Lue keskustelun säännöt.
Koiranpentu kuriin?
17.10.2019 |
Kuinka opettaa sille oma johtajuus? Mitkä ovat tärkeimmät pointit?
Kommentit (20)
Koiranpentu ei tarvitse kuria, vaan parempi termi olisi rakkautta ja rajoja. Niiden seurauksena tulee yhteiskuntakelpoisuus. Voisitko mennä pennun kanssa hyvän ammattilaisen vetämälle kurssille? Tarjontaa on paljon.
Paljon on tapahtunut koirien koulutuksessa ja ymmärtämisessä viime vuosina ja vuosikymmeninä. On tajuttu, että koira on lähtökohtaisesti perheelleen lempeä, rakastava ja iloinen olento. Mielestäni koira on oikeastaan kaikissa elämän perusarvoissa ihmistä edellä. Tästä lähtökohdasta käsin pienen koiralapsen kanssa on helppoa ja aurinkoista elää.
Olen kiitollinen koirilleni siitä, että saan oppia heidän kauttaan elämää ja rakkautta. Toivon samaa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiranpentu ei tarvitse kuria, vaan parempi termi olisi rakkautta ja rajoja. Niiden seurauksena tulee yhteiskuntakelpoisuus. Voisitko mennä pennun kanssa hyvän ammattilaisen vetämälle kurssille? Tarjontaa on paljon.
Paljon on tapahtunut koirien koulutuksessa ja ymmärtämisessä viime vuosina ja vuosikymmeninä. On tajuttu, että koira on lähtökohtaisesti perheelleen lempeä, rakastava ja iloinen olento. Mielestäni koira on oikeastaan kaikissa elämän perusarvoissa ihmistä edellä. Tästä lähtökohdasta käsin pienen koiralapsen kanssa on helppoa ja aurinkoista elää.
Olen kiitollinen koirilleni siitä, että saan oppia heidän kauttaan elämää ja rakkautta. Toivon samaa sinulle.
Ja tämä oli vastauksesi...?
Mene koirasi kanssa koulutukseen, saat hyvän, tottelevaisen koiran, joka kiintyy sinuun ja rakastaa perhettään. Tuo ensimmäinen vastaus oli hyvä, siinä oli muutamia oikeita pointteja.
Kiitos, vielä olisin tosiaan kaivannut niitä tärkeimpiä johtajuus- ja kasvatusvinkkejä? 😊
Tänne vaan, mulla on eka pentu.
Useimmat koiranomistajat käyvät nykyisin erilaisissa koirakoulutuksissa. Sieltä saa ohjeita ja opastusta.
Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksesta sanoisin, että johdonmukaisuus on tärkein. Jos koira ei saa tulla sohvalle, se kielletään aina samoin.
Toinen tärkeä on kehuminen aina kun pentu tekee jotain oikein. Ei niinkään kieltäminen vaan oikean käytöksen kehuminen.
Luoksetulo on tärkein taito. Se voi pelastaa joskus koiran hengen. Ala opettamaan heti namupalojen tai lelun kanssa, kun pentu tulee kotiin. Aina kun pentu tulee tietystä käskystä luokse, kehut ja rapsuttelen kovasti annat namin tai lelun.
Nukkuminen. Pennun uni on pyhä. Jos perheessä on lapsia, kouluta lapset ensin. Nukkumaan pentuun ei kosketa koskaan!
Näillä ohjeilla meillä on ollut jo kymmenkunta oikein kivaa yhteiskuntakelpoista koiraa.
Jotkut asiat riippuvat koirarodusta. Eikä johtajuus itsestään synny, siihen opitaan ja oppiminen sekä sinulle että koiralle vaati kärsivällisyyttä ja aikaa.
Kannattaisi käydä jokin koirankoulutuskurssi, ei se ainakaan hukkaan mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäinen pennun kanssa ettet anna purra.
Itse olen kiljahtanut hiukan pennun näykkäistessä ja nopeasti oppineet ettei saa purra.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäinen pennun kanssa ettet anna purra.
Itse olen kiljahtanut hiukan pennun näykkäistessä ja nopeasti oppineet ettei saa purra.
Ai joo, unohdin tämän listaltani, ehdottomasti tärkeä. Isolta koiralta aivan järkkyä opettaa pois puremista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut asiat riippuvat koirarodusta. Eikä johtajuus itsestään synny, siihen opitaan ja oppiminen sekä sinulle että koiralle vaati kärsivällisyyttä ja aikaa.
