MITEN SELVISIT KRIISISTÄ? Kaikki apukeinot tänne

Voimia! Itse aloin juoksemaan, liikunta auttoi. Taittoi pahimman vihan ja väsytti iltaisin mukavasti. Tätä riittävän monta toistoa, niin huomaa, että vuosi on mennyt. Nyt jo viisi...

Soita Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen tai varaa akuuttiaika terveyskeskuksen psykiatriselta sairaanhoitajalta. Jos lapsi on neuvolaikäinen, voit myös sieltä pyytää keskusteluapua. Tärkeintä on muistaa syödä ja nukkua ja ennen kaikkea hengittää tunnista toiseen.

Käyt asiaa läpi mielessäsi, se auttaa.

Puhu jollekin.

Jos parisuhdeterapia ei enää mahdollinen niin mites lähipiirille puhuminen? Kaverillani oli sama tilanne, puoli vuotta eron jälkeen liittyi tinderiin ja löysi sieltä uuden kumppanin

Muista ettet kosta lapsen kautta... Aiheuttaa isot traumat lapselle.

Et voi kun odottaa että tunteet laantuvat. Itkut on itkettävä kunnes tulee päivä kun ei enää itketä.

Vain aika auttaa,tämän voin kertoa vaikka juuri nyt se tuntuu varmasti toivottomalta. Joka päivä sattuu vähemmän ja tulee päivä jolloin ei satu enään yhtään. Toki lapsen ikävän ja kivun joudut kantamaan mutta juuri nyt olet hänelle koko maailma ja varmasti myös tulevaisuudessa,lapsi muistaa kuka välitti ja huolehti. Yksi turvallinen vanhempi riittää mikäli toinen osapuoli ei vanhemmuuteen kykene,se on hänelle elämän suurin virhe jonka tajuaa joskus ja silloin te olette jo selvinneet yhdessä vahvoina pitkälle elämässä. Lapselle ei kannata silti haukkua tai arvostella isää,hänelle se on edelleen rakas ja tärkeä. Anna hänelle tilaa surra,muistella ja katsella valokuvia,piirtää isälle ja pitää hänet sydämessä. Se suojaa lasta kestämään eron ja ikävän. Omaan kriisiin suosittelen liikuntaa ja vertaistukea.

Psykiatrinen sairaanhoitajan kanssa keskustelu, kieltäydy lääkkeistä, joku niitä jossain vaiheessa kuitenkin tyrkyttää. Päiväkirjan kirjoittaminen, johon saat purkaa kaiken vihan ja katkeruutesi ja synkimmät toiveesi konkreettisesti. Puhu ystäville, hoida lasta, aloita jokin uusi harrastus. Käy sukulaisilla.

Tärkeintä on saada asia ulos ja ilmoille. Valuttaa paha veri pois, että haava pääsee parantumaan, eikä tulehdu. Se vie helposti vuoden, jopa ylikin, joten siihen kannattaa asennoitua.

Hae ammattiapua. Oikeasti sekin auttaa kun on aika tiedossa milloin pääsee oloaan jollekulle purkamaan. Myös muille voi ja kannattaa puhua avoimesta, mutta läheisiä ei kannata liikaa kuormittaa. Hyväksymistä siihen, että jonkin aikaa on ihan kamalaa. Syö, nuku ja huolehdi arjesta, hetki kerrallaan eteenpäin. Mutta sitten kun voimavaroja tulee lisää, tee heti asioita joista nautit esim. aloita uusi harrastus. Self-help-kirjallisuus, erokirjoja on paljon esim. Kimmo Takanen Tunne sydämesi. Tsemppiä! 

Kyllä sä pärjäät ja selviät. Mullekin kävi joskus noin, kun mies ihastui ja rakastui julkkikseen. Oltiin miehen kanssa oltu teineistä asti yhdessä, käyty vihillä ja saatu 2 lasta. Eihän siihen julkkiselämään ja pintaliitoon lapset sopinut millään tapaa. Kyllä se oli katkeraa kalkkia ja yöt meni itkien ja musiikkiin nukahtaen. Tsemppiä ja voimia sulle.

Valitettavasti vain aika auttaa. Aika kultaa muistoja. Tottakai voi hakea keskusteluapua ja jollei uni tule niin mennä vaikka käymään lääkärillä. Pitää hoivata ja huoltaa itseään. Voimia ap!

Anteeksi, mutta mulle tuli otsikon ja ekan lauseen perusteella käsitys, että olisi olllut jostain isommasta kysymys. Komeat olivat fanfaarit alkuun, mutta tuohan vaikuttaa aika tavalliselta erolta. 

Mutta joo, keskusteluapua, päiväkirjaa, liiku, syö ja nuku. Ja aikaa. 

Tsemppiä, kyllä se siitä. Hetki kerrallansa eteenpäin. 

Pelkään välillä, että teen itselleni jotain. En ole näin syvissä vesissä ennen uinut, vaikka yhtä ja toista tullut koettua elämän aikana.

Kamalaa on tietysti tuo lapsen ikävä ja isän lässytykset puhelimessa ”Isi rakastaa täältä kaukaa”. Lapsi ei ymmärrä miksi isi vielä kaksi kuukautta sitten leipoi pizzaa ja vei leffaan ja nyt asuu jonkun toisen luona. Todellakin tunnen, että mies jätti meidän perheen, ei vain minua.

Aika varmasti auttaa. Mutta tässä kohtaa olen vain katkera ja vihainen. En kaivannut tällaista sontaa, en halua selviytyä ja odottaa parempia aikoja. Haluan normaalin arkeni takaisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pelkään välillä, että teen itselleni jotain. En ole näin syvissä vesissä ennen uinut, vaikka yhtä ja toista tullut koettua elämän aikana.

