Saanko masentuneen omaisena ottaa etäisyyttä?

"Ei suostu hakemaan apua, eikä siis ole koskaan tietääkseni edes yrittänyt tehdä sitä."

Lause on jäänyt välistä: Siis ei ole koskaan yrittänyt tehdä itsaria. -ap

Miksi olette yhdessä? Ihan vilpittömästi kysyn. Etenkin jos hän kerran syyttää sinua huonosta olostaan, en itse jaksaisi katsoa tuollaista ollenkaan.

(Itse olen myös masentunut, parisuhteessa ahdistushäiriöisen kanssa, mutta toivoa ja rakkautta riittää silti.)

Saa, ja usein se on edellytys toipumiselle. Katsokaa vaikka Hengenvaarallisesti lihava -ohjelmaa. Aikuista kun ei voi pakottaa hoitoon ja tämän on tehtävä se itse, valitettavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette yhdessä? Ihan vilpittömästi kysyn. Etenkin jos hän kerran syyttää sinua huonosta olostaan, en itse jaksaisi katsoa tuollaista ollenkaan.

(Itse olen myös masentunut, parisuhteessa ahdistushäiriöisen kanssa, mutta toivoa ja rakkautta riittää silti.)

En ole tämän henkilön kumppani. Hän on sisareni ja paras ystäväni. Joten kynnys välien katkaisuun on korkea. Olen kuullut että masentuneet purkavat sen pahan olon kaikista läheisimpiin, eli turvallisiin kohteisiin. -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette yhdessä? Ihan vilpittömästi kysyn. Etenkin jos hän kerran syyttää sinua huonosta olostaan, en itse jaksaisi katsoa tuollaista ollenkaan.

(Itse olen myös masentunut, parisuhteessa ahdistushäiriöisen kanssa, mutta toivoa ja rakkautta riittää silti.)

En ole tämän henkilön kumppani. Hän on sisareni ja paras ystäväni. Joten kynnys välien katkaisuun on korkea. Olen kuullut että masentuneet purkavat sen pahan olon kaikista läheisimpiin, eli turvallisiin kohteisiin. -ap

Ymmärrän, olen pahoillani tilanteestasi. Ehdottomasti suosittelen ottamaan etäisyyttä ihan oman itsesi ja hyvinvointisi takia. Ehkä jutteluapu voisi tehdä sinullekin hyvää, ettet jää tämän tilanteen kanssa yksin. Hurjasti voimia. ❤

2

Mutkin hylättiin silloin kun sairastuin masennukseen ja suunnittelin itsemurhaa. Tuntui ihan helvetin hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Mutkin hylättiin silloin kun sairastuin masennukseen ja suunnittelin itsemurhaa. Tuntui ihan helvetin hyvältä.

Masentunut ei edes ymmärrä minkälaisia tuntemuksia aiheuttaa lähipiirilleen. Kyse ei juuri koskaan ole hylkäämisestä ja rakkauden loppumisesta. Pyydä perheesi mukaan terapiaistuntoon ja purkakaa asiat. Muista että suurin vastuu toipumisesta eli ammattiavun hankkimisesta on sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutkin hylättiin silloin kun sairastuin masennukseen ja suunnittelin itsemurhaa. Tuntui ihan helvetin hyvältä.

Masentunut ei edes ymmärrä minkälaisia tuntemuksia aiheuttaa lähipiirilleen. Kyse ei juuri koskaan ole hylkäämisestä ja rakkauden loppumisesta. Pyydä perheesi mukaan terapiaistuntoon ja purkakaa asiat. Muista että suurin vastuu toipumisesta eli ammattiavun hankkimisesta on sinulla.

Ei mennyt noin.

Masentunut tai moniongelmainen/epävakaa yms yrittää siirtää omaa pahaa oloaan ympäristöönsä ja vetää kaikki muutkin samalle huonosti voimisen tasolle. Voit aivan suoraan kysyä masentuneelta sitä, että haluaako hän vetää sinutkin pohjalle, niin että kaikilla on yhtä masentavaa. Vai haluaako hän että autat häntä nousemaan ylös?  Omiin alaspäin viettäviin noidankehiin on helppo jämähtää. 

Toisaalta masentunut myös häpeää omaa itseään ja tilaansa, myös avunantotarjoukset hävettää ja muistuttaa kokonaisjumista niin että ne on helpompi torjua kuin ottaa vastaan. 

Jos minua syytettäisiin jonkun elämän pilaamisesta ja masentamisesta, niin haluaisin kuulla miksi ja miten ja perusteelliset perusteet väittämille, jotta voisin lakata huonontamasta tilannetta. Voihan se olla niin, että olet syy siihen, että hänen elämänsä on pilalla tai sitten viaton sivullinen joka on joutunut sylkykupiksi. 

Kiusaaminen ja hyväksikäyttö on tosi rankkoja asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutkin hylättiin silloin kun sairastuin masennukseen ja