Lue keskustelun säännöt.
Joulu lähenee, lahjanvaihto alkaa... mitä, jos yrittää tehdä sopimuksia, ettei lahjoja osteta puolin ja toisin, mutta vastapuoli ei suostu?
01.11.2019 |
Joulun lahjanosto toisille on mukavaa ja toisille on kiva antaa lahjoja, mutta nyt meillä alkaa olla niin paljon lahjanvaihtoa odottavia, että stressiä on lahjojen hankintaan tarvittavan ajan löytämisestä, mutta ennen kaikkea rahaakaan ei ole käyttää niin paljon, koska omien lasten ja perheen lahjat ja ylipäätään jouluun tarvittavat rahat pitää myös säästää. Laskimme, että lahjanvaihtoon sukulaisten ja tuttavien kanssa menee 800-1000 eur, jos ostamme kaikille saman arvoiset lahjat, mitä heiltä saimme viime jouluna.
Olemme yrittäneet tehdä lahjattomussipimuksia. Joidenkin kanssa se onnistuu, mutta nyt on muutama henkilö, jotka ovat ilmoittaneet ostavansa silti meille lahjan. No, me emme tarvitse heiltä yhtään mitään. Jos taloudellinen tilanteemme olisi parempi, toki haluaisimme viedä heille 100 eur arvoiset lahjat, kuten he ostavat muille, mutta meille se on suuri summa.
Miksei ihmiset usko, että lahjoja ei tarvitse vaihtaa, joulumieli tulee muusta, kuin ostamisesta. Kortti riittää muistamiseen.
Kommentit (25)
Asia selvä. te ette osta lahjaa, he ostavat. Ei ole lahjojen vaihtamista, vain lahjan antamista ja saamista.
Missä sinulla on se ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei kokonaan halua ilman lahjaa jättää niin voihan sitä tehdä vaikka jonkun ruokalahjan tms. Itse olen leiponut pieniä taatelikakkuja esimerkiksi.
Meillä onneksi meni läpi. Hirveä stressi olikin.
Jos on aikaa ja taitoa niin leivo hyviä joululeipiä, esim saaristolaisleipää. Paketoit ne kauniisti.
Jos tuohon haluaa ostaa jotain pientä vielä niin vaikka lyhty, käsipyyhkeet... jotain vastaavaa.
Olen kertonut, että en aio enää hankkia lahjoja enkä toivo niitä itse. Ne jotka silti haluavat jotain minulle tai lapsille antaa, antavat. Niistä kiitän lahjan antajia tietysti ja kerron samalla uudelleen, että en odota keneltäkään meille päin lahjoja.
Meidän saamat lahjat ovat vähentyneet vuosi vuodelta ja pidän sitä hyvänä.
En näe tässä ongelmaa ja en ole kuullut kenenkään mieltään pahoittaneen siitä. Saan tällaiset ehkä siksi anteeksi, että olen sukulaisten ja tuttavien kesken tiedetty ”en minkään tavaran haluaja”, joten valmiiksi jo olen vähän hyväntahtoinen kylähullu näissä asioissa.
Miehelleni ostan isoja lahjoja, hän ei osta minulle koska ei ole varma mitä ostaisi. Tämä sopii hyvin minulle.
Omille kouluikäisille lapsille aion ostaa yhdet lahjat (todennäköisesti yhteisen). He saavat niin paljon kaikkea kaikilta vuoden mittaan ja ymmärtävät olevansa aika lellittyjä (Vapaa-ajan menoilla, panostuksella ja huomiolla, ei niinkään tavaralla). Kunhan nyt joku yllätys jouluna. :) Eihän se heidän oma vikansa ole, että ovat lellittyjä, vaikka ovatkin asiasta tietoisia.
Kannustan Ap:ta ja muita pitämään päänsä ystävällisen tehokkaasti! Elämä helpottuu näin ja on ihanaa, etten enää saa mitään pakkolahjoja.
Hyväntekeväisyyteen laitan muuten jonkin verran, koska on niin paljon lapsia jotka eivät ole lellittyjä ja jäisivät sen lisäksi ilman joululahjojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite ostan niille keille haluan odottamatta vastalahjaa ja otan lahjan vastaan niiltä ketkä haluavat sen antaa.
Eli antakaa niiden antaa jotka haluavat vaikka ette itse ette anna. Kun kerran olette tehneet tiettäväksi ennalta ettette lahjoja anna, niin ei kukaan siitä voi pahastua.
Onneksi olen toisella puolella maailmaa työmatkalla joulukuun jälkimmäisen puoliskon. Sanoisin että aika luxusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tämä on onneksi yhteisellä päätöksellä toiminut jo vuosikausia. Parille vanhemmalle sukulaistädille ostan joulukukan ja omalle äidille myös, sekä hommaan suurimman osan jouluruoista, sillä vietämme hänen luonaan joulunpyhät.
Mä leivoin sukulaisille saaristolaisleipää jouluksi ja tein sinappia. Pakkasin kauniisti.
En halua itsekään tavaraa. Ostan itse mitä tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat vastaan saamasi lahjat ja kiität kohteliaasti. Ei ole mitään pakkoa antaa vastalahjoja, mutta et voi myöskään kieltää toisia lahjomasta sinua. Se olisi epäkohteliasta.
