Onko muilla tunne että elämänne on kuin Truman-showsta?

Minusta on tuntunut muutaman vuoden ajan siltä että olen kuin Truman-showsta, mutta itse en tiedä tätä.

Esimerkkejä:

- Hyvin usein huomaan että ihmiset tuijottavat minua tai jäävät katsomaan minua pitkään. Osa selkeästi hymähtää kun näkee minut tai ilmeestä voi päätellä että he "tunnistavat" minut.

-Kun sanon jotain ikävää jostain henkilöstä ääneen (esim: minkä takia sekin aina haikailee vanhoja heiloja") jollekkin joka ei tunne edes tätä henkilöä niin hetken päästä tämä kommentoimani henkilö itse selittelee omaa tilannettaan vaikken ole hänelle mitään kommentoinut. Aivan kuin heitä hävettäisi ja kokevat tarvetta selitellä.

- Vanhempani ovat lipsautelleet minulle asioita vaikka he eivät voi mitenkään tietää näitä asioita minusta tai elämästäni ilman että olisin heille kertonut. Esim: olen vain miettinyt auton ostoa, niin äiti kommentoi "voi olla aika kallista hankkia auto".