Anoppi on draamakuningatar

Nyt tulee kärjistetty tykitys, pahoittelut jos joku anoppi nyt loukkaantuu. Minulla on anoppi, joka on kaikista hyvistä puolistaan huolimatta uskomaton draamakuningatar ja marttyyri.*Hän ei oikeastaan neuvo tai auta meitä missään, mutta hänen ongelmansa menevät aina kaiken edelle. Kaataa mieheni niskaan omat elämänsä ongelmat ja vaatii valtavasti huomiota.
Minun pitää pärjätä vaikka pää kainalossa lasten kanssa mutta anoppia pitää auttaa joka asiassa. Jos minä vaadin mieheltäni jotain, hän osoittaa että olen kauhea tyranni. Hän sen sijaan saa itkeä miehelleni milloin mistäkin ja poikansa joutuu lähtemään auttamaan. Tuntuu, että hän haluaa itse olla huomion keskipiste joka pompottaa miestä ja minua.

Mietin että alan kutsua anopin kerran vuodessa kylään jonain merkityksettömänä pyhäpäivänä ja muuten olen kuin en olisikaan... En jaksa enää!

Muilla ihania anoppeja?