No se on sen toisen henkilön voi voi. Jos on sovittu että ei osteta lahjoja niin MINÄ en osta lahjoja, enkä tunne syyllisyyttä jos toinen menee ja ostaa. En ala kyllä voivottelemaankaan että "no mehän sovittiin ettei ostella...."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini sanoo aina samat sanat: ei niitä lahjoja tarvi.
Minä sanon aina samat sanat: minusta on kivaa, kun on jotain pientä, mistä tulee hyvä mieli.
Lopputuloksena on aina pieniä paketteja jouluaattona.
Lahjat on lahjoja, ei kai se pointti ole mikään lahjojen vaihtaminen, vaan joku haluaa ihan pyytteettömästi antaa teille lahjan, ilman odotusta vastapalveluksesta.
Kun olette sanoneet, ettette lahjoja osta, niin sitten olette vain iloisia siitä, että saatte kuitenkin itse lahjan. Kannattaa yrittää päästä siitä ajatuksesta, että olisi aina vastalahjan velkaa saadessaan jotakin, se toinen ihminen tuskin niin ajattelee kuitenkaan (en itse ainakaan ajattele).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin joululahjojen ostamisen 15 vuotta sitten. Ei ollut kellekään ongelma eikä kukaan pahastunut. En muista, sainko joltain lahjan ekana lahjattomana jouluna.
On kyllä ollut hyvä päätös. Onhan tämä aikuisten kesken tapahtuva pyyhkeiden, kylpysettien ja kirjojen vaihto ihan typerää. Mieluummin haen itse, mitä oikeasti haluan/tarvin.
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin joululahjojen ostamisen 15 vuotta sitten. Ei ollut kellekään ongelma eikä kukaan pahastunut. En muista, sainko joltain lahjan ekana lahjattomana jouluna.
On kyllä ollut hyvä päätös. Onhan tämä aikuisten kesken tapahtuva pyyhkeiden, kylpysettien ja kirjojen vaihto ihan typerää. Mieluummin haen itse, mitä oikeasti haluan/tarvin.
Osuit asian ytimeen. Ei mitään kylpysettejä, vaan ihania ja kivoja lahjoja. Niitä minä annan ja hyvällä mielellä, kerran vuodessa.
Olen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin joululahjojen ostamisen 15 vuotta sitten. Ei ollut kellekään ongelma eikä kukaan pahastunut. En muista, sainko joltain lahjan ekana lahjattomana jouluna.
On kyllä ollut hyvä päätös. Onhan tämä aikuisten kesken tapahtuva pyyhkeiden, kylpysettien ja kirjojen vaihto ihan typerää. Mieluummin haen itse, mitä oikeasti haluan/tarvin.
Osuit asian ytimeen. Ei mitään kylpysettejä, vaan ihania ja kivoja lahjoja. Niitä minä annan ja hyvällä mielellä, kerran vuodessa.
Olen aikuinen.
Voin tunnustaa, että kivan ja ihanan lahjan keksiminen aikuiselle on mielestäni ihan äärettömän hankalaa. En edes keksi, mikä olisi itselleni ihana ja kiva lahja.
Vierailija kirjoitti:
Toistat sanomasi ja pidät siitä kiinni. Luovuttavat viimeistään muutaman kerran jälkeen.
Minä pidin pintani ja totesin jo kymmenen vuotta sitten, ettemme me aikuiset tarvi minkäänlaisia joululahjoja koska meillä on jo kaikki tarpeellinen olemassa. Olin mielessäni todella ärtynyt siitä, että ihan väkisin tungettiin koriste-esineitä ja muuta turhaa nurkkiimme pyörimään.
Kyllä yleensä kovimmatkin kiellon uhmaajat oppivat viidessä vuodessa, etteivät aikuiset ”Lissu” ja ”Jussi” kaipaa minkäänlaisia joululahjoja. Niistä tulee vain kauhea stressi kun lahjoja ei voi oikein ihan heti joulun jälkeen heivata kirpputorille tai kierrätykseen.
Minulle mahdollisimman vähästressinen ja rauhallinen joulu on ehdottomasti paras joulu. Jos ette muuta syytä keksi niin vedotkaa vaikka ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ettette joudu aikuistenväliseen lahjarumbaan.
Herkkukorikin on sinällään huono idea jos ei tiedä tarkkaan toisen makumieltymyksiä. Mieluummin siis suoraan sydämestä tuleva rauhallisen joulun toivotus kuin yhtään mitään aikuisten välisiä lahjoja. Kyllä me osaamme ihan itse tehdä ja hankkia jouluherkkumme!
Minkäs teet kun anoppi ei usko. Emme edes vaadi täydellistä lahjoista luopumista, vaan että yksi lahja riittäisi ja sekin mielellään jotain kuluvaa. Ei onnistu, saamme miehen kanssa molemmat ainakin 5 lahjaa kumpikin. Kymmenen vuotta yritetty saada menemään perille mutta kun hän niin tykkää antaa.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs teet kun anoppi ei usko. Emme edes vaadi täydellistä lahjoista luopumista, vaan että yksi lahja riittäisi ja sekin mielellään jotain kuluvaa. Ei onnistu, saamme miehen kanssa molemmat ainakin 5 lahjaa kumpikin. Kymmenen vuotta yritetty saada menemään perille mutta kun hän niin tykkää antaa.
Sanotte jämäkästi, ettette tarvi enempää tavaraa. Mieluummin vaikka käytte yhdessä elokuvissa tai teatterissa tms.
Toistat sanomasi ja pidät siitä kiinni. Luovuttavat viimeistään muutaman kerran jälkeen.