Lastensuojelu on sitä, että mennään sen puolelle, joka vakuuttavimmin valehtelee
Olemme järkyttyneitä lastensuojelun toiminnasta. Apua haki lapsi/nuori itse. Kuitenkin ihminen, jota tämä perusteltu huoli koski kertoi nuoren valehtelevan oli lopputulema aivan toinen kuin alkuperäinen yhteydenottosyy. Kaikki kääntyi päälaelleen. Nuori on äärimmäisen järkyttynyt tai käytännössä raivona ja kyseenalaistaa työntekijöiden ammattitaidon. Hän kertoo, että he olivat nuoria tyttöjä, hänen mielestään vähän häntä vanhemman oloisia, puhuivat oudosti kirjakieltä, mutta toisaalta jopa lässyttivät hänelle, lupasivat auttaa ja tuntui kuin olisivat ottaneet tosissaan, mutta lopputulema oli se, että tilanne vain paheni eikä minkäänlaista apua tullut. Ilmoitukseen liittynyt aikuinen käänsi syyn nuoreen ja hänen epäluotettavuuteensa ilman yritystäkään perustella väitteitään mitenkään.
Miten tällainen tarinointi voi upota lastensuojeluun? Ja erityisesti sen jälkeen, kun Vilja-Eerikan isän ja äitipuolen absurdit, selvittämättömät valheet nousivat keskusteluun?
Eikö lastensuojelun työntekijöillä ole käsitystä kiusaamisen perusmekanismeista? Syytetty kieltää kaiken ja syyttää uhria.