Kuinka moni aikuinen ihminen pelkää kauhuleffoja, pimeää tms.?

Ei tarvitse uskoa yliluonnollisuuksiin pelätäkseen pimeää. Ja mielestäsi sarjamurhaajat eivät ole totta?

Yllättyisit jos tietäisit mikä kaikki on totta. On kokemusta yliluonnollisesta enkä ole mielenterveyspotilas. Sitä mietin, että mikä esim. kauhuelokuvissa kiehtoo ihmismieltä.

Ihminen ei ole rationaalinen olento, jonka tunteet olisivat aina järjen kontrollissa.

Mä pelkäsin todella paljon kaikkia yliluonnollisia hirviöitä vähintään 30-vuotiaaksi. Yöllä jos olin yksin niin kuvittelin kaikkea kamalaa ja valvoin. En tiedä oliko normaalia mutta nyt nelikymppisenä nuo pelot ovat karisseet.

Pimeän pelko ei ole lainkaan epärationaalinen, vaan se on ollut ehtona ihmiskunnan selviytymiselle silloin, kun katuvaloina toimivat kuu ja tähdet. 

Ja mitä tulee "lapsellisista peloista" kertomiseen, niin uskon, että ystävät ja työkaverit saattavat suhtautua kuten normaalit ihmiset: ymmärtäväisesti.

Olen yli 30-vuotias ja vieläkin saan vähän tsempata itseäni, jos joudun liikkumaan pimeässä yksin kotona. Mielestäni yliluonnollinen kauhu on pelottavampaa kuin sarjamurhaajat, koska voin olla aika varma, että sarjamurhaaja ole murtautunut asuntooni. Sen sijaan yliluonnollinen vaara tuntuu jotenkin realistisemmalta. Niin monilla tuntuu olevan joku yliluonnollinen kokemus ja ihmiset kertovat ottavansa yhteyttä demoneihin sun muihin.

10 vuotta sitten pelkäsin, kun katsoin putkeen haunted houses sarjaa, joka vaikuttii psyykkeeseenkin. Nykyjään ei mikään  pelota, koska kuolema ei pelota..

Yleensä en katso kauhua, mutta Haunting of the hill house-sarjan katsoin, koska sen juoni vaikutti kiehtovalta. Sitä se olikin. Kauhun ystäville pelottavat kohtaukset oli varmaan lällyjä, mutta minä pelkäsin. Nukkumaan mennessäkin ne kuvat hiipi mieleen. Miehen ollessa poissa kotoa en voinut jaksoja katsoa, kun olisi pelottanut liikaa. Vieläkin muistelen erästä sarjan kummituksista.

Haluaisin pelätä kauhuleffoja, nykyään ne tuntuvat olevan joko tylsiä tai sitten vain yököttäviä.

Olen reservin vääpeli, mutta en katso kauhufilmejä, enkä katso eläimen kokemaa tuskaa esim. teurastusvideoita. 

Suora väkivalta ja kauhu eivät sovi minulle. Kyseeessä ei ole se että en kestäisi tätä, vaan siitä että koen nämä epämiellyttävänä ja en viihde niiden parissa. Siksi vältän niitä.

Sillä että olen reservin vääpeli ei ole sinansä asian kanssa mitään tekemistä, kuin osoittaa se että vaikka olenkin valmistautunut ja harjoitellut ihmisten tappamista niin ei tarkoita sitä että minun tarvitsisi osoittaa ja nauttia raakuuksista. En koskaan ole hävennyt kertoa etten halua katsoa kauhufilmejä tai etten katsele eläimen kokemaa tuskaa.

Minä pelkään pimeää vain silloin kun pimeässä paikka/katu on autio. Päivänvalossa autius ei haittaa eikä pimeä silloin kun on muita liikkujia liikenteessä.

Olen yli viisikymppinen nainen ja asun yksin omakotitalossa. Viihdyn enkä pelkää öisinkään mutta vältän katsomasta tai lukemasta kovin pelottavia juttuja. Mielikuvitus lentää. Päivisin voin lukea ja katsella mutta illalla jotain muuta kuin pelottavaa. Olen ollut pimeänpelko lapsena. Ja pelkään nimenomaan yliluonnollisia juttuja, en niinkään murha-ryöstö-ym. Niistä en taas muuten välitä.

En katso ollenkaan mitään sairaita kauhuleffoja, ei kiinnosta. Uskontoa pakkosyötettiin lapsena ja siitä tuli pimeän pelkoa jonka olen selättänyt kyllä sitten aikuisena. Kaikille oudoille äänille kyllä löytyy selitys ja sään, lämmön vaihtelut voivat aiheuttaa outoja ääniä tai eläimet niin etten pelkää olla yksin omakotitalossa. Alussa nuorena pelotti kun jouduin yksin olemaan viikot omakotitalossa. Pidin yöllä valoja päällä ensimmäiset pari vuotta kun oli niin turvaton olo ja verhot kiinni joka ikkunoista. Nykyään en laita verhoja kiinni muuta kuin makkarista enkä tarvitse yö valoja enään. Pimeys ei enään pelota yksin ollessakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yli viisikymppinen nainen ja asun yksin omakotitalossa. Viihdyn enkä pelkää öisinkään mutta vältän katsomasta tai lukemasta kovin pelottavia juttuja. Mielikuvitus lentää. Päivisin voin lukea ja katsella mutta illalla jotain muuta kuin pelottavaa. Olen ollut pimeänpelko lapsena. Ja pelkään nimenomaan yliluonnollisia juttuja, en niinkään murha-ryöstö-ym. Niistä en taas muuten välitä.

Sama juttu että lapsuudesta tuli se pimeän pelko uskonnolla pelottelusta lähinnä näistä henkimaailman jutuista että piti olla kiltti tai jumala rankaisee. Uskonnolla pidettiin kurissa ja ruodussa joka suhteessa. Olenkin ateisti ettei kukaan saa mitään otetta enään minkäänlaisilla henkimaailman jutuilla. Olen poistanut päästäni kaiken sen paskan huuhaan niin ei pimeyskään ole mitään pelottavaa enään. Äitini pelkää vielä pimeää niin ettei pysty mökillään olemaan yksin öitä. Hän ei mene sinne ollenkaan jos joutuu yksin olemaan pimeellä tai tulee yöksi pois sieltä niin että hän ei ole koskaan selättänyt pimeän pelkojaan. 

Sarjamurhaajat eivät pelota, asun suomessa enkä jenkeissä ja ovi on lukossa. Enemmän pelottaa seinien läpi kulkevat  otukset, haamut sun muut. Nukkumaan mennessä hyppään sänkyyn ettei mikään tartu jalkaan enkä katsele pimeässä makkarissa ympärilleni.

Joo ei tossa oo kyllä mitään lapsellista tai ”epärationaalista.” Itse asiassa Suomessa on oikeasti ollut niinsanottu tiirikkaraiskaaja, joka tunkeutui vempele-nimisellä omavalmisteisella tiirikalla yksin asuvien naisten asuntoihin öisin ja tuijotti heitä kun he nukkuivat. Kyllä tuo on ihan perusteltu pelko eikä mitään lapsellista. Toki ei koko elämää kannata pelolle menettää.