Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muilla ylikorostunutta moraalia ja miten päästä tästä eroon? Soimaan itseäni jatkuvasti..
26.10.2019 |
Mulla on erikoinen ongelma, joka on tullut viimeisen vuoden aikana. En tiedä onko tämä ahdistuneisuutta vai jotain pakko-oiretta. Jos teen jotain, joka on silleen pikkuisen ehkä väärin arkisissa tilanteissa, saatan soimata itseäni tosi kauan sen jälkeen ja asia saattaa pilkahtaa mieleeni monta kertaa. Asiat saavat siis tosi suuret mittasuhteet. Mun on tavallaan pakko toimia "täysin oikein", analysoin tilanteita jälkeen päin tosi paljon että teinkö oikein jne ja jos tilanne meni mielestäni vähän väärin, ahdistun. Esimerkki: Olin ystävän kanssa ulkomailla. Minulle tuli yllättäen aivan järkyttävä vessahätä ja oli aivan pakko päästä vessaan ja äkkiä. Menin heti lähimpään kahvioon/kioskiin, huomasin vessajonon ja menin vaan siihen perään. Vessan ovessa oli kuitenkin lappu, että wc-koodi on ostoskuitissa. En ostanut mitään, kävin vaan vessassa ja tästä soimasin itseäni kun wc oli varmaan vaan asiakkaille. Tästä koin jälkeen päin valtavan huonoa omatuntoa ja koin itseni jotenkin huonoksi ihmiseksi yms. Ystäväni ihmetteli reaktiotani ja oli ihan ällistynyt, että mitä väliä jos kerran pääsin vessaan sen jonon vuoksi ja hän ei voinut käsittää miten joku edes kiinnittää tällaiseen asiaan huomiota. Jäin pohtimaan tuota asiaa ihan tuhottomasti. Tämä siis vaan esimerkki, tällaisia on muitakin ja nämä toistuvat arjessa. Olen alkanut jopa pelkäämään ihmisten kanssa käytyjä keskusteluita kun pelkään, että sanon jotain vähän sinne päin ja sitten takerrun johonkin yksityiskohtaan jos huomaan, että joku nyt ehkä tajusi vähän väärin.
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Tämä on todella outoa, koska nuorempana olen ollut monessakin asiassa vähän "sinne päin" ihminen, eikä mulla todellakaan ollut tällaista ylikorostunutta moraalia. Voisiko kyse olla pakko-oireista ja jos on, miten tätä asiaa voi työstää? Mulla on aikaisemmin diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö, mutta se ei ole tällaisissa tilanteissa näyttäytynyt.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Juttele psykologille.
Ehkä pitäisi jutella tästä. Ennen olen ollut kyllä ahdistunut, mutta en suinkaan tällaisissa arkisissa tilanteissa analysoinut ja miettinyt menikö nyt ihan oppikirjan mukaan joka liike. Tämä tuntuu oudolle kun ei ole ahdistukselleni tyypillistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää hyväksyä, että elämään ja maailmaan kuuluu kaoottisuutta ja säännöistä poikkeamista. Ei se kahvila sinun hätäsi sitä ostostasi vaadi vaan siksi, ettei vessasta tule kaikille julkinen vessa, jossa nyrkit piikittävät itseään ja heittelevät ruiskuja lattialle jne.
On ja välillä tuntuu, että olen ihan loppu. 😢
Yhdellä minun tyttäristäni on samantyylistä ajattelua ajoittain. On 20v, ollut aina hyvin tarkka ja tunnollinen. Välillä on tosiaan vähän rasittavaakin kun vatkaa ja jauhaa asioita, joita ei tosiaan tarvitsisi pohtia. Välillä tämä piirre korostuu, ehkä stressi vaikuttaa. On pärjäävä ja älykäs sekä kunnollinen mikä on sanomattakin selvää.
Googlaa metta-meditaatio, se on harjoitus joka auttaa tuntemaan armollisuutta niin muita kuin itseäänkin kohtaan. Kärsin siis ihan samasta, 3 vuotta kävin terapiassa - siellä suositeltiin tuohon metta-meditaatioon perehtymistä ja on ollut ihan toimiva, lievittänyt syyllisyyttä omista teoista.
Toki jatkuvasti pitää myös kyseenalaistaa niitä syyllistäviä ajatuksiaan, antaa omassa sisäisessä dialogissaan tilaa myös puolustuksen puheenvuorolle.
Kovasti voimia sinun syksyysi ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlaa metta-meditaatio, se on harjoitus joka auttaa tuntemaan armollisuutta niin muita kuin itseäänkin kohtaan. Kärsin siis ihan samasta, 3 vuotta kävin terapiassa - siellä suositeltiin tuohon metta-meditaatioon perehtymistä ja on ollut ihan toimiva, lievittänyt syyllisyyttä omista teoista.
Toki jatkuvasti pitää myös kyseenalaistaa niitä syyllistäviä ajatuksiaan, antaa omassa sisäisessä dialogissaan tilaa myös puolustuksen puheenvuorolle.
Kovasti voimia sinun syksyysi ap!
Kiitos! Kuinka usein tulisi meditoida tai siis mistä lähden liikkeelle? Minun arkeni on tosi väsynyttä näiden ajatusten kanssa kun takerrun johonkin ajatukseen ja vaan vatvon :(. Olen monesti kertonut muille jos olen tehnyt jotain omasta mielestä väärää, mutta muut on usein sanoneet ”älä mieti tollasia anna olla” eli kai reaktioni ovat ylimitoitettuja. Yksi tuttu suositteli mielialalääkettä, mutta auttaako ne tämmöseen ongelmaan? En ole varsinaisesti masentunut.
