Vihaan itseäni kun olen niin paska äiti
En vain osaa mitään, mulla ei ole mitään otetta lapsiini, eikä edes omaan elämääni. Näennäisesti kaikki hyvin, lapset ruokaa massut täynnä ja puhtaat vaatteet niskassa. Pystyn puhumaan heille nätisti ja olemaan rauhallinen joka tilanteessa kun ollaan kodin ulkopuolella. Muuten kaikki onkin sitten paskaa ja huonosti. Saan apua omiin ongelmiini, mutta ei auta. En tiedä mikä enää auttaa. En kuitenkaan halua kuollakaan pois, koska jollain tasolla uskon, että lapset kärsisivät enemmän mun menettämisestä. Kenenkään muun tunteilla ei sitten olekaan väliä. Olen epäonnistunut tässä äitiydessä. En olettanut sen olevan ruusuilla tanssimista, mutta enhän mä osaa yhtään mitään.
Kommentit (7)
Olet liian itsekriittinen, relaa vähän.
Minä olen myös paska äiti ja paska isoäiti. Olen pilannut sekä lapseni että lapsenlapseni elämän. Varmaan myös pilaan lapsenlapsenlapsenikin elämän.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös paska äiti ja paska isoäiti. Olen pilannut sekä lapseni että lapsenlapseni elämän. Varmaan myös pilaan lapsenlapsenlapsenikin elämän.
Anteeksi! Kävi ihan naurattamaan🤭 Meinasit olla niiku paska monessakin sukupolvessa? Voisitko vähän valoittaa että millä tavalla se paskuus on näkynyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös paska äiti ja paska isoäiti. Olen pilannut sekä lapseni että lapsenlapseni elämän. Varmaan myös pilaan lapsenlapsenlapsenikin elämän.
Anteeksi! Kävi ihan naurattamaan🤭 Meinasit olla niiku paska monessakin sukupolvessa? Voisitko vähän valoittaa että millä tavalla se paskuus on näkynyt?
No nyt saan kuulla, että olisi pitänyt tehdä toisin silloin lapsena jotakin, viedä useammin johonkin tai leikkiä enemmän jotakin leikkiä hänen kanssaan, ja nyt lapsenlapsen kanssa en saa olla kahden, etten vaan pilaa häntäkin. Olen ammattikasvattaja ja muut lapseni ovat ihan tyytyväisiä minuun äitinä ja isoäitinä, tämä yksi ei ole. Paskuus jatkuu, kun en tiedä, miten osaisin olla oikeanlainen. Ja kyllä, isäkin on paska. Ehkä paskempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös paska äiti ja paska isoäiti. Olen pilannut sekä lapseni että lapsenlapseni elämän. Varmaan myös pilaan lapsenlapsenlapsenikin elämän.
Anteeksi! Kävi ihan naurattamaan🤭 Meinasit olla niiku paska monessakin sukupolvessa? Voisitko vähän valoittaa että millä tavalla se paskuus on näkynyt?
No nyt saan kuulla, että olisi pitänyt tehdä toisin silloin lapsena jotakin, viedä useammin johonkin tai leikkiä enemmän jotakin leikkiä hänen kanssaan, ja nyt lapsenlapsen kanssa en saa olla kahden, etten vaan pilaa häntäkin. Olen ammattikasvattaja ja muut lapseni ovat ihan tyytyväisiä minuun äitinä ja isoäitinä, tämä yksi ei ole. Paskuus jatkuu, kun en tiedä, miten osaisin olla oikeanlainen. Ja kyllä, isäkin on paska. Ehkä paskempi.
Kiitti kun vastasit. Tänä päivänähän on ihan trendi että nuorten aikuisten pahoinvointi johtuu meistä vanhemmista. Olen omille lapsille aina sanonutkin että, Syyttäkää vaan minua jos teille siitä parempi olo tulee. Kaikki vanhemmat tekevät omat virheensä, niin myöskin meidän lapset omille lapsilleen.
Mä en oikeesti jaksa ihmisiä jotka syyttää vaan omia vanhempiaan ja traumojaan ja sisaruksiaan ja lapsuuttaan kaikesta. Sellaiselle ihmiselle voisi sanoa rehellisesti että jos tilanne on oikeasti tämä, että elämäsi on lopullisesti näiden traumojen vuoksi pilalla, niin miksi edes elät jos kerta sitä ei voi muuttaa? Pilaat vaan muiden elämän tuolla valituksellasi. Ei meidän ihmisten kohtalot ole niin sinetöityjä, ettemmekö pystyisi enää muuhun. Jos tahdonvoimaa löytyy ja nöyryyttä, niin varmasti pystyy.
Tämä meni nyt vähän apn aiheen ohi, mut aplle sanoisin että kuulostat siltä että identiteettisi on jotenkin kiinnittynyt tuohon miten paska olet. Sellaista on raskas seurata ja kuunnella. Joku sanoikin jo että jos lapsilla on ruokaa ja puhtaat vaatteet niin eikö se ole jo jotain. Joka tapauksessa, sulla on kaksi vaihtoehtoa: joko menet elämässä eteenpäin ja lopetat ton ”paskanjauhamisen” tai et ja olet toisille ihmisille silloin todella ikävää seuraa. Joten etköhän nyt lopeta ton uhriutumisen ja hyväksy sen että sulla on loppujen lopuksi valtavasti asioita mistä olla elämässä kiitollinen.
T. Entinen narsistin uhri joka syytti narsistia 30 vuotta elämästään, kunnes heräsi elämään omaa elämäänsä
Jos lapsilla on näennäisesti hyvin, ruokittu ja vaatettu, niin mikä susta tekee sen paskan äidin?