Onko lastenhoitoapu appivanhemmiltani nyt verrannollinen minun heidän auttamiseensa heidän ollessa vanhoja?

ei

Ainakin tällä palstalla lukemattomia kertoja on sanottu, että lastenhoitoapu silloin aikanaan kyllä kelpasi. Eli aika yeinen mielipide se ainakin on.

Eipä kukaan voi sinua velvoittaa heitä auttamaan, vaikka olisivat hoitaneet lapsianne kuinka. Moraalinen velvollisuus on sitten eri asia ja se riippuu omasta omatunnostasi. Mutta mielestäni se lankeaa kyllä heidän poikansa päälle, sinulle sitten omien vanhempiesi asiat.

Jos on ärsyttävät appivanhemmat, ei kannata luoda kovin tiiviitä suhteita. Jos et pyydä apua, mutta mies pyytää? Jos hoidat oman osuutesi lasten kanssa jo muutenkin, niin anoppi hoitaa lusmuilevan miehesi osaa? Tämä on yleinen kuvio, että anopit auttavat poikiaan, ei heitä oikeasti kiinnosta tasa-arvo tai miniän elämänlaatu.

Kyllä minusta on. Ja miksi et auttaisi jos itsekin olet heiltä apua saanut?

Oma äitini on auttanut todella paljon lastenhoidossa ja pidän itsestäänselvänä että minä autan häntä. Sekä nyt että sitten kun hän on vanha. Anopilla on paljon lastenlapsia eikä ole koskaan ollut kiinnostunut meidän lapsista saati että olisi hoitanut, häntä en aio auttaa.

Mummoja ja vaareja on moneen lähtöön. Oletan että monet näistä ihan seurustelevat lapsenlapsiensa kanssa ihan ilman mitään taka-ajatuksia. Hoitavat ja pitävät ihan omasta halusta.

Voit myös mieheltäsi kysellä hoitiko oma mummonsa, vaarinsa häntä aikoinaan? Sitten udella anopilta paljon omia appejaan aikoinaan auttanut? Siintä saat hieman viitettä siintä mitä tuleman pitää.

Kyllä minusta moraalinen velvollisuus on sitten auttaa heitä.

Sinu ja miehesi. Ei pelkästään sinun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on. Ja miksi et auttaisi jos itsekin olet heiltä apua saanut?

Oma äitini on auttanut todella paljon lastenhoidossa ja pidän itsestäänselvänä että minä autan häntä. Sekä nyt että sitten kun hän on vanha. Anopilla on paljon lastenlapsia eikä ole koskaan ollut kiinnostunut meidän lapsista saati että olisi hoitanut, häntä en aio auttaa.

Olisi otettava huomioon myös vanhuksen kyky. Voiko hoitaa vai ei.

Entä jos ne lapsenlapset sitten itse auttaisivat isovanhempiaan. Varsinkin, jos heillä ei ole vielä perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on. Ja miksi et auttaisi jos itsekin olet heiltä apua saanut?

Oma äitini on auttanut todella paljon lastenhoidossa ja pidän itsestäänselvänä että minä autan häntä. Sekä nyt että sitten kun hän on vanha. Anopilla on paljon lastenlapsia eikä ole koskaan ollut kiinnostunut meidän lapsista saati että olisi hoitanut, häntä en aio auttaa.

Nyt sulla on sekasin omenat ja päärynät. Kyse siis apeista, ei omista sukulaisista. Vai väitätkö käsi sydämmellä että jos olisi vahtinut niin auttaisit? Isäni ei ole koskaan ollut lapsenlikkana lapsilleni, mutta kyllä paljon häntä siskon lanssa autettu. Hyvä ja mukava ihminen. Appiukko jos olis ollut samassa tilanteessa niin en auttaisi, kyseessä näet ilkeä äijänkäppänä.

On vain niin, että vaikka heitä olisi autettu aikoinaan, niin se ei takaa, että auttaisivat teitä. Voi olla myös niin, että tahtovat teiltä apua vanhoina, vaikka eivät auta  teitä nyt. Tasapainoilkaa ja miettikää, mikä on eettisesti vähintä, että edes te teette. Syntyykö luontevaa suhdetta lapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on. Ja miksi et auttaisi jos itsekin olet heiltä apua saanut?

Oma äitini on auttanut todella paljon lastenhoidossa ja pidän itsestäänselvänä että minä autan häntä.

Oma äitisi? Tässä on nyt kyse appivanhemmista, eli täysin eri asiasta.

Vastavuoroisuus on avainsana oli osapuolina ketä hyvänsä.

