Ärsyttää olla perheen ainoa, jolla talous kunnossa - Taas vanhemmille piti lainata rahaa
Olen kotoisin perheestä, jossa vanhempani eivät ole koskaan kouluja peruskoulun jälkeen käyneet ja lapsia on hankittu heti nuoresta asti viisi peräkkäin. Asuttukin semmoisella paikkakunnalla, että työtilaisuuksia olematon määrä. Lienee sanomattakin selvää, että lapsuus oli köyhä. Todella köyhä. Ja sen tiesi. Ei osannut edes haaveilla mistään joulukuvaston lelusta tai mitään. Kädestä suuhun kituuttaen meni ja vaatteet serkuilta.
Viidestä lapsesta olen ainoa, joka on koulut käynyt ja päässyt työelämään. Loput tuntuvat jatkavan tätä luuppia; tehty liuta lapsia jne. Vanhempani ovat etenkin yhtä sisarusta vuosien varrella taloudellisesti hyysänneet (maksaneet ajokorttia, auton ylläpitoa, lapsenlapselleen suksia jne kun sisarellani ei varaa).
Nyt tajusin, että tämän toiminnan vuoksi heille ei ole kertynyt koskaan minkäänlaista puskurirahaa. Ei euroakaan.
Itselleni köyhä lapsuus on aiheuttanut, että raha rauhoittaa. En minäkään valtavia summia tienaa, mutta säästöön laitan joka kuukausi. Vanhempani ovat aina silti hoitaneet raha-asiansa kunnialla ja olen siinä mielessä kiitollisuudenvelassa, että ovat takaamassa asuntolainaamme.
Nyt kuitenkin mittani tuli täyteen; Jouduin jälleen kerran lainaamaan omille vanhemmilleni rahaa. Tällä kertaa ei ollut kyse normaalista parin sadan vipistä (jonka kyllä aikanaan ovat takaisin makselleet aina) vaan melkein tuhannen euron summasta. Auto vaati huoltoa. Tämä on kehä, joka nyt pitää katkaista. Laadimme takaisinmaksusuunnitelman kk-maksulla ja olen varma, että hoitavat velkansa. Mutta se, että itse eivät mitään puskuria sivuun saa, koska puolestaan hyysääväät aikuista lastaan saa loppua.
En tiedä miksi avaudun. Kai tämä on oikeasti noloa; olla se, jonka pitää vanhemmilleen rahaa antaa. Hävettää olla näin köyhästä perheestä. Ja se, että minä olen se, joka kovalla työllä ja hallitulla rahankäytöllä saa laitettua sivuun rahaa, jota toiset sitten käsi ojossa odottavat. Mieheni tienaa melkein puolet enemmän joo, mutta hän ei ole yhtä säästäväinen; laitamme saman summan tuloista huolimatta yhteiselle tilille, josta maksut menevät (lainat, päivähoitomaksut jne). Lopuista ei hänelle mitään jää käteen. En ymmärrä miksi.
Tässä tullut jo hyväksikäytetty olo.
No vähän helpotti oksentaa tämä edes tänne nettiin ulos.
Luojan kiitos omat lapseni tulevaisuudessa pääsevät varmasti helpommalla. Siinä missä minulla ei ollut euroakaan pesämunaa, kun kotoa lähdin on heillä siinä vaiheessa varmasti jo hyvä summa kasassa. Eikä mitä luultavammin tarvitse vanhaa äitiään taloudellisesti tukea.
Kommentit (6)
Meidän perheessä taas me rahattomat ei kehdata siltä varakkaalta mitään pyytää, saisi olla ihan katastrofitilanne, että kukaan häneltä menisi kerjäämään. Ei tosin olla kouluttamattomia, työttömiä tai suurperheellisiä, rahattomia vaan.
Sitten kun olet menettänyt vanhempasi niin ajattelet asioista hiukan toisin. Ajatteleppa sitä.
Vähän sama tilanne kuin mun miehellä. On veljeskatraasta ainut jolla on raha-asiat kunnossa. Vanhemmillaankin nyt paha elämäntilanne ja tarvitsevat rahaa. Peliongelmaiset veljet ovat jatkuvasti kus.essa vuokriensa ja laskujensa kanssa. Tonneja tuo on jo lainannut perheelleen, en tiedä tuleeko niitä masseja koskaan näkemään. Mutta veri on vettä sakeampaa ja silviissiin.
Olen jo vuosia tukenut vanhempiani ja sisaruksiani rahallisesti, yhteensä tuhansilla euroilla. Alussa oli aina heidän puoleltaan vakuuttelua että "tämä on sitten laina", mutta nyt emme enää vaivaudu teeskentelemään. Rahat menevät heille lahjaksi ja se siitä.
Minulla on onneksi todella hyvä työpaikka ja hyvät tulot, joten en kaipaa noita rahoja mitenkään. Ainakin menevät tarpeeseen.
Ei ole trolli. Kunniallisesti ovat raha-asiansa hoitaneet. Pankin kanssa neuvoteltu tarpeen tullen jos on esim. Lyhennyksiin tarvinnut muutosta. Metsää on jonkinverran (joka ei euronakaan tilillä näy) ja talo joka maksettu. Luortotiedot kunnossa siis vaikka tulot aina olleet pienet.
Raha on vain rahaa. Välit meillä hyvät. Ongelma on se että tämä piiri pyörii niin että vanhemmat joutuvat tiukan paikan tullen pyytämään rahaa minulta kun he taas eivät osaa sanoa sisarelleni 'ei' jotta heillä olisi mahdollista laittaa edes vähän syrjään.
Jos itselläni tulisi tilanne että auto hajoaa, pyykkikone pitää uusia tmv niin omillani olen aina ollut.
Toisaalta olen tyytyväinen että pärjään ja saan huolehdittua lasteni tarpeet itse.
Lisäksi isäni yli 90v äiti (mummoni) on jokseenkin varakas. Isä on sanonut että raadollinen fakta on että mummon kuoltua perinnönjaon jälkeen pystyvät velkansa kerrallakin kuittaamaan. Silti ei tässä kukaan kieli pitkällä kuolemaa odottele.
Miten pitkäaikaistyöttömät vanhemmat pystyvät takaamaan lainan tai avustamaan auton ylläpidossa jne? Jokin ei nyt täsmää kertomuksessasi...Sanot, että ovat hoitaneet raha-asiansa kunnialla mutta kuitenkin aina peepaa...Ettei vain olisi kokoomuksen trolli koko aloitus?