Ap
Nostelisin keskustelua jos jollain on vielä vinkkejä :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos rauhoittuisit ja olisit itsellesi armollinen. Kukaan ei ole täydellinen, ja virheitä saa ja on suotavaakin tehdä, koska niistä kuulemma oppii....Tai juttele ammatti-ihmisen kanssa.
Tämä vaikuttaa todella siltä että olet kovin vaativa itsesi suhteen. Sinun pitää olla täydellinen ja suorittaa kaikki oikein, pilkullleen.
Kysy itseltäsi että miksi juuri SINUN pitäisi olla täydellinen ja noudattaa joka sääntöä piirulleen? Sovellatko muihinkin ihmisiin yhtä tiukkoja normeja? Jos et, miksi et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajoittain kärsinyt vastaavasta. Yritän miettiä, että milloin ja miksi, tai milloin ja miksi en taas ole kärsinyt siitä.
Ehkä sun pitää vain altistaa itseäsi noille tilanteille niin paljon, että niistä väkisinkin menee suurin osa ohi (siis niin paljon niin tiheästi, ettei aivot pysty käsittelemään jokaista tilannetta). Silloin huomaat, että nyt et olekaan jäänyt vatvomaan joka asiaa. Kiire, toimeliaisuus ja sitä kautta väsymys vähentävät tuota myös. Sellaista ei kovin pitkään jaksa, mutta voisit järjestää itsellesi sellaisen kuurin, että olet 1-2 viikkoa tukka putkella menossa ja tekemässä ja samalla altistamassa itseäsi, ettet vain enää ehdi ja jaksa vatvoa. Tai keksit aivoillesi muuta askarreltavaa.
Voisikohan tämä jotenkin liittyäkin myös yliaktiiviseen mieleen, jolla ei ole tarpeeksi mielekästä tekemistä? Ehkä yhdistettynä johonkin perfektionismiin ja syyllistymiseen?
Sanoisin, että ensi töiksi tulta päin. Sitten kun saat kaavaa rikottua, voit ruveta meditoimaan ja ohjelmoimaan itseäsi uudelleen. Moni on maininnut armollisuuden itseään kohtaan. Olen siitä samaa mieltä, mutta se ei varmaan tapahdu käskemällä tai tahtomalla, vaan saattaa vaatia jonkin rankan ajanjakson elämässä.
Minun psykiatrini sanoi ettei pakkoajatuksiin, joita nuo sinun ajatuksesi ehkä ovat, auta kuin lääke. Ahdistuksesta nuo kaiketi lähtee, ja ja nuo irrationaaliset ajatukset on ahdistuksen oire, ei syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vastaava ongelma. Selviän sen kanssa sillä, että yritän aina toimia mahdollisimman oikein mahdollisimman monelta kannalta ja jos se ei onnistu, yritän hyvittää sitä jotenkin.
Minä toivoisin, että muutkin toimisivat samalla tavalla, mutta en odota sitä, koska Maailma nyt vaan ei toimi niin.
Mulla on ollu tätä lapsesta asti. En ole koskaan ajatellut, että sen takia voisi/pitäisi hakeutua terapiaan tms. mutta puuduttavaa se on. Tunnen ihan järkyttävää omantunnontuskaa, jos esim. valehtelen. Siis alkaa ahdistaa ihan älyttömästi, vaikkei olisi kyse mistään vakavasta.
Aina kun teen jotain vähänkään "arveluttavaa" oikean ja väärän näkökulmasta, niin hirveä ahdistus ja omatunto soimaa. Tuntuu ihan fyysisesti pahalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samanlaista. Kärsin kyllä ahdistuksesta. En tiedä mikä auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollu tätä lapsesta asti. En ole koskaan ajatellut, että sen takia voisi/pitäisi hakeutua terapiaan tms. mutta puuduttavaa se on. Tunnen ihan järkyttävää omantunnontuskaa, jos esim. valehtelen. Siis alkaa ahdistaa ihan älyttömästi, vaikkei olisi kyse mistään vakavasta.
Aina kun teen jotain vähänkään "arveluttavaa" oikean ja väärän näkökulmasta, niin hirveä ahdistus ja omatunto soimaa. Tuntuu ihan fyysisesti pahalta
Mulla on sama juttu valehtelussa! Saatan miettiä pitkiäkin aikoja jotain keskustelua, että ymmärsihän toinen nyt varmasti oikein jne..
Pitäisi tosiaan keksiä enemmän menoa ja meininkiä, arkeni on aika tasapaksua ja siksi varmaan pää kehittelee tämmöisiä kun on tylsää. Olen tosin joskus buukannut viikon ihan täyteen ja vaan mennyt, mutta sitten sen viikon tekemiset ryöpsähtivät mieleeni myöhemmin ja aloin taas vatvoa.
En todellakaan vaadi muilta tällaista samanlaista, oikeastaan mua ei kiinnosta muiden tekemiset ja menemiset juurikaan. Itse kuitenkin mietin, että ovatko muut esim. sääntöjä rikkovat ihmiset sitten päänsä sisällä samanlaisia mitä itse olen. Tuskin kuitenkaan.
Onko muita vinkkejä paitsi tuo meditaatio? Se lähtee ehdottomasti kokeiluun :)
Ap
Mä oon vähän tommonen. Sitten vaan miettimään lapsuutta ja omia vanhempia niin siitä se selvittely lähtee. Oma äiti on vähän ankara.
Alue: Aihe vapaa
Juttele psykologille.