Jotkut ajattelevat, että muut ihmiset ovat ihan heitä ja heidän lapsiaan varten

itsestäänselvästi ja loputtomasti, mutta kun toiset tarvitsevat vuorostaan apua niin

katsellaankin muuaalle, että kukas tämän homman nyt tekee, ei tämä meille kuulu.

Kaikki isovanhemmat eivät uskalla edes sanoa, että eivät jaksa hoitaa lapsenlapsia

niin usein kuin odotetaan tai ollenkaan. Heille sitten viedään jos toisessa sukuhaarassa on

enempi omanarvonsatuntevia. Jos joku puuttuu asiaan niin selitetään aivottomasti

lastenlasten tuovan iloa. Jepjep. Yksikin mummu itki päiväkausia joka kerta kun kolme lastenlasta

haettiin möykkäämästä että hän ei enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kukaan voi sinua velvoittaa heitä auttamaan, vaikka olisivat hoitaneet lapsianne kuinka. Moraalinen velvollisuus on sitten eri asia ja se riippuu omasta omatunnostasi. Mutta mielestäni se lankeaa kyllä heidän poikansa päälle, sinulle sitten omien vanhempiesi asiat.

Ton viimisen lauseen mukaan meilläkin eletään ihan, sopii meille. Anoppi ei luultavasti ole tyytyväinen, yrittää välillä syyllistää sillä ettei saa tarpeeksi huomiota. Mieheni siis huono yhteydenpitäjä. Mulla taas enemmän sukua, ja täten enemmän muistettavaa. Miehelläni vanhempansa ja yksi lapseton veli. Lapsemme taas ovat paljolti minun holhouksen alla.

Parasta on kyläillä puolin ja toisin ja tutustuttaa lapset isovanhempiin ja auttaa hyvän suhteen muodistumisessa, mutta hoitoapu jostain muualta. Myöhemmin ei tarvitse sitten miettiä tällaisia. Hyvä muuten harkita jo nyt, miten toimii! Joillakin asioilla saattaa olla hyvin kauaskantoiset seuraukset.

No minusta isovanhemmista pitää huolehtia jossain määrin ovat he aikanaan olleet auttavaisia tai eivät. Mutta varsinkin sitten jos ovat olleet auttamassa, niin silloin ei sovi kieltäytyä, vaikka maksaisitkin lapsenhoidosta nyt.

Pääasiassa vastuu anopistasi on miehesi mutta jos olet ollut osallisena miehesi saamasta avusta ja hyödystä, niin kyllä se silloin koskee sinuakin.

Kehen muuhun ihmiset vanhemmiten sitten voisivat turvautua, jolleivät juurikin lapsiinsa? Sitä ei tiedä millaiseksi tämä maailma muuttuu.

Poikani oli paljon vanhempieni hoidossa. Mutta ei tullut mieleenikään muuttaa tuhat kilometriä pohjoiseen heitä auttamaan. Kävin muutaman kerran vuodessa ja järjestin paikat hoivakotiin. Minulla on 5 siskoa ja 3 veljeä ja he eivät tehneet mitään.

Poikani asuu ulkomailla, ja en todellakaan odota häneltä mitään muuta kuin taloudellista tukea, jota saan jo nyt. Olin heillä juuri viikon ja se riitti, koska en pidä miniästäni enkä maasta jossa asuvat. Seuraavan kerran keväällä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos ne lapsenlapset sitten itse auttaisivat isovanhempiaan. Varsinkin, jos heillä ei ole vielä perhettä.

Tämä tilanne taas vaatii että vanhempi sukupolvi on aikoinaan aidosti lapsenlapsistaan välittäneet. Että se suhde on päässyt kehittymään. Ei ne ketään Marttamummoo mee kattomaan joka ei ole koskaan heistä välittänytkään. Mummot ja vaarit, monet kun vielä ovat hyvässä vireessä niin se että saa elää just sitä omalaisensa elämää on tärkeintä, ei ne lapsenlapset. Moni vanhus ei pysty yhdistämään mummon/vaarin roolia itsensä toteuttamiseen, nyt kun vihdoinkin on itselle aikaa. Se sitten saattaakin kostaantua kun vanhemmiten olis sitä aikaa, niin kukaan ei enää välitäkkään.

Tämän päivän mummut ja papat on iäkkäämpiä kuin menneitten vuosikymmenten aikaan.

Monet jo sen ikäisiä kuin isomummut ja vanhapapat ennen. Ei puhettakaan, että heillä olisi

enää teetetty lastenhoitotyötä tai muutenkaan vaivattu. Kunnioitettiin korkeaa ikää.

Itsekkäät ihmiset tekevät lapsia siinä toivossa, että he auttavat tulevaisuudessa. Sellaista ei voi eikä saa vaatia.

Hankkikaa mielummin robotti hoitamaan.