Kamalaa on tietysti tuo lapsen ikävä ja isän lässytykset puhelimessa ”Isi rakastaa täältä kaukaa”. Lapsi ei ymmärrä miksi isi vielä kaksi kuukautta sitten leipoi pizzaa ja vei leffaan ja nyt asuu jonkun toisen luona. Todellakin tunnen, että mies jätti meidän perheen, ei vain minua.

Aika varmasti auttaa. Mutta tässä kohtaa olen vain katkera ja vihainen. En kaivannut tällaista sontaa, en halua selviytyä ja odottaa parempia aikoja. Haluan normaalin arkeni takaisin.

Ap

Kävin läpi samankaltaisen tilanteen viime kevättalvella. Siihen ei tosin liittynyt tuore ero vaan muut asiat mm. vaikea sairastuminen, johon sain väärän diagnoosin aluksi, joten oikean hoidon saaminen viivästyi ja kärsimys pitkittyi. Voin fyysisesti niin huonosti ja olin niin kipeä, että en edes kyennyt kokemaan positiivisia tunnetiloja moneen kuukauteen, vaikka yritin pakottaa itseni ajattelemaan positiivisesti ja löytämään tilanteesta jotain hyvää. Jotain siinä meni sisältä rikki, veikkaan että elimistön tulehdustila vaikutti aivokemiaan negatiivisesti ja kun ei päässyt liikkumaan normaaliin tapaan, olo oli vielä surkeampi. Olin itsekin kokenut elämässä monenlaista aikaisemmin, mutta tuo oli ihan erilainen juttu. Koin itseni jopa itselleni jotenkin vieraaksi siinä surkeudessa kärvistellessä.

Ehkä kaikista tärkeintä on yrittää löytää niitä pieniä jokapäiväisiä asioita, joita voi hallita ja joista voi nauttia. Toinen asia on muutoksen radikaali hyväksyminen. Kun jotain elämässä muuttuu isosti, on kohtuutonta itseä kohtaan odottaa, että asiat pysyisivät samanlaisiana kuin ennen. Muutokseen voi yrittää suhtautua seikkailuna- ikinä ei tiedä mitä tulee tapahtumaan ja mikä kaikki on vielä mahdollista. Armollisuus itseä kohtaan on myös tärkeää. Pitää antaa itselle lupa kokea ja tuntea tunnetilat sellaisena kuin ne tulevat, mutta myös muistaa että on kyse vain tunteista, jotka menevät kyllä ohi vaikka siinä kestäisi kauankin eikä lopullisista totuuksista, joiden perusteella tehdä pysyviä ratkaisuja. Aivan varmasti tulet kokemaan itsesi vielä onnelliseksi ja aivan yhtä varmasti miehesi uuden suhteen uutuudenviehätys ja ihastus tulevat ajan myötä haihtumaan. Nyt pitää vaan keskittyä omaan hyvinvointiin, lapseen ja ajatella asioita pidemmällä aikavälillä. Miehesi voi myöhemmin katua ratkaisujaan, mutta sinulla ei ole mitään hävettävää.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta mulle tuli otsikon ja ekan lauseen perusteella käsitys, että olisi olllut jostain isommasta kysymys. Komeat olivat fanfaarit alkuun, mutta tuohan vaikuttaa aika tavalliselta erolta. 

Mutta joo, keskusteluapua, päiväkirjaa, liiku, syö ja nuku. Ja aikaa. 

Tsemppiä, kyllä se siitä. Hetki kerrallansa eteenpäin. 

Ei saa silti koskaan vähätellä toisen pahaa oloa ja ajatella, että pikkujutusta vaan kyse. Itse en ymmärrä sellaista ja jokainen kokee asiat eritavalla. 

Jos on itsetuhoinen olo niin ihan turha niistä lääkkeistä on kieltäytyä. Ei niitä tarvitse loppuikää syödä, sen aikaa vaan että pääsee takaisin jaloilleen.

Saisitko lapsen joskus yökylään ja lähtisit vähän kampaajalle, ostoksille ja ulos. Tarvitset muuta ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta mulle tuli otsikon ja ekan lauseen perusteella käsitys, että olisi olllut jostain isommasta kysymys. Komeat olivat fanfaarit alkuun, mutta tuohan vaikuttaa aika tavalliselta erolta. 

Mutta joo, keskusteluapua, päiväkirjaa, liiku, syö ja nuku. Ja aikaa. 

Tsemppiä, kyllä se siitä. Hetki kerrallansa eteenpäin. 

Sinulla ei sitten varmaan ole lapsia? Koska oman lapsen suru ja ikävä ovat aivan kauheita katsella vierestä. Tämä on MINULLE kamalaa, hirveintä aikaa elämässäni. Tiedän, et toisaalla on sota ja joltain puuttuu jalat. Minulle henkilökohtaisesti tämä on suurin kriisi, kaikki tuttu ja turvallinen on viety pois. Ihminen, jonka luulin olevani rinnallani aina, vaihtoi minut lennosta toiseen ennemmin kuin olisi käsitellyt meidän keskinäiset ongelmamme.

AP

Aika parantaa.

Mä olen täysin yhtä hajalla. Mies petti, yritimme jatkaa, mutta mies ei enää haluakaan. Eroamme. Em keksi mitään tapaa selvitä. On lääkkeet, on terapia. Mistään ei ole apua.

Aika ei auta. Lääkkeet eivät auta. Mikään ei auta. Elämä on pilalla. Uusi suhde ei voi korvata ydinperhettä.