Poikamme tuli ulos kaapista, mieheni reaktio...
16 vuotias poikamme paljasti eilen olevansa homo. Mieheni purskahti itkuun ja ei ole pystynyt puhumaan pojalleni eilisen jälkeen. Olen 43v ja mieheni on 46v. Itse lohdutin poikaa ja kerroin hänen olevan yhä toki tärkeä minulle, ja että arvostan hänen rohkeutta. Poika ei itkenyt ja otti yllättävän neutraalisti isäni reaktion.
Onko palstalaisilla vastaavia kokemuksia? Puolisoni jo lähtenyt töihin, eilisestä lähtien hän on asiaan tokaissut vain, että "hänen pitää rauhassa sulatella ja miettiä asiaa itsekseen". Tuntuu hiukan epämiellyttävältä nyt kokonaisuudessaan tämä tilanne, vaikka sinäänsä perheessämme on kaikki kunnossa muuten.
Kommentit (25)
Ei tuollaisia miehiä oikeasti ole olemassa, eihän? Itse olen keski-ikäinen luolamiestyyppi, mutta en minäkään nyt sentään oman lapsen seksuaalisesta suuntautumisesta järkyttyisi. Heteroita ovat tietääkseni, mutta jos ovat jotain muuta, niin mikäs siinä. Pääasia että ovat omassa elämässään onnellisia.
Vain piilohomot pelkäävät homoja; muilla ei ole mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vain piilohomot pelkäävät homoja; muilla ei ole mitään syytä.
Kuvotus ja pelkääminen eivät ole sama asia. Kai sinä kulta pieni kykenet ymmärtämään näinkin yksinkertaisen faktan?
Minunkin poikani tuli kaapista ja kun isä sai tietää, niin huusi sille "mitä hittoa sä siellä teit", poika sanoi että oli piilossa koiralta.
Ihania nuo lapset!
No annat miehen miettiä asiaa rauhassa. Veikkaan, että hyväksyy kuitenkin asian kun on oikein miettinyt, toivottavasti myös lukee aiheesta ja ymmärtää, ettei olisi itse voinut tehdä asialle mitään. Mieheni on 50 ja ennen lasta kävimme etukäteen näitä keskusteluja. Tosin lapsi on tyttö, joten en usko, että hänen mahdollinen seksuaalinen suuntautuminen hetkauttaa niin paljon, kuin jos poika olisi tullut kaapista ulos. Varmaan ainoa asia, jossa tytöillä on helpompaa.
En tiedä muista, mutta minulle lasteni seksuaalinen suuntautuminen on täysin yhdentekevä asia. Yhtäläinen kuin kätisyys, silmien väri jne.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta minulle lasteni seksuaalinen suuntautuminen on täysin yhdentekevä asia. Yhtäläinen kuin kätisyys, silmien väri jne.
Minulle myös, mutta myönnän, että olisin surullinen (en sitä toki lapselleni näyttäisi) lapseni puolesta, sillä hänellä olisi edessään monta taistelua ja oikeutta puolustettavanaan. Sellaista jota hetereillo ei ole. Maailmassa on vielä niin paljon suvaitsemattomuutta, valitettavasti!
Vierailija kirjoitti:
Vain piilohomot pelkäävät homoja; muilla ei ole mitään syytä.
Vain piilopedot pelkäävät pedoja; muilla ei ole mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain piilohomot pelkäävät homoja; muilla ei ole mitään syytä.
Vain piilopedot pelkäävät pedoja; muilla ei ole mitään syytä.
Meniköhän nyt hieman vertaus metsään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain piilohomot pelkäävät homoja; muilla ei ole mitään syytä.
Vain piilopedot pelkäävät pedoja; muilla ei ole mitään syytä.
Meniköhän nyt hieman vertaus metsään?
Ei mennyt. Täysin sama asia.
Miksi mies ei saisi itkeä? Koko ajan tuputetaan, että miehen pitää näyttää tunteensa ja kun näyttää, niin se ei kelpaa.
Vai saako mies näyttää vain positiiviset tunteet?
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei saisi itkeä? Koko ajan tuputetaan, että miehen pitää näyttää tunteensa ja kun näyttää, niin se ei kelpaa.
Vai saako mies näyttää vain positiiviset tunteet?
Varmaan tässä on ongelma että mies itkee vääristä asioista.
Kun veljeni tuli kaapista, isä oli ihan hiljaa monta viikkoa. Äiti fiksuna kertoi minulle, että "Kyllä meistä (hänestä ja isästä) nyt tuntuu, että ollaan poikamme menetetty.".
Oman vanhemman suusta sellainen lause, jota en koskaan anna anteeksi ja pyörii mielessä usein.
Ymmärrän miestäsi. Siinä tuntee itsekin epäonnistuneensa. :(
Eräs n. 70v ukko aina hokee, että ne homot pitäisi viedä saunan taakse.
Oma poikansa on somessa ilmoittanut elävänsä parisuhteessa miehen kanssa.
Kämppäkaveriksi sanoo isäukko....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista, mutta minulle lasteni seksuaalinen suuntautuminen on täysin yhdentekevä asia. Yhtäläinen kuin kätisyys, silmien väri jne.
Minulle myös, mutta myönnän, että olisin surullinen (en sitä toki lapselleni näyttäisi) lapseni puolesta, sillä hänellä olisi edessään monta taistelua ja oikeutta puolustettavanaan. Sellaista jota hetereillo ei ole. Maailmassa on vielä niin paljon suvaitsemattomuutta, valitettavasti!
Taisteluja on varmasti edessä jokatapauksessa tai kiusaamista. Ennemmin homoudesta voi olla jatkossa etua, koska sillä erottuu harmaasta massasta.
En olisi vihainen jos oma poikamme kääntyisi homoksi, mutta pakko sanoa että en kyllä olisi siitä erityisen ylpeäkään. Empatiseeraan perheenne isää, tukala paikka kaikin tavoin.
Kovastipa nyt tänään jaksat satuilla homopojista, ensin esitit sellaista ja nyt tällainen vuodatus.