Mistä voi erottaa, olenko sosiaalisesti estynyt vai Asperger?
Mistä erottaa, olenko vain sosiaalisesti estynyt ja todella epänormaalin ujo aikuiseksi ihmiseksi vai onko minulla Aspergerin syndooma? Olen tuntenut koko ikäni olevani outo ja erilainen kuin muut. Tämä vain pahenee iän myötä. Olen 30-vuotias nainen. Olen lukenut Aspergerin syndroomasta ja monet piirteet täsmäävät, mutta ei kuitenkaan kaikki.
Kommentit (15)
Onko sinulla ujoutta ja ahdistusta sosiaalisiin tilanteisiin liittyen? Vai tuntuuko enemmän, että et osaa (et ole koskaan oikein tiennyt mitä kuuluu sanoa, koska on oma vuoro puhua puhelimessa...). Tietysti voi olla molempia (ei osaa --> ahdistus) jolloin vaikea sanoa.
Samoja tuntemuksia, paitsi että ajattelin enne aina ettei voi olla aspergeria. Sitten aloin juttelemaan oireistani ystävän kanssa, jolla on diagnosoitu asperger/autismin kirjo, ja jouduttiin toteamaan että meillä on hyvin, hyvin samat ongelmat. Nyt...en tiedä.
Itselleni ei esim. sovi se, että en tietäisi, MILLOIN mun pitää puhua puhelimessa. Kyllä mä tiedän, silloin kun se toinen sulkee suunsa. Mä en vaan tiedä, MITÄ sinne pitää sanoa. Missä kohtaa puhelua sanotaan oma nimi? Jos varaa aikaa johonkin, missä kohtaa sanotaan että jotkut päivät eivät käy? Missä kohtaa esitetään toiveet? Entä jos ei ole ihan varma, millaista esim. hiustenleikkuuta haluaa, missä kohtaa ja miten se sanotaan?
Minulla on sekä sosiaalisten tilanteiden ahdistusta että osaamattomuutta. En tiedä, johtuuko osaamattomuus ahdistuksesta, joten en vain jännittämisen ja ujouden takia tiedä, mitä sanoa. Olen yrittänyt opetella repliikkejä muiden keskustelua seuraamalla ja tv-sarjoja katsomalla. Tunnen itseni todella tyhmäksi.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Samoja tuntemuksia, paitsi että ajattelin enne aina ettei voi olla aspergeria. Sitten aloin juttelemaan oireistani ystävän kanssa, jolla on diagnosoitu asperger/autismin kirjo, ja jouduttiin toteamaan että meillä on hyvin, hyvin samat ongelmat. Nyt...en tiedä.
Itselleni ei esim. sovi se, että en tietäisi, MILLOIN mun pitää puhua puhelimessa. Kyllä mä tiedän, silloin kun se toinen sulkee suunsa. Mä en vaan tiedä, MITÄ sinne pitää sanoa. Missä kohtaa puhelua sanotaan oma nimi? Jos varaa aikaa johonkin, missä kohtaa sanotaan että jotkut päivät eivät käy? Missä kohtaa esitetään toiveet? Entä jos ei ole ihan varma, millaista esim. hiustenleikkuuta haluaa, missä kohtaa ja miten se sanotaan?[/quot
Voi sua. Voit heittäytyä melko passiivisesti kampaajalle soittaessa. Esim. itse sanoisin "No tässä on x x hei. Mä tarvisin aikaa hiustenleikkuuseen". Sit kampaaja kysyy tarvittavat kysymykset ja/tai kertoo koska on mahdollista tulla.
Voi olla molempia. Minulla on diagnoisoitu Asperger, ja kun (aikuisiässä) muutaman kerran kuulee - ja tulee syyllistetyksi- dialogien puutteellisuudesta etc ihmisien taholta, joihin on mielestään kaikkensa panostanut, niin kyllä se ahdistuskin sieltä puhkesi.
En juuri puhu nykyisin (vieraille).
Mulla on ainakin unenlaatu ollut niiin heikko lapsesta saakka ilman läääkitystä ettei esim kirjoja ole eläessäni kyennyt lukea riviäkään ajatuksella.
Hullu saa olla muttei tyhmä, noin mentorini sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ainakin unenlaatu ollut niiin heikko lapsesta saakka ilman läääkitystä ettei esim kirjoja ole eläessäni kyennyt lukea riviäkään ajatuksella.
Kait siiitä nyt tulee narsistinen fiilis muille kun ittte joutuu kokoaika pohtimaan että mikä ittessä on oikein vikana.
Onko aistipoikkeavuuksia ja/tai motorista kömpelyyttä tällä hetkellä tai lapsena/nuorena? Usein Aspergereilla on niitäkin pelkkien sosiaalisten tilanteiden sujumattomuuden lisäksi. Oikeastaan neuropsykiatriset tutkimukset ovat ainoa tie, jolla asian pystyy sanomaan varmaksi. Ilman niitä tilanne on pelkkää mutua.
Minullekin soittaminen on vaikeaa, mutta puhelimessa puhuminen on kuitenkin helpompaa kuin kasvotusten puhuminen. Ainakin virallisissa puheluissa, joissa toinen vetää tilannetta ja kysyy kysymykset.
Ap.
^ Relax, mitä enemmän naurattaa sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Onko aistipoikkeavuuksia ja/tai motorista kömpelyyttä tällä hetkellä tai lapsena/nuorena? Usein Aspergereilla on niitäkin pelkkien sosiaalisten tilanteiden sujumattomuuden lisäksi. Oikeastaan neuropsykiatriset tutkimukset ovat ainoa tie, jolla asian pystyy sanomaan varmaksi. Ilman niitä tilanne on pelkkää mutua.
Olen aika herkkä äänille, ja vaatteiden kanssa on vaikeaa. Ne eivät saa tuntua yhtään päällä. Olen todella kömpelö ja olen ollut aina huono liikunnassa. Inhosin liikuntatunteja jo koulussa. Sekin voi kai liittyä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen, koska muiden seurassa menen aivan lukkoon enkä voi liikkua. Jähmetyn vaan paikoilleni.
Olen muutenkin aika ilmeetön ja vakava, vaikka olisin hyvällä mielellä.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla molempia. Minulla on diagnoisoitu Asperger, ja kun (aikuisiässä) muutaman kerran kuulee - ja tulee syyllistetyksi- dialogien puutteellisuudesta etc ihmisien taholta, joihin on mielestään kaikkensa panostanut, niin kyllä se ahdistuskin sieltä puhkesi.
En juuri puhu nykyisin (vieraille).
Diagnosoitiinko sinulla asperger aikuisena vai lapsena?
Ap.
Jos et tykkää pitää ilmastonmuutossaarnoja, niin silloin olet todennäköisesti vain sosiaalisesti estynyt.