juuri päässeet intistä tai ehkä vuoden sen jälkeen? Ei kai kolmikymppiset tai nelikymppiset miehet enää inttijuttuja jauha? Kai heille on siihen mennessä jo jotain muutakin hauskaa ja jännää tapahtunut.

No en tiedä, kyllä se kuitenkin sellainen kokemus loppujen lopuksi on että eipä sellaisia juttuja siviilissä kyllä tapahdu. Sen takia ne varmaan jää mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla kun miehet innostuvat naisten synnytyskokemusten yksityiskohtaisesta kuvaamisesta vastaavissa tilanteissa. Synnytyshän on naisellisuuden huipentuma ja miehet syttyvät rajuimpia repeämiä sisältävistä kertomuksista. Siinä estrogeeni virtaa ja miehet katsovat ihailevin ja samalla kiihottunein kasvoin.

Eikös se seksi parisuhteissa synnytyksen jälkeen ole paremminkin , ihan jonkun aikaa sen jälkeen , ns. 'jäähyllä' ?

Eivät ne intti ja synnytys ole muutenkaan asioina rinnasteisia.

Eivät  edes kerrottavina  juttuina niin, että ne jutut olisivat jotenkin juttuina  samalla tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla tavalla kun miehet innostuvat naisten synnytyskokemusten yksityiskohtaisesta kuvaamisesta vastaavissa tilanteissa. Synnytyshän on naisellisuuden huipentuma ja miehet syttyvät rajuimpia repeämiä sisältävistä kertomuksista. Siinä estrogeeni virtaa ja miehet katsovat ihailevin ja samalla kiihottunein kasvoin.

Aika eri asia. Kukaan ei pakota synnyttämään, vaikka sitä kovasti edelleen koitetaan käyttää argumenttina sen puolesta ettei naisten tarvis suorittaa asepalvelusta :D Syntyvyys kaikkien aikojen pohjamudissa

Kuka tässä asevelvollisuudesta tai synnytyspakosta keskusteli, sen sijaan intistä miehisyyden ja synnytyksestä naisellisuuden hormonia pursuavina huipentumina.