Kannattaisi käydä jokin koirankoulutuskurssi, ei se ainakaan hukkaan mene.
Ei se johtajuus koirarotujen kohdalla muutu. Johtaja on aina johdonmukainen ja oikeudenmukainen. Yhtään koirarotua ei ole jota pitäisi lyödä.
Riippuu täysin koiran luonteesta. Jotkut vaativat enemmän ns. Johtamista. Meillä ollut 7 samanrotuista ja luonteet ovat vaihdelleet, mutta periaate aina sama.
Ainoa missä rotukohtaisia eroja selkeästi on esim toisiin koiriin suhtautuminen. Jotkut ovat kamalan ystävällisiä, jotkut varautuneita, joten se hyvä huomioida.
Kirjastosta saa ihan hyviä koiranpennun kasvatus kirjoja. Kotona ehkä enemmänkin kasvatetaan, siellä kentällä koirakoulussa sitten koulutetaan.
Voi huoh……. miksi pitäisi kiinnostaa koirat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on eka pentu suosittelen koirakirjoihin tutustumista, ja yleensä kasvattajalta voi aina kysyä neuvoa. johdonmukaisuus, määrätietoisuus ja oikeudenmukaisuus ovat kaiken a ja o. muista antaa pennun nukkua rauhassa, tämä on opetettava myös lapsille, pentu tarvitsee paljon unta. ja tietysti paljon yhdessä oloa, pentua ei tarvitse eikä pidäkään koko ajan huomioida, mutta anna sen touhuta mukana perheen arjessa, siinä se luottamus rakentuu ja luottamus on toimivan koirakon perusta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, vielä olisin tosiaan kaivannut niitä tärkeimpiä johtajuus- ja kasvatusvinkkejä? 😊
Tänne vaan, mulla on eka pentu.
Ihan ekana: Malttia! Se on vain eläin. Ei turhalle stressille! Se oppii kyllä sisäsiistiksi, toiset aikaisemmin, toiset myöhemmin! (Meillä mies kiikutti koiraparkaa 10 minuutin välein pihalle, vähempikin riittää)
Koiranpennun rauhallinen uni menee ohi kaiken muun, eli sen on saatava nukkua aina, kun se unilleen menee. Ei herätyksiä, ->"kun nyt vieraat tulivat tervehtimään jne."
Koiria ei myöskään pidä luokitella "lapsiystävällisiin". Ei mikään eläin pitää siitä, että sillä leikitään ja vedellään milloin mistäkin. Ja eläin kuin eläin voi käyttäytyä arvaamattomasti. Yksikään omista ei voi olla 100%sen varma siitä, mitä koiransa tekee.
Sosialisoi se lasten kanssa, ja rokotusten annon jälkeen heti muiden koirien kanssa. Kysy muilta koiranomistajilta, käykö!!
Vältä eroahdistus (ja huushollin tuhoaminen) eli ala pienestä pitäen opettaa olemaan yksin kotona!!! Mene ulos ensin vaikka kahdeksi minuutiksi. Tule takaisin, kun koira on hiljaa ja palkitse. Pidennä aikaa. Nautit lopputuloksesta!
Opeta kulkemaan autossa, ja testaa mahdollisia pahoinvointitaipumuksia. Meidän koira oli suorastaan haltioissaan aina kun pääsi mamman kanssa menemään. Kiva tulla kaupasta, kun se istui viisaan näköisenä ratin takana :D
Ei kannata yleistää rotuominaisuuksia, vaan kaikki ovat yksilöitä. Collieista sanottiin meille, että ovat arkoja ja heikkoluontoisia. No, asia oli juuri päinvastoin. Rohkeampaa en ole tavannut. Kaveri (koirien koulutuksesta tietäväinen rotikan omistaja) suorastaan rakastui meidän koiraan.
Ja kuten todettu aiemmin, on rakkaus ja rajat se juttu!!!
