Asumusero - taustalla hankala elämäntilanne, ristiriitaa ja lopulta pettämistä

Auts. En mä haluaisi tuollasen puolison kanssa enää edes olla.

Mitä sä vielä mietit?

No hankala ajatella, että voisin ajatella toisen muuttumista paskaksi ihmiseksi napin painalluksella. Suhteeseen mahtuu paljon hyvää vuosien, vuosien varrelta. Ei tämä teko saa kaikkea sitä hyvää pyyhittyä, näen meidät isona kokonaisuutena. Tämä paska juttu on vain pieni siivu siinä kartassa, eikä ole minun puoleltani mahdoton ajatus, että asia käsitellään ja unohdetaan - keskitytään olennaisten asioiden käsittelyyn. Yhteiset lapset, omaisuus ja meidän suhde painaa, joten siksi mietin sitäkin mahdollisuutta, että saatasko ne asiat kuitenkin vielä kuntoon.

Lähinnä mietin, että kuinka kauan nämä "mietintätauot" ja "epämääräiset" asumuserot yleensä vie, että asia saadaan johonkin lopputulokseen. Kristallin kirkkaasti ymmärrän kuitenkin, että eron mahdollisuus on suurempi kuin yhteenpaluun. Kukaan ei mitään aikaakaan tähän voi antaa, mutta lähinnä olisin ollut kiinnostunut kuulemaan, minkälaisia kokemuksia tämän tyyppisistä kokemuksista ihmisillä on ja mitä lopulta tapahtui? Minä kyllä pärjään erittäin hyvin rahallisesti ja muutenkin yksin, eikä seuralaisen hankintakaan ole ollenkaan mahdoton tehtävä ulkonäöllisesti tms.

Kokonaisuuden huomioonottaen olisin kuitenkin halunnut yrittää saada asiat kuntoon, koska tiedän ne hyvät asiat ja sen, että kompuroinnista huolimatta sitä rakkauttakin vielä on.

Ei taida olla paluuta menneeseen jos puoliso on jo ihastunut toiseen.

Haluatko elää menneisyydessä vai vallitsevassa hetkessä eli tulevaisuudessa? 

Kaikkiin kariutuneisiin suhteisiin on kuulunut jotain hyviä hetkiä, onhan yhteen päädyttykin. 

Älä mieti menneitä ja kuvittele, että tulevaisuus on jo tapahtuneen toistoa, saati että olisi jokin velvollisuus kärsiä kurjuutta vain siksi, että joskus oli ihanaa. Keskity oikeasti nykyhetkeen ja tulevaan. Siihen, haluatko tosissaan ja niin tosissaan, että voit vielä luottaa pettämisen jälkeenkin. (tai kumpi osapuoli nyt oletkaan, sehän ei ihan selvinnyt) Mikään muu ei ole oikein itselle eikä reilua kumppania kohtaan kuin täydestä sydämestään sitoutuminen, ja ihan erityisesti tuollaisessa hankalassa tilanteessa sitä vaaditaan ja se vaatii myös paljon. 

Vastauksen taidat tietää vain sinä ja nyxäsi.

sample kirjoitti:

No hankala ajatella, että voisin ajatella toisen muuttumista paskaksi ihmiseksi napin painalluksella. Suhteeseen mahtuu paljon hyvää vuosien, vuosien varrelta. Ei tämä teko saa kaikkea sitä hyvää pyyhittyä, näen meidät isona kokonaisuutena. Tämä paska juttu on vain pieni siivu siinä kartassa, eikä ole minun puoleltani mahdoton ajatus, että asia käsitellään ja unohdetaan - keskitytään olennaisten asioiden käsittelyyn. Yhteiset lapset, omaisuus ja meidän suhde painaa, joten siksi mietin sitäkin mahdollisuutta, että saatasko ne asiat kuitenkin vielä kuntoon.

Lähinnä mietin, että kuinka kauan nämä "mietintätauot" ja "epämääräiset" asumuserot yleensä vie, että asia saadaan johonkin lopputulokseen. Kristallin kirkkaasti ymmärrän kuitenkin, että eron mahdollisuus on suurempi kuin yhteenpaluun. Kukaan ei mitään aikaakaan tähän voi antaa, mutta lähinnä olisin ollut kiinnostunut kuulemaan, minkälaisia kokemuksia tämän tyyppisistä kokemuksista ihmisillä on ja mitä lopulta tapahtui? Minä kyllä pärjään erittäin hyvin rahallisesti ja muutenkin yksin, eikä seuralaisen hankintakaan ole ollenkaan mahdoton tehtävä ulkonäöllisesti tms.

Kokonaisuuden huomioonottaen olisin kuitenkin halunnut yrittää saada asiat kuntoon, koska tiedän ne hyvät asiat ja sen, että kompuroinnista huolimatta sitä rakkauttakin vielä on.

Eipä kai mistään löydy oikeaa tietoa kuinka kauan tällaiset kuviot keskimäärin vievät aikaa.

