Lue keskustelun säännöt.
Ongelmana helppo kiinnostuminen aivan kaikesta
17.10.2019 |
Löytyykö täältä vertaistukea tai apua? Olen aina ollut valtavan utelias maailmaa kohtaan, ja haluaisin ahmia tietoa kaikenlaisista tieteistä ja taiteista. Ongelma tässä on se, etten kykene syvällisesti keskittymään mihinkään kovin pitkään, kun jo seuraava aihe vie huomioni. Ilmoittauduin avoimen yliopiston kurssille, lainasin aineiston mutta nyt olen käyttänyt aikani aivan toisen aineen opiskeluun. Siis kaikki jää aina kesken. Olen vuoden ajan miettinyt mikä olisi sellainen ala, jota olisi järkevää lähteä opiskelemaan mutta minua estää pelko kaiken keskeytymisestä. Onko kellään muulla vastaavaa ongelmaa?
Kommentit (33)
Ei ongelma ole kiinnostuminen, vaan että sen mukana tuleva adrenaliinipiikki ja hyvän olon hormonit läsähtää nopeasti ja ilman sitä tekeminen ei tunnu yhtä kivalta. Ei niin että elämän tarvitsisi aina olla vain kivaa, mutta jonkun hermosto on herkempi sen suhteen. Lässähdys jättää tyhjän olon tai muuta sellaista. Jos on neurologista siinä taustalla, on myös alttius eri muihin riippuvuuksiin (päihteet).
Jos tämä aiheuttaa ongelmia eri elämänalueilla, esim työelämään sijoittumisessa, niin saa siihen apua hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä selvästi toimii aivoissa jokin erilailla.
Kuten yksi tuolla aiemmin kirjoitti, niin normitallaaja pystyy suorittamaan loppuun puisevankin asian. Suuri osa ihmisen elämästä on vastuuta ja ei niin kiinnostavia asioita. Harva voi oikeasti tehdä lähinnä vain itseään kiinnostavia asioita.
Mietin miten teillä arjen rutiinit pyörii? Tuleeko ne tehtyä, vaikka eivät kiinnostaisikaan. Vai koskeeko tuo ominaisuutenne vain opiskelua ja työtä?
Mietin myös oletteko olleet lapsesta asti erilaisia kuin muut, vai onko ero syntynyt vasta aikuiseksi kasvamisen myötä?
Kieltämättä tuollainen kaikesta kiinnostuva ja asiat helposti kesken jättävä henkilö voi olla muille raskas. Itselläni on työkaverina tällainen (on siis kuitenkin yhdeltä opiskelualalta valmistunutkin), eikä pitkäjänteinen työ oikein onnistu. Työteho on huono, mutta tietoa alkaa olla ja innostuu helposti. On ollut ainakin minusta virherekrytointi, vaikka onkin mukava ja ihana ihminen.
Välillä tuon työkaverin touhuja katsellessa ja kuunnellessa mietin miten hänen aivonsa toimivat. Hän käsittelee asioita erilailla ja elää varmasti osittain erilaisessa maailmassa kuin me muut rationaaliset ihmiset.
Mä olen ollut lapsesta asti samanlainen. Rakastan lukemista, opin lukemaan viisivuotiaana ja luen kaiken minkä käsiini saan. Kirjat ovat minulle hyväksi, koska se alkaa ja loppuu ja voin vaihtaa seuraavaan. Haluaisin tehdä projektityötä joskus, kunhan vain saisin opiskeltua jotain. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoista luettavaa ja opittavaa, että varsinaiset opiskelut jäävät. Olen opiskellut viittä kieltä, psykologiaa, media-alaa, viestintää, kaupallisia aineita, harrastanut vaikka mitä, minulla on kassillinen puoliksi tehtyjä villasukkia, tumppuja, säärystimiä ja kaulahuiveja, kirjoitustöitä ja nettikursseja. En ole kuitenkaan saamaton, vaikka joku niin ehkä kuvitteleekin. Lapset ovat melkein ainoa asia johon en kyllästy.
Arjen rutiinit eivät toimi ollenkaan, inhoan siivousta mutta kun innostun siivoamaan, saatan tehdä suursiivouksen vaatekaappiin koska se kiinnostaa enemmän kuin vessan pesu. Puolisoni onneksi ymmärtää tämän ja meidän siivouspäivät menee niin, että minä teen jotain ja hän imuroi asunnon. Jos puolisoni olisi toisenlainen, niin ero olisi jo varmasti tullut.