Meidän pentua aloin viedä melkein heti sellaisiin "pelottaviin paikkoihin". On eräs silta, mikä pelottaa itseänikin, ja sille mentiin. Raoista näkyi virtaava vesi ja koira ulisi. Rauhoittelin koko ajan, ja niin vaan mentiin yli. Yltäkylläisen kehun ajan koira vaan "huusi" siitä innosta, kuinka osasi. Sen jälkeen ei ole koskaan pelännyt mitään. Osoittautui kovin rohkeaksi ja oikeudenmukaiseksi aikuiseksi tultuaan.
Kovasti onnea uudesta perheenjäsenestä. Toivon, että kaikki menee hienosti ja uskon, että paljon iloa on tulossa elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ekana sisäsiistiksi opettaminen. Heti heräämisen jälkeen ulos. Ei kohta, vaan heti ja aina kovasti kehuja kun pissii ulos. Samoin leikin jälkeen heti ulos. Älä reagoi vahinko pissoihin sisällä, vaan kehu kun pentu pissii ulos.
Tässä hommassa ahkeruus palkitaan. Pihalla saa rampata aika lailla.
Vierailija kirjoitti:
Voi huoh……. miksi pitäisi kiinnostaa koirat?
no voi huoh...katsoit sitten kuitenkin aiheelliseksi vastata aloittajalle
Vierailija kirjoitti:
Voi huoh……. miksi pitäisi kiinnostaa koirat?
No voi huoh todellakin. Miksi avasit ketjun? Huooooh.
Kuri on pennun kohdalla mielestäni väärä sana. Pennun kanssa on tärkeintä luoda hyvä ja luottavainen suhde ja opettaa sille elämän perusasiat. Johtajuusteoria on kuollut ja kuopattu, mutta toki pentu tarvitsee ohjausta ja rajoja. Jos sitä haluaa nimittää johtajuudeksi, niin siitä vaan. Viimeisimpien tutkimusten mukaan koiran suhde ihmiseen muistuttaa aika paljon lapsen ja vanhemman suhdetta.
Ensin pitää ymmärtää, että pentu on ihan hönö, se ei tiedä mitään. Siksi sille ei voi suuttua asioista, joita se ei ymmärrä tai osaa. Oikeastaan tämä koskee koiran elämää myöhemminkin - jos koiralle ei ole opetettu jotakin asiaa, sitä ei voi vaatia. Sitten pitää ymmärtää pennun kasvuvaiheet. Esim. ns. "teini-ikäinen" koira monesti taantuu, ja siltä unohtuu moni jo osattu asia. Tähän pitää suhtautua ymmärtäen ja ohimenevänä ajanjaksona. Siinä vaiheessa opeteltavia juttuja kannattaa helpottaa.
Kannattaa miettiä muutama tärkein perustaito, joista pennun kanssa lähdetään liikkeelle. Sitten pitää selvittää, mistä pentu tykkää - mikä sopii palkaksi. Ruoka sopii useimmille, lelutkin suurimmalle osalle pennuista. Kehujen merkitys pennulle pitää usein opettaa esim niin, että aina ennen namin antamista ensin kehutaan antaumuksella. Palkkauksen ajankohta on tärkeä - sen pitää tulla oikeasta asiasta, jotta pentu ymmärtää, mistä palkattiin. Pennun mielentila on tärkeä hahmottaa - väsyraivareissa pyörivän pennun on turha olettaa oppivan mitään. Toisaalta pahimmat puhdit ulkona purkanut pentu voi jaksaa keskittyä treeneihin paremmin kuin täynnä virtaa oleva.
Luoksetulo jo mainittiin, se on ehdoton juttu. Sitä aletaan opetella sisällä ja käytetään ulkona hyväksi sitä, että pieni pentu hakeutuu uudessa paikassa luontaisesti tutun ihmisen luo. Joka kerta palkka. Vähitellen harjoituksia vaikeutetaan joko etäisyyttä kasvattamalla tai häiriöisessä ympäristössä harjoittelemalla. Ja pentu saa aina vähintään kehut, kun se tulee ihmisensä luo, vaikka se olisi sählännyt mitä ennen sitä.
Monille tärkeää on nätisti kulkeminen hihnassa. Vapaana kävelevää pentua voi jo opettaa lähellä pysymiseen palkkaamalla siitä, kun se pysyy ihmisen lähellä luontaisesti. Kun pentu pysyy mielellään ihmisen lähellä, liitetään hommaan hihna. Jos hihna kiristyy, liike loppuu ja ihminen käy passiiviseksi. Kun pentu tulee lähemmäs ja hihna löystyy, pentua kehutaan ja palkataan. Hihnasta ei ikinä revitä tai nypitä. Pikkupennun ulkoilut tulee hoitaa ensisijasesti vapaana, ja hihnakävelyä vasta opetellaan.
