Stressi,ahdistus,raskaus
Stressi,ahdistus,raskaus
Odotusaika oli hirveä. Itkin, oksensin, huusin ja raivosin, masennuin
ja muutakin. Minä stressasin odotusaikana niin, että supistukset veivät
vuodelepoon. Mitään ei voinut tehdä tai alkoivat armottoman kipeät ja
säännölliset supistelut. Sehän ahdisti vielä enemmän, kun vaan pitää
maata ja masentua lisää..
Noo, vauva syntyi ennenaikaisena (stressikö aiheutti?) 38+1,3400, mutta voi
kaikinpuolin hyvin! Nyt hän on jo 11/2v ja iloinen ja onnellinen,
tyytyväinen tyttö!!
Kyllä vähän ihmetyttää se, että miten oma kamala raskausaika vaikuttaa
lapseen, muttei vielä ainakaan mitenkään! Onko tuo totta, että saattaa
ilmetä aikuisiällä jotain?!
Kommentit (8)
Ja toi ikä on vähän epäselvä: 11/2v. Onko se 11-vuotias vai 2-vuotias. Tuskin kuitenkaan vapaasti valittavissa, vaikka noin onkin kirjoitettu...
Raskausaikasi on voinut vaikuttaa lapsesi neurologiaan jotenkin tai sitten ei - emme taida kukaan tietää sitä. Raskausajan vaikutus kohdistuu tietääkseni (en siis ole tämän alan koulutusta saanut, tutustunut vain maallikkona aiheeseen) aivojen välittäjäaineiden ja hermosolujen toimintaan mikä näkyy lapsen temperamentissa suhtautua ärsykkeisiin ja siinä, kuinka hän pystyy rauhoittamaan omaa psyykkistä tilaansa. Eli äidin stressi voi lisätä lapsen aivoissa mekanismeja, jotka aiheuttavat lapselle alhaisempaa stressinsietokykyä ja herkkyyttä ulkomaailman (sekä oman kehon) ärsykkeille. Lapsi siis saattaa tuntua hankalalta rauhoiteltavalta, hän ärsyyntyy herkästi esim. melusta ja muutenkin reaktiot ovat nopeita.
LAsta on vaikea saada rauhoittumaan jos hän itkee ja tuntuu, että hyvin pienetkiä vastoinkäymiset aiheuttavat itkua (vauvat kuitenkin keskimäärin itkevät noin 2 tuntia vrk, joten tämä tulee huomioida, on ihan tavallista että vauvat itkevät).
Mutta raskausajan vaikutus ei suinkaan ole kaikki kaikessa: lapsen aivot kehittyvät kiivaimmin ensimmäisten kolmen vuoden aikana.
Se millaisia kokemuksia lapsi saa noiden vuosien aikana, ja eritoten ensimmäisen, joko aktivoi tai " poistaa" aivosolujen välisiä neuroniyhteyksiä ja siten vaikuttaa lapsen persoonallisuuteen. Siten tietynlaiset kokemukset joko voimistavat tai heikentävät lapsen ominaisia tapoja reagoida ärsykkeisiin. Rauhallinen kasvuympäristö ja äiti, joka osaa vastata lapsen tarpeisiin oikea-aikaisesti ja pyrkii toiminnallaan rauhoittamaan herkästi ärsyyntyvää ja herkkää lasta muovaa siten lasta sopeutuvaisemmaksi ja auttaa siinä, että lapsi ei reagoi enää yhtä herkästi " stressaantumalla" ulkoisiin tapahtumiin.
Stressillä tarkoitan nyt fysiologisia muutoksia kuten stressihormonitoiminnan aktivoimisherkkyyttä, verenpaineen nousua yms. eli lapsi kestää enemmän ärsykkeitä ennenkuin nämä toiminnot aktivoituvat ja hormonimäärä tai verenpaine alkavat kohota.
Mennelle ei mahda mitään mutta mille voi on oma jaksaminen ja suhde lapseen ja mahdollisiin muihin perheenjäseniin. Hyvää kevään jatkoa sinulle ap!
Onko tuo totta, että saattaa
ilmetä aikuisiällä jotain?