Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, tosi paha ahdistus, mikä auttaisi :(?
17.10.2019 |
Olen käynyt 10v sitten pitkän psykoterapian ja silloisesta masennusepisodista selvisin. Lapsuus oli rankka ja toinen vanhempani oli päihteiden käyttäjä ja toinen persoonallisuushäiriöinen.
Olen saanut lapsen ja hyvän miehen. Olen töissä ihmisten parissa. Viime aikoina olen kokenut yhä enemmän ahdistusta ja nyt se tuntuu jo sietämättömältä paineelta rintakehällä. Narsistiäitini on edelleen mukana elämässä ja hänen ikävät kommentit ahdistaa. Hänellä ei ole yhtään kaveria, läheistä tai sukulaista paitsi minä ja perheeni.
Vaikka olen empaattinen ja lojaali ystävä en ole onnistunut pitämään yhtään ystävää elämässäni. Olemme muuttaneet useasti ja omien traumojen takia varmaan kykyni solmia tai ylläpitää tuttavuuksia on tavallista heikompi. Esimerkiksi en uskalla juuri ehdottaa mitään muille (menemistä, tekemistä) koska pelkään niin kovasti torjutuksi tulemista.
Tuntuu että elämä on todella raskasta ja pelkään, että menetän mieheni tai lapseni, koska sitten ei ole ketään kuka aidosti välittäisi.
En tiedä miksi ajatukseni on näin synkkiä nyt ja pelkään että tulen hulluksi, niin kova ahdistus on. Mielessä pyörii synkät ja yksinäiset ajatukset.
Onko kukaan selvinnyt tällaisesta? Miten?
Kommentit (4)
Jatkan: jos ihan lamauttavasti ahdistaa eikä ajattelun muutokseen ole voimia, silloin Mielenterveysseuran kriisipuhelin tai muu nopea keskustelutuki, josta saa rohkaisua ja ehkä opastusta eteenpäin. Tsemppiä! Yleensä voimakas reagoiminen on sitä, että sisällään tunnistaa että muutos on välttämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runkku 5-10 krt putkeen. Jos ei se, niin kaulakiikku.
Alue: Aihe vapaa
Minulla helpotti, kun jätin mt-ong päihdeäidin vastuuseen itse itsestään. Lapsemme ovat jo niin isoja, että ymmärtävät että mummu on epäluotettava ja satuttaa välillä tahalleen, välillä puolivahingossa.
Tajusin, että näytän kauhean epärehellistä esimerkkiä elämästä lapsillenikin, jos he joutuvat näkemään minua rooli päällä. Äidin seurassa olen aina jämäkämpi kuin olenkaan, koska muuten sattuu. On raskasta piilotella oikea, pehmeä minä. Joten teen sen enää kerran pari vuodessa.
Aitoa välittämistä rakennan sisältäpäin. Ainoa keneen olen täysin voinut luottaa on minä. Muut voivat jatkaa elämäänsä eri suuntaan, mutta minun täytyy tietää oma aito suuntani. Silloin on aina hyvä juuri tässä, kun suunta on oikea ja arvojeni mukainen.
Arvoihin ja itsetuntemukseen on nykyään paljon hyviä kirjoja. "Työkirja" nimellä löytyy kirjastosta, ja kirjakaupassa on hyvin esillä myös eri tekijöiltä. Aina joku osuu kuin suoraan ytimeen.