Käsittely on myös tärkeä taito. Sitä kannattaa tehdä päivittäin - väsynyt pentu on vaikka sylissä, ja sitä hiplataan, tassuja tarkistellaan, korviin kurkataan, hampaat tarkistetaan jne. Pennun voi vaikka hieroa läpi päivittäin. Kynsileikkurilla naputellaan kynsiä ja leikataan kärjestä pala, minkä jälkeen pentu saa namin.
Voit itse päättää, mitkä perusjutut ovat tärkeimmät, mutta niitä ei kannata olla kuin muutama, ja niitä treenataan päivittäin arjessa. Sosiaalistamisen tarve riippuu pennusta. Arkaa ja epävarmaa kannattaa totutella uusiin juttuihin asteittain, reippaan pennun voi napata mukaan vaikka kauppakeskukseen. Kiltiksi tiedettyjä aikuisia koiria kannattaa treffata, mutta vaikka koirapuistot kiertää kaukaa. Huono koirakokemus voi laukaista remmirähjäyksen, josta on hankala päästä eroon. Tuosta puremisesta voi huomauttaa vaikka kiljaisemalla ja kun pentu irroittaa, sille tarjotaan suuhun sallittua purtavaa. Minun koirani ovat järjestään lopettaneet puremisen hampaiden vaihduttua, enkä ikinä ole käyttänyt erityisemmin aikaa ko asiaan.
Kannattaa mennä pentukurssille ja lukea. Erittäin hyvä, maanläheinen pennunkasvatusopas on Salme Mujusen Pennun matka puolivuotiaaksi. Myös esim. Tommy Wirenin kirjat ovat hyviä.
Sisäsiisteyden koirat oppivat kyllä, kun ne viedään johdonmukaisesti ulos aina leikkimisen ja syömisen jälkeen ja silloin, jos ne pyörivät lattialla sen näköisinä, että etsivät pissa- tai kakkapaikkaa. Ulos tekemisestä voi kehua rauhallisesti, sisälle tekemiseen ei reagoida mitenkään. Kannattaa myös ymmärtää, että pentu ei fyysisesti pysty pidättämään tuntikausia, ja jättää sille yksinolojen ajaksi sallittu pissapaikka, esim. sanomalehtiä tai kroonikkoalustoja. Isommat koirat oppivat yleensä suunnilleen sisäsiisteiksi siinä neljän-viiden kuukauden iässä, pienikokoisilla menee usein kauemmin. Toki yksittäisiä pissoja voi tämänkin jälkeen tulla. Narttukoirilla saattaa tulla ensimmäisten juoksujen yhteydessä vahinkoja.
Pennun yksinolon opetteluun kannattaa käyttää aikaa, eroahdistus on tosi yleistä. Jos mahdollista, pennun ottamisen yhteyteen kannattaa ottaa vaikka viikko vapaata töistä, niin tätä ehtii treenata. Ensin pentu jätetään vaikka koiraportin taakse, kun se on valmiiksi väsynyt. Sille kannattaa laittaa mukava, pesämäinen tila ja sallittua pureskeltavaa ja pissa-alustoja sinne. Pentu oppii, että paikka on turvallinen ja tarkoitettu rauhoittumiseen. Vähitellen yksinoloaikoja pidennetään. Toiset pennuista eivät ole yksinoloista moksiskaan, jolloin asiaan ei kannata kiinnittää ihmeempää huomioita, toiset hätääntyvät kovasti. Jälkimmäisiä voi helpottaa, jos alkuun saa jotain oikein hyvää herkkua, jottei ehdi keskittyä ihmisten poistumiseen.
Anna mahdollisimman monen ystäväsi "tutkia" koira, kuten eläinlääkäri, eli suu auki varoen ja hampaiden tarkastus, kurkistus korviin jne. Helpottaa kummasti oikeita lekurikäyntejä. Samoin, jos innostutte koiranäyttelyistä, on koira tottunut ja tuomari voi hoitaa hommansa turvallisesti.
Edellä taisikin jo tulla opastusta turkin harjaamisesta ja kynsien leikkuusta.
Up!