Töissä teen sen minkä lupaan, koska en halua jättää omia töitäni muille. Tiedän kuinka raskasta se on, jopa minulle, joka tapaan jättää kaiken kesken.
Käytin viime yönä hetken aikaa multipotentiaalin tutkimiseen. Suomeksi aiheesta ei löydy juuri mitään, mutta tiesittekö että käsipallossa käytetään pihkaa pitämään käsi kiinni pallossa? 😂
Vierailija kirjoitti:
Teillä selvästi toimii aivoissa jokin erilailla.
Kuten yksi tuolla aiemmin kirjoitti, niin normitallaaja pystyy suorittamaan loppuun puisevankin asian. Suuri osa ihmisen elämästä on vastuuta ja ei niin kiinnostavia asioita. Harva voi oikeasti tehdä lähinnä vain itseään kiinnostavia asioita.
Mietin miten teillä arjen rutiinit pyörii? Tuleeko ne tehtyä, vaikka eivät kiinnostaisikaan. Vai koskeeko tuo ominaisuutenne vain opiskelua ja työtä?
Mietin myös oletteko olleet lapsesta asti erilaisia kuin muut, vai onko ero syntynyt vasta aikuiseksi kasvamisen myötä?
Kieltämättä tuollainen kaikesta kiinnostuva ja asiat helposti kesken jättävä henkilö voi olla muille raskas. Itselläni on työkaverina tällainen (on siis kuitenkin yhdeltä opiskelualalta valmistunutkin), eikä pitkäjänteinen työ oikein onnistu. Työteho on huono, mutta tietoa alkaa olla ja innostuu helposti. On ollut ainakin minusta virherekrytointi, vaikka onkin mukava ja ihana ihminen.
Välillä tuon työkaverin touhuja katsellessa ja kuunnellessa mietin miten hänen aivonsa toimivat. Hän käsittelee asioita erilailla ja elää varmasti osittain erilaisessa maailmassa kuin me muut rationaaliset ihmiset.
Minulla on ainakin ollut sama tilanne lapsesta asti. Pärjäsin kyllä ihan hyvin peruskoulussa, mutta tilanne on huonontunut vuosien saatossa. Tai ehkä olen vain huomannut sen itse paremmin.
Arjen rutiinit pyörivät minulla ihan kohtuullisesti. Monet asiat jäävät viime tinkaan, mutta jos muistan ne, niin saan ne yleensä tehtyä. Imurointi, vessan pesu etc tulevat tehdyksi, vaikka ne joskus hieman viivästyvät. Ne eivät vie niin paljon aikaa. Imuroin ja pesen vessan kerran viikossa ja molempiin menee noin kymmenen minuuttia. Se ei ole pitkä aika ja tehtävä on helppo.
Minulla ongelma alkaa viimeistään silloin, jos tehtävä vie kauan ja on monimutkainen. Esimerkiksi kokeeseen lukeminen. Tiedän kyllä, että tehtävä pitäisi jakaa pieniin ja helppoihin paloihin. Olen kokeillut sitä, mutta se ei oikein toimi, koska koko tehtävä on siellä taustalla. Voin esimerkiksi ajatella, että tavoitteeni on lukea vähintään yksi sivu joka päivä, koska se on parempi kuin ei mitään. Mutta sitten mietin, että minulla on 500 sivua luettavana ja tällä menolla saan alueen luettua 1,5 vuoden kuluttua. Minun pitää lukea enemmän. Luin tosi ahkerasti koko päivän ja sain opiskeluta 20 sivua. En pysty tähän joka päivä ja tälläkin metodilla minulla menisi 25 päivää koko alueen opiskeluun + kertaus. Lamaannun usein tällaisten tehtävien edessä enkä ole löytänyt mitään metodia, jolla pääsisin siitä.
Töissä selviän, koska ulkoinen paine pakottaa minut töihin. Puuhailen töissä aika usein omiani (olen nytkin töissä), mutta sitten kun se deadline tulee, niin hakkaan niitä töitä hullun lailla koko päivän. Kirjoitin esimerkiksi kandini viidessä päivässä, koska se oli pakko palauttaa. Olen kokeillut asettaa itselleni deadlineja, mutta niillä ei ole vaikutusta. Nyt toivon saavani gradun valmiiksi, koska jos en valmistu maisteriksi ennen ensi kesää, joudun siirtymään vanhoista vaatimuksista uusiin ja joudun tekemään paljon kursseja uudelleen.
