Jokaisessa työpaikkailmoituksessa haetaan nykyisin henkilöä joka suhtautuu työhönsä "intohimoisesti" ja omaa hyvän "paineensietokyvyn"?

Ei niitä pidä lukea kuin jumalansanaa. Jos pari kriteeriä on edes vähän sinne päin niin ei kun hakemaan.

Siivoojankin pitää kohta varmaan olla äärettömän intohimoinen.

Sanavalinnat on osa myös yrityksen brändiä, minkä asiantuntijatyötä hakeva yleensä ymmärtääkin. 

Kestää sen paineen kun pomo työntää vehkeensä sisään ja suhtautuu tähän toimitukseen intohimoisesti.

Oon miettinyt ihan samaa. Voiko hakemukseen kirjoittaa että suhtautuisin työhön vain elannon lähteenä. Ja paineensietokyky on ihan paska. Vai pitääkö valehdella ja jäädä 3kk päästä pois ku pää ei kestä.

Mitään hyvää tyyppiäkään musta ei kyllä saa kun oon introvertti ja välttelen ihmisiä niin paljon kuin mahdollista. 😶

Riippuu työstä mitä haetaan. Monet tekee minimin ja sitten kiukutellaan kun ei saa ylennystä.

Intohimoisesti = valmis tekemään töitä myös vapaa-ajalla

Paineensietokyky = resursointi persiillään, eli teet vähintään kahden ihmisen työt

Hyvä tyyppi = jees-mies, joka ei koskaan valita,ainakaan ääneen

Vierailija kirjoitti:

Siivoojankin pitää kohta varmaan olla äärettömän intohimoinen.

Niinhän meidän pitääkin.

Nykyisessä työssä jossa olen ollut yli 10v en omaa enää juuri paineensietokykyä, intohimo on mennyttä ja olen muutenkin aika ikävä tyyppi, joten kiva tietää ettei tämän jälkeen ole töitä juuri hakeminen.

Varmaan siksi koska nuoret työskentelevät töihin päästyään EVVK-mentaliteetillaan eivätkä kestä yhtään sanomista tai poikkipuolista sanaa.

Luin eilen yhden keski-ikäisen naisen deitti-ilmoituksen, jossa hän kuvaili tai kehui itseään juuri tuolla tavalla. Varmaan treffit hänen kanssaan vastaisivat työhönottohaastattelua.

Haluisin vaan kivan duunin ja kunnon palkan, antaa kattoo sit miten intohimoisesti jaksaisin pidempään painaa duunia, ellei työnantaja panosta huolellisesti ja energisen pirteästi vaikeuksienkin kohdatessa työhyvinvointiin myös vastaisuudessa.