Se mitä näitä on sivusta seurannut, niin melko yleinen ratkaisumalli on se, että mies ei ratkaisua tehtyä ja tilanne päättyy vasta kun jompikumpi naisista viheltää pelin poikki. Mies jää sitten rakentamaan elämäänsä sen kanssa joka jäljelle jäi. Yleensä tällaista ratkaisua seuraa myös epävarmuus ja epäluottamus suhteessa, kun nainen ei tuon miehen vatuloinnin vuoksi pysty koskaan täysin luottamaan mieheen tai omaan asemaansa tämän elämässä. Näin riippumatta siitä jäikö jäljelle exä vai nyxä.

Minä haluaisin sen, että molemmat keskittyy enempi niihin hyviin asioihin ja samalla myös tiedostaa omat huonot puolensa, ja keskittyy siihen, että pitää ne omalta osaltansa kurissa. Muutama tyhjänpäivinen ikuisuusongelma on lopetettava, tai oikeastaan asiaa ehdittiin jo päivittämään parempaan ennen erilleenmuuttoa.

Minä tiedän sen, että rakastan häntä ja hänkin minua ja että meissä on pariskuntana vahvaa potentiaalia, tästä on näyttöä vuosien varrelta. Sen tiedän 100% varmasti, että minua ei loputtomiin pettämisasia vaivaa, jos suhde on kertakaikkiaan lopetettu. Hän yksin voi kuitenkin sen halutessaan lopettaa, muut asiat on mahdollista saada kuntoon yhdessä.

Olen vahva järki-ihminen ja ymmärrän, että ikinä ennen ei tällaista kriisiä ole ollut ja tilanne on nyt äärimmäisen paha. Itse en kuitenkaan vähästä hätkähdä, saatika antaisi periksi, joten siksi olen ajatellut, että en hautaa vielä kirvestä kaivoon, mutta "päät" pitää saada selviksi, ennen ensimmäistäkään isoa, lopullista päätöstä.

Itse puhalsin tämän pelin poikki ja sanoin, että muutan pois, koska en voi katsoa tällaista pelleilyä, kun huomasin, että tuon säädön kanssa oli vielä jatkettu viestailua. Pyysin, että miettii asioita ja lupasin tehdä samoin itsekin. Mitään lupauksia puolin ja toisiin ei tehty, eli molemmat ollaan vapaita tekemään just mitä huvittaa. Avioeropapereita ei ole kuitenkaan haluttu vielä laittaa vetämään, koska mies ei ole omien sanojensa mukaan varma, että mitä edes haluaisi tehdä. MInä tiedän mitä oikeasti haluan ja olin myös sillä kannalla, että papereiden teko saa odottaa.

Ite olen aikoinani pettänyt ja sen kokemuksen kautta ymmärtänyt, että siinä tilanteessa ajatus voi olla sellaista paskaa, kuten myös teotkin, että itsekin ajattelee jälkikäteen, että miten olen voinut olla NIIN idiootti. Tämä siis tuo jonkinlaista ymmärrystä, että hankalassa elämänvaiheessa näinkin voi käydä, mutta eihän se sitä silti tarkoita, että sitä alkaisin katselemaan.

Eiköhän se viestittely jatku puolisosi ja tämän kolmannen osapuolen kanssa nytkin. Sinä et vain ole enää todistamassa tätä. Yrität pitkittää lopullista eroa, mikä on tietysti ymmärrettävää, koska yhteiset, ihanat vuodet.

Totta kai se jatkuu, mutta minä en aio olla sitä vierestä katsomassa, koska en ko. toimitintaa hyväksy. Tilannehan ei sinällänsä muutu yhtään miksikään, ei ainakaan tuossa hurmoksessa. tämän asian takia päätin, että otan ja häivyn.

Lähinnähän nähtäväksi jää, että kun realismia alkaa pakostakin tulla elämään tämän suuren muutoksen myötä - ero ei tuo pelkkää vaaleanpunaista utua - olisin mielenkiinnolla odottanut, että käykö näissä tapauksissa yleensä niin, että kun tie on vapaa, sitä rakastutaan uuteen oikein olan takaa ja kaikki paha muuttuu loppuelämän onneksi - vaan tuleeko jossakin välissä mieleen, että ei saakeli, mitä olen tekemässä ja että liinoja pitää yrittää vetää kiinni?

Eropapereita ei tosiaan ole vielä laitettu vetämään, mutta sekinhän voi olla edessä alta aika yksikön.

Tulee se vaikutelma että lopullisen valinnan tässä tekee se nyxä. Hänen valinnastaan taas näillä tiedoilla on vaikea arvailla mitään.

Mies on jo valintansa tehnyt, kun on jatkanut yhteydenpitoa toisen kanssa.

Mies ei kehtaa sanoa sulle suoraan tai ehkä tämä on hänelle winwin-tilanne. Kaksi naista.

Monilla miehillä teot ja sanat ovat ristiriidassa, jolloin kannattaa uskoa tekoja. Älä usko sanahelinää tai tyhjiä lupauksia.

Paras tapa saada selvyys tilanteeseen on alkaa järjestellä omaa uutta elämäänsä. Jos mies haluaa sinut vielä niin hän tekee kaikkensa sen eteen, että suhteenne ei pääty.