T. Kielistä innostunut adhd
Vierailija kirjoitti:
Teillä selvästi toimii aivoissa jokin erilailla.
Kuten yksi tuolla aiemmin kirjoitti, niin normitallaaja pystyy suorittamaan loppuun puisevankin asian. Suuri osa ihmisen elämästä on vastuuta ja ei niin kiinnostavia asioita. Harva voi oikeasti tehdä lähinnä vain itseään kiinnostavia asioita.
Mietin miten teillä arjen rutiinit pyörii? Tuleeko ne tehtyä, vaikka eivät kiinnostaisikaan. Vai koskeeko tuo ominaisuutenne vain opiskelua ja työtä?
Mietin myös oletteko olleet lapsesta asti erilaisia kuin muut, vai onko ero syntynyt vasta aikuiseksi kasvamisen myötä?
Kieltämättä tuollainen kaikesta kiinnostuva ja asiat helposti kesken jättävä henkilö voi olla muille raskas. Itselläni on työkaverina tällainen (on siis kuitenkin yhdeltä opiskelualalta valmistunutkin), eikä pitkäjänteinen työ oikein onnistu. Työteho on huono, mutta tietoa alkaa olla ja innostuu helposti. On ollut ainakin minusta virherekrytointi, vaikka onkin mukava ja ihana ihminen.
Välillä tuon työkaverin touhuja katsellessa ja kuunnellessa mietin miten hänen aivonsa toimivat. Hän käsittelee asioita erilailla ja elää varmasti osittain erilaisessa maailmassa kuin me muut rationaaliset ihmiset.
Kyllä pystyn tekemään tylsääkin työtä, kohtalaisen tunnollinenkin väittäisin olevani.
Olin tolkuttoman hajamielinen, epäsiisti, enkä osaa oikein suunnitella toimintaani.
Nykyään toimin yksityisenä elinkeinonharjoittajana, täytyy sanoa, että pärjäsin paremmin palkkatyössä, jossa oli selkeästi määritellyt tehtävät.
Viimeinen tekemäni palkkatyö oli kapea-alainen tekninen suunnittelutyö.
Tehtävästä toiseen siirtyminen on vaikeaa, kun saa hommat käyntiin, menee OK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä selvästi toimii aivoissa jokin erilailla.
Kuten yksi tuolla aiemmin kirjoitti, niin normitallaaja pystyy suorittamaan loppuun puisevankin asian. Suuri osa ihmisen elämästä on vastuuta ja ei niin kiinnostavia asioita. Harva voi oikeasti tehdä lähinnä vain itseään kiinnostavia asioita.
Mietin miten teillä arjen rutiinit pyörii? Tuleeko ne tehtyä, vaikka eivät kiinnostaisikaan. Vai koskeeko tuo ominaisuutenne vain opiskelua ja työtä?
Mietin myös oletteko olleet lapsesta asti erilaisia kuin muut, vai onko ero syntynyt vasta aikuiseksi kasvamisen myötä?
Kieltämättä tuollainen kaikesta kiinnostuva ja asiat helposti kesken jättävä henkilö voi olla muille raskas. Itselläni on työkaverina tällainen (on siis kuitenkin yhdeltä opiskelualalta valmistunutkin), eikä pitkäjänteinen työ oikein onnistu. Työteho on huono, mutta tietoa alkaa olla ja innostuu helposti. On ollut ainakin minusta virherekrytointi, vaikka onkin mukava ja ihana ihminen.
Välillä tuon työkaverin touhuja katsellessa ja kuunnellessa mietin miten hänen aivonsa toimivat. Hän käsittelee asioita erilailla ja elää varmasti osittain erilaisessa maailmassa kuin me muut rationaaliset ihmiset.
Minulla on ainakin ollut sama tilanne lapsesta asti. Pärjäsin kyllä ihan hyvin peruskoulussa, mutta tilanne on huonontunut vuosien saatossa. Tai ehkä olen vain huomannut sen itse paremmin.
Arjen rutiinit pyörivät minulla ihan kohtuullisesti. Monet asiat jäävät viime tinkaan, mutta jos muistan ne, niin saan ne yleensä tehtyä. Imurointi, vessan pesu etc tulevat tehdyksi, vaikka ne joskus hieman viivästyvät. Ne eivät vie niin paljon aikaa. Imuroin ja pesen vessan kerran viikossa ja molempiin menee noin kymmenen minuuttia. Se ei ole pitkä aika ja tehtävä on helppo.
Minulla ongelma alkaa viimeistään silloin, jos tehtävä vie kauan ja on monimutkainen. Esimerkiksi kokeeseen lukeminen. Tiedän kyllä, että tehtävä pitäisi jakaa pieniin ja helppoihin paloihin. Olen kokeillut sitä, mutta se ei oikein toimi, koska koko tehtävä on siellä taustalla. Voin esimerkiksi ajatella, että tavoitteeni on lukea vähintään yksi sivu joka päivä, koska se on parempi kuin ei mitään. Mutta sitten mietin, että minulla on 500 sivua luettavana ja tällä menolla saan alueen luettua 1,5 vuoden kuluttua. Minun pitää lukea enemmän. Luin tosi ahkerasti koko päivän ja sain opiskeluta 20 sivua. En pysty tähän joka päivä ja tälläkin metodilla minulla menisi 25 päivää koko alueen opiskeluun + kertaus. Lamaannun usein tällaisten tehtävien edessä enkä ole löytänyt mitään metodia, jolla pääsisin siitä.
Töissä selviän, koska ulkoinen paine pakottaa minut töihin. Puuhailen töissä aika usein omiani (olen nytkin töissä), mutta sitten kun se deadline tulee, niin hakkaan niitä töitä hullun lailla koko päivän. Kirjoitin esimerkiksi kandini viidessä päivässä, koska se oli pakko palauttaa. Olen kokeillut asettaa itselleni deadlineja, mutta niillä ei ole vaikutusta. Nyt toivon saavani gradun valmiiksi, koska jos en valmistu maisteriksi ennen ensi kesää, joudun siirtymään vanhoista vaatimuksista uusiin ja joudun tekemään paljon kursseja uudelleen.
T. Kielistä innostunut adhd
Mulla toimii joskus tekniikka, jonka opin psykologilta (olen käynyt siellä tämän takia), laitan munakelloon tunnin aikaa ja sen tunnin ajan opiskelen tai siivoan enkä tee muuta. Vaatii harjoittelua eikä aina toimi mutta joskus sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin erilainen lapsesta asti.
Osasin lukea, kun menin kouluun, mutta en sluksi osannut keskittyä opetukseen. Piirtelin suunnittelemiani koneita kouluvihkoon ja höpisin kuulemma itsekseni.
Jouduin hrti kiusatuksi ja sitä kesti koko ala-asteen.
Opettaja(vanha muumio) toimitti minut psykologille, ilmeisesti selvittääkseen, olenko täysjärkinen, vai pitääkö minut siirtää apukouluun.
Psykologi totesi älyni hieman keskitasoa paremmaksi ja ongelmakseni pakonomaisen kiinnostuksen koneisiin ja tekniikkaan.
Ajan(70- luvun loppu) hengen mukaisesti syyksi arveltiin äitisuhde...
Peruskoulu meni helposti läksyjä lukematta 8,6 keskiarvolla, opin laiskaksi opiskelujen suhteen...
1. ammatti tuli valittua senhetkisen mielenkiinnonkohteen mukaan, 2 vuotta meni hyvin, kolmas ja viimeinen vuosi amiksessa oli vaikea, olin jälkeenpäin ajateltuna vaarallisen masentunut.
Kiusatuksikin jouduin.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Tunnistan itseni aloituksesta.
ADHD tuskin minulla on, koska kykenen keskittymään silloin , kun aihe kiinnostaa, eikä mitään yleisempää keskittymisvaikeutta ole ollut.
N. 2 vuotta kestää innostus yhden aiheen parissa, sitten mielenkiinnonkohde vaihtuu.
Kiinnostuksen kohde tahtoo täyttää koko elämän.Välillä on masennusjaksoja.
Oletko lukenut kirjaa Refuse to Choose? Siinä on listattu erilaisia ihmistyyppejä, joilla on vaikeuksia keskittyä yhteen asiaan. Siinä ei puhuta keskittymishäiriöistä, vaan ihmisistä joiden kiinnostuksen kohteet vaihtuvat säännöllisin väliajoin.
Yksi niistä tyypeistä oli sellainen, että se on muutaman vuoden ajan todella kiinnostunut yhdestä aiheesta ja sitten, kun siitä on opittu kaikki tarpeellinen, mielenkiinnon kohde vaihtuu.
En ole lukenut, kiitti vinkistä.
