Ongelmana helppo kiinnostuminen aivan kaikesta

Vuoden sisällä olen keksinyt varmaan kymmenen eri alaa jotka vetävät puoleensa, mutta kuukauden päästä haaveilen taas jostain muusta. Tämä on turhauttavaa ja tuntuu että aika menee hukkaan.

Tuota menoa voit hommata itsellesi laajat yleistiedot. :) Ei se ole paha. Pikkuhiljaa opettelet kärsivällisyyttä, otat pieniä askeleita, päätät vaikka että et vaihda sitä mielenkiinnon kohdetta ensin viikkoon, sitten puoleentoista jne. Samalla sitten siinä etsit sellaista asiaa joka oikeasti kiinnostaa.

Opiskella voit vaikka luokanopeksi. Ne joutuu haltsaamaan kaikenlaista, joten tuollaisesta "ongelmasta" on hyötyä.

On. Googlaa ainakin multipotentialaite. Mulla on sama.

Minulla on sama ongelma. En tiedä auttaisiko järeät keinot, jos katkaisisi netin välillä niin tulisi opittua soittamaan soittimia yms... Osaan auttavasti paria instrumenttia,vaikka olen vuosia harjoitellut. Liian laiska olen menemään vaikeitten kohtien yli ja kiinnostaa aina joku seuraava asia samaan aikaan.

Joo, vähitellen iän Tai tilanteen myötä mieli kuormittuu valtavasti. Minä hakeuduin hoitoon uuvuttuani jatkuvaan poukkoiluun, ja minulla todettiin lopulta ADHD.

Minä. Kaikki kiinnostaa mutta mitään en saa loppuun. Positiivinen puoli on tosiaan laaja yleistieto :)

Muuta hyötyä en keksikään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama ongelma. En tiedä auttaisiko järeät keinot, jos katkaisisi netin välillä niin tulisi opittua soittamaan soittimia yms... Osaan auttavasti paria instrumenttia,vaikka olen vuosia harjoitellut. Liian laiska olen menemään vaikeitten kohtien yli ja kiinnostaa aina joku seuraava asia samaan aikaan.

Olen välillä kokeillut pakottaa itseäni, mutta se ei toimi. Viimeksi pakotin itseni käymään erään kielikurssin loppuun, mutta tenttiin en saanut mentyä. Kieli on siis oikeasti kiinnostanut jossain vaiheessa, niin että osaan vähän päälle alkeet, mutta tuon kurssin aikana se alkoi tuntua puulta. Keppi eli häpeä siitä, että raha meni hukkaan tai että ihmiset tuhahtelee saamattomuudelle, ei vaikuta. Häpeän kyllä, mutta en parane. -sama

Tuota ei arvosteta meidän yhteiskunnassa kun kaikkien pitäisi olla jonkun alan erityisosaajia ja asiantuntijoita, mutta ei siinä muuten mitään väärää tai huonoa ole. Jopa jotain etuja voi olla. Oman kokemukseni mukaan tämä on melko pysyvä ominaisuus, joka ei kauheasti muutu, joten näillä mennään.

Selvä adhd tapaus. Keskittymiskyvytön haihattelija.

Kiitos vastauksista! Yleistietoa tässä on kyllä kertynyt, sitä ei voi kieltää. Olen siis viimeisen parin vuoden aikana opiskellut yhtä kieltä, tehnyt avoimen koodauskurssin tehtäviä, opetellut käyttämään graafisen suunnittelun ohjelmaa, kuvankäsittelyohjelmia, perehtynyt antiikin filosofiaan, kreikan tarustoon, aloittanut ja lopettanut urheiluharrastuksen, ja ja..

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Yleistietoa tässä on kyllä kertynyt, sitä ei voi kieltää. Olen siis viimeisen parin vuoden aikana opiskellut yhtä kieltä, tehnyt avoimen koodauskurssin tehtäviä, opetellut käyttämään graafisen suunnittelun ohjelmaa, kuvankäsittelyohjelmia, perehtynyt antiikin filosofiaan, kreikan tarustoon, aloittanut ja lopettanut urheiluharrastuksen, ja ja..

Hei, älä huoli, kyllä tuo kuulostaa ihan normaalilta keskifiksun ihmisen toiminnalta. Kaikki on niin kiinnostavaa! Enemmän minä olisin huolissani näistä yhden mielenkiinnon ihmisistä.

Minä tosin olenkotoisin ajalta, jolloin kaikella ei ollut omaa diagnoosinimikettään.

Vierailija kirjoitti:

Tuota menoa voit hommata itsellesi laajat yleistiedot. :) Ei se ole paha. Pikkuhiljaa opettelet kärsivällisyyttä, otat pieniä askeleita, päätät vaikka että et vaihda sitä mielenkiinnon kohdetta ensin viikkoon, sitten puoleentoista jne. Samalla sitten siinä etsit sellaista asiaa joka oikeasti kiinnostaa.

Opiskella voit vaikka luokanopeksi. Ne joutuu haltsaamaan kaikenlaista, joten tuollaisesta "ongelmasta" on hyötyä.

Mulla on sama ongelma kuin aloittajalla ja koen nämä neuvot aika lapsellisiksi. Luuletko, ettei kukaan tästä kärsivä ole ajatellut, että kokeilempa keskittyä nyt vain tähän asiaan viikon ajan? Minä olen vuosien aikana useita kertoja päättänyt keskittyä vain tähän yhteen asiaan ihan vain viikoksikin, koska se on mielenkiintoista ja järkevää. Koskaan se ei ole pitänyt.

Ja kun kaikki ihan oikeasti kiinnostaa ja tuntuu oikealta silloin kun aloittaa. Se intohimon palo silloin alussa on mahtavaa. Kuvittelen kaikkea sitä potentiaalia, mikä tässä asiassa on ja haluan tietää siitä kaiken. Ja sitten se kaikki into katoaa parin päivän sisällä ja joku uusi into syttyy.

Minä rakastan kieliä. Olen opiskellut kahdeksaa kieltä koulussa/yliopistoissa ja lukemattomia omalla ajallani. Osaan sujuvasti ainoastaan englantia ja toisilla en pärjää kunnolla edes turistina.

Minulla on yksi kandi suoritettuna ja nyt toinen kandi-maisterikombo melkein suoritettuna. Ekan kandin keskiarvo oli noin 2 ja tämän nykyisen noin 3. Olen ihan fiksu ja haluan menestyä opinnoissani, joten huono menestykseni satuttaa minua. Olisin halunnut tohtoriksi, mutta olen surkeassa toimistohommassa ja rahoituksen saaminen on vaikeaa. Etenkin noin huonoilla arvosanoilla.

Olen yli kolmekymmentä ja niihin aikoihin kun täytin kolmekymmentä itseinhoni kasvoi ja aloin todella harkita itsemrhaa. Halusin vain olla hyvä ja fiksu, mutten onnistunut missään mitä halusin.

Kävin puhumassa vaikeuksistani yths:llä ja sain lopulta lähetteen adhd-tutkimuksiin ja sitä kautta diagnoosin ja lääkkeet. Käytän lääkkeitä ainoastaan, kun minusta tuntuu siltä, että tarvitsen niitä. Pelkkä diagnoosi itsessään oli jo iso apu, koska sen avulla pystyim etsimään erilaisia apukeinoja hallita oireita. Olen edelleen kiinnostunut kaikesta (aloitin juuri kolmannen tutkintoni), mutta yritän olla vähän armollisempi itselleni.

ADHD, kyllä useimmat ihmiset saa pakolla ne puisevatkin asiat vedettyä läpi päästäkseen tavoitteeseen eli se tutkinto. Yksittäisillä työvöenopiston kursseilla nyt ei ole väliä. Tai olisi kyl aika maanista maksaa aina uusia kursseja ja jättää aina kesken. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Yleistietoa tässä on kyllä kertynyt, sitä ei voi kieltää. Olen siis viimeisen parin vuoden aikana opiskellut yhtä kieltä, tehnyt avoimen koodauskurssin tehtäviä, opetellut käyttämään graafisen suunnittelun ohjelmaa, kuvankäsittelyohjelmia, perehtynyt antiikin filosofiaan, kreikan tarustoon, aloittanut ja lopettanut urheiluharrastuksen, ja ja..

Ihan kun minä, harrastukset vaihtuu parin vuoden välein. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka harrastavat tyyliin leipomista ja lenkkeilyä tai ei mitään. Eivätkö he ymmärrä kuinka paljon mielenkiintoisia asioita maailmassa on joita voi kokeilla.

Tunnistan itseni aloituksesta.

ADHD tuskin minulla on, koska kykenen keskittymään silloin , kun aihe kiinnostaa, eikä mitään yleisempää keskittymisvaikeutta ole ollut.

N. 2 vuotta kestää innostus yhden aiheen parissa, sitten mielenkiinnonkohde vaihtuu.

Kiinnostuksen kohde tahtoo täyttää koko elämän.

Välillä on masennusjaksoja.

kts. aikuisten adhd -ketju, jos ois jotain samaa ,tai sitten ei .

Minulla on myös taipumus puhua kiinnostuksenkohteestani kaikkien kanssa, enkä helposti huomaa ettei kuulijaa kiinnosta pätkääkään.

Jälkeenpäin häpeän tällaisia tilanteita syvästi.

Juu, yleistietoa toki kertyy, mutta elämässä menestyisi paremmin, jos osaisi olla kiinnostunut yhdestä aiheesta tai että päätä ei täyttäisi joku harrastus silloin, kun pitäisi kehittää itseään ammatillisesti.

Assburger kirjoitti:

Tunnistan itseni aloituksesta.

ADHD tuskin minulla on, koska kykenen keskittymään silloin , kun aihe kiinnostaa, eikä mitään yleisempää keskittymisvaikeutta ole ollut.

N. 2 vuotta kestää innostus yhden aiheen parissa, sitten mielenkiinnonkohde vaihtuu.

Kiinnostuksen kohde tahtoo täyttää koko elämän.

Välillä on masennusjaksoja.

Oletko lukenut kirjaa Refuse to Choose? Siinä on listattu erilaisia ihmistyyppejä, joilla on vaikeuksia keskittyä yhteen asiaan. Siinä ei puhuta keskittymishäiriöistä, vaan ihmisistä joiden kiinnostuksen kohteet vaihtuvat säännöllisin väliajoin.

Yksi niistä tyypeistä oli sellainen, että se on muutaman vuoden ajan todella kiinnostunut yhdestä aiheesta ja sitten, kun siitä on opittu kaikki tarpeellinen, mielenkiinnon kohde vaihtuu.

Assburger kirjoitti:

Minulla on myös taipumus puhua kiinnostuksenkohteestani kaikkien kanssa, enkä helposti huomaa ettei kuulijaa kiinnosta pätkääkään.

Jälkeenpäin häpeän tällaisia tilanteita syvästi.

Juu, yleistietoa toki kertyy, mutta elämässä menestyisi paremmin, jos osaisi olla kiinnostunut yhdestä aiheesta tai että päätä ei täyttäisi joku harrastus silloin, kun pitäisi kehittää itseään ammatillisesti.

Se yleistieto ei todellakaan aina lohduta, ellei tykkää osallistua visailuihin. Olen tuo adhd tyyppi, joka on opiskellut kahdeksaa kieltä, mutta joka osaa vain englantia ja voin sanoa, että minua nolottaa ja masentaa kielitaitoni. Voin kertoa knoppitietoa kielistä, mutta en oikein halua kertoa, että harrastan kieliä, koska sitten ihmiset yleensä kysyvät mitä kieliä puhun. En halua sanoa, että vain englantia, mutta olen tutustunut kymmeniin muihin kieliin ja tiedätkö, että slovakiassa kirjaimet r ja l sisältävät vokaalin ja srdce (sydän) lausutaan vähän kuin serdce.

Paljon puhutaan, että nykyään työelämässäkin arvostetaan sitä, että osaa laaja alaisesti monia asioita, mutta siitä ei ole kaltaiselleni ihmisille apua, jos sitä asiaa ei todella osaa. Ei ketään kiinnosta, että olen joskus suorittanut puolet C-ohjelmoinnin kurssista ja osaan ehkä tulostaa ruudulle Hello world. Siitä on apua korkeintaan, jos on todella hyvä jossain toisissa asioissa, mutta jos kaikki jutut ovat edistyneet alkeet tasolla, niin koko hommasta on vaan haittaa.

Ajattelin joskus käyttää kaikkea tätä tiedonjanoani hyväksi ja aloittaa blogin tai youtube-kanavan, mutta blogi jäi yhteen postaukseen kun minulle tuli muuta ja youtube on jäänyt teorian tasolle.

Teillä selvästi toimii aivoissa jokin erilailla.

Kuten yksi tuolla aiemmin kirjoitti, niin normitallaaja pystyy suorittamaan loppuun puisevankin asian. Suuri osa ihmisen elämästä on vastuuta ja ei niin kiinnostavia asioita. Harva voi oikeasti tehdä lähinnä vain itseään kiinnostavia asioita.

Mietin miten teillä arjen rutiinit pyörii? Tuleeko ne tehtyä, vaikka eivät kiinnostaisikaan. Vai koskeeko tuo ominaisuutenne vain opiskelua ja työtä?

Mietin myös oletteko olleet lapsesta asti erilaisia kuin muut, vai onko ero syntynyt vasta aikuiseksi kasvamisen myötä?

Kieltämättä tuollainen kaikesta kiinnostuva ja asiat helposti kesken jättävä henkilö voi olla muille raskas. Itselläni on työkaverina tällainen (on siis kuitenkin yhdeltä opiskelualalta valmistunutkin), eikä pitkäjänteinen työ oikein onnistu. Työteho on huono, mutta tietoa alkaa olla ja innostuu helposti. On ollut ainakin minusta virherekrytointi, vaikka onkin mukava ja ihana ihminen.

Välillä tuon työkaverin touhuja katsellessa ja kuunnellessa mietin miten hänen aivonsa toimivat. Hän käsittelee asioita erilailla ja elää varmasti osittain erilaisessa maailmassa kuin me muut rationaaliset ihmiset.