Olisikin niin, että mielenkiinto laantuu, kun olen oppinut "kaiken tarpeellisen", se yleensä hiipuu parin vuoden kuluttua, riippumatta siitä, mitä olen oppinut...
Tai mielenkiinto ei mene täysin, mutta jää taka-alalle, uppoudun uuteen aiheeseen.
Lapsistani 2 on autisteja, joten minulla on vahva epäilys ongelmani luonteesta, joka näkyy nimimerkissänikin.
No siinä kirjassa puhutaan juuri siitä, että meillä, joilla on monia kiinnostuksen kohteita, on myös omat sisäiset määritelmät sille mikä on "kaikki tarpeellinen". On ihmisiä, jotka haluavat oppia kaiken siitä tietystä aiheesta ja he saattavat kouluttautua esimerkiksi tohtoreiksi asti sitä tutkiessaan. Kun tohtoriksi on valmistuttu, voi tälle ihmiselle tulla olo, että kaikki on opittu ja hän siirtyy toiseen aiheeseen. Toiset ihmiset ehkä haluavan saada kunnollisen yleiskuvan aiheesta ja kun se on saavutettu, voidaan siirtyä seuraavaan aiheeseen. Ja yksi ihminen ehkä haluaa saada tietää vain jotain kiinnostavia faktoja aiheesta ennen kuin seuraava aihe vie mennessään. Joillakin samat mielenkiinnon kohteet palaavat sykleissä takaisin.
Mutta kirjassa on kaikkia vinkkejä, miten sitä omaa persoonaansa voisi oppia arvostamaan ja auttaa. Tosin olin aika pettynyt siihen omaan osiooni, joka oli tarkoitettu niille joiden mielenkiinnon kohteet vaihtuvat viikottain. Siinä tuntui olevan paljon vähemmän konkreettisia vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä selvästi toimii aivoissa jokin erilailla.
Kuten yksi tuolla aiemmin kirjoitti, niin normitallaaja pystyy suorittamaan loppuun puisevankin asian. Suuri osa ihmisen elämästä on vastuuta ja ei niin kiinnostavia asioita. Harva voi oikeasti tehdä lähinnä vain itseään kiinnostavia asioita.
Mietin miten teillä arjen rutiinit pyörii? Tuleeko ne tehtyä, vaikka eivät kiinnostaisikaan. Vai koskeeko tuo ominaisuutenne vain opiskelua ja työtä?
Mietin myös oletteko olleet lapsesta asti erilaisia kuin muut, vai onko ero syntynyt vasta aikuiseksi kasvamisen myötä?
Kieltämättä tuollainen kaikesta kiinnostuva ja asiat helposti kesken jättävä henkilö voi olla muille raskas. Itselläni on työkaverina tällainen (on siis kuitenkin yhdeltä opiskelualalta valmistunutkin), eikä pitkäjänteinen työ oikein onnistu. Työteho on huono, mutta tietoa alkaa olla ja innostuu helposti. On ollut ainakin minusta virherekrytointi, vaikka onkin mukava ja ihana ihminen.
Välillä tuon työkaverin touhuja katsellessa ja kuunnellessa mietin miten hänen aivonsa toimivat. Hän käsittelee asioita erilailla ja elää varmasti osittain erilaisessa maailmassa kuin me muut rationaaliset ihmiset.
Minulla on ainakin ollut sama tilanne lapsesta asti. Pärjäsin kyllä ihan hyvin peruskoulussa, mutta tilanne on huonontunut vuosien saatossa. Tai ehkä olen vain huomannut sen itse paremmin.
Arjen rutiinit pyörivät minulla ihan kohtuullisesti. Monet asiat jäävät viime tinkaan, mutta jos muistan ne, niin saan ne yleensä tehtyä. Imurointi, vessan pesu etc tulevat tehdyksi, vaikka ne joskus hieman viivästyvät. Ne eivät vie niin paljon aikaa. Imuroin ja pesen vessan kerran viikossa ja molempiin menee noin kymmenen minuuttia. Se ei ole pitkä aika ja tehtävä on helppo.
Minulla ongelma alkaa viimeistään silloin, jos tehtävä vie kauan ja on monimutkainen. Esimerkiksi kokeeseen lukeminen. Tiedän kyllä, että tehtävä pitäisi jakaa pieniin ja helppoihin paloihin. Olen kokeillut sitä, mutta se ei oikein toimi, koska koko tehtävä on siellä taustalla. Voin esimerkiksi ajatella, että tavoitteeni on lukea vähintään yksi sivu joka päivä, koska se on parempi kuin ei mitään. Mutta sitten mietin, että minulla on 500 sivua luettavana ja tällä menolla saan alueen luettua 1,5 vuoden kuluttua. Minun pitää lukea enemmän. Luin tosi ahkerasti koko päivän ja sain opiskeluta 20 sivua. En pysty tähän joka päivä ja tälläkin metodilla minulla menisi 25 päivää koko alueen opiskeluun + kertaus. Lamaannun usein tällaisten tehtävien edessä enkä ole löytänyt mitään metodia, jolla pääsisin siitä.
Töissä selviän, koska ulkoinen paine pakottaa minut töihin. Puuhailen töissä aika usein omiani (olen nytkin töissä), mutta sitten kun se deadline tulee, niin hakkaan niitä töitä hullun lailla koko päivän. Kirjoitin esimerkiksi kandini viidessä päivässä, koska se oli pakko palauttaa. Olen kokeillut asettaa itselleni deadlineja, mutta niillä ei ole vaikutusta. Nyt toivon saavani gradun valmiiksi, koska jos en valmistu maisteriksi ennen ensi kesää, joudun siirtymään vanhoista vaatimuksista uusiin ja joudun tekemään paljon kursseja uudelleen.
T. Kielistä innostunut adhd
Mulla toimii joskus tekniikka, jonka opin psykologilta (olen käynyt siellä tämän takia), laitan munakelloon tunnin aikaa ja sen tunnin ajan opiskelen tai siivoan enkä tee muuta. Vaatii harjoittelua eikä aina toimi mutta joskus sentään.
Joo, olen kokeillut tätä. Minulla on sellainen appsi kännyssä, johon saa valita haluamansa ajan. Se pitää kirjaa kaikista opiskelukerroista ja jos onnistuu pitämään tai kasvattamaan opintomäärät tasaisena, pääsee paremmalle tasolle. Toimii aina välillä, mutta ei pitkäaikaiseksi.
Kiinnostun helposti ja opin kaikkea mahdollista nopeasti motivoituneena. Kuivienkin tehtävien hoitaminen onnistuu tahdonvoimalla ja asettamalla aikataulut. En ole adhd, ainoastaan pohjattoman utelias.
Nuorena uteliaisuus ja työnteko aiheen parissa loppui kesken, jos veti överit jostain aiheesta. Joihinkin saattoi palata myöhemmin ja joihinkin ei. Nyttemmin rajoitan aikaa, jota kerralla vietän yhden aiheen parissa ja homma toimii.
Työpuolella projektityöt ja freelance-hommat ovat täydellinen ratkaisu tällaiselle persoonalle. Työajatkin (mihin kellonaikaan päivästä aloittaa) saa usein päättää itse, joka on bonus iltavirkulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monellä näyttää olevan adhd taustalla, jos on monitalentti.
Oletko, ap, yrittänyt opiskella jotain ihan oikeasti yliopistossa? Ei siis avoimen kursseja, vaan ihan tutkintoa?
Minulla on tapana ilmoittautua avoimen kursseille, joille en sitten mene, mutta olen ihan kohtuullisen menestyksekkäästi hoitanut tutkintoni. Tosin siinäkin käy joskus niin, etten suorita aloittamaani kurssia loppuun, mutta olen kuitenkin jo melkein valmis. Se on jotenkin eri asia opiskella tutkintoa varten kuin avoimen kursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi elämässä pitäisi keskittyä (jumittua) vain yhteen asiaan kun maailma on täynnä tietoa? Voi katsoa, kokeilla, tutkia....ja jos joku juttu ei tunnu omalta, miksi sitä pitäisi jatkaa?
Elämä on paljon mielenkiintoisempaa kun perehtyy maailmaan ja asioihin laajalti.
Se on tietysti toinen juttu, jos MITÄÄN ei saa loppuun.
En ole lukenut, kiitti vinkistä.
Olisikin niin, että mielenkiinto laantuu, kun olen oppinut "kaiken tarpeellisen", se yleensä hiipuu parin vuoden kuluttua, riippumatta siitä, mitä olen oppinut...
Tai mielenkiinto ei mene täysin, mutta jää taka-alalle, uppoudun uuteen aiheeseen.
Lapsistani 2 on autisteja, joten minulla on vahva epäilys ongelmani luonteesta, joka näkyy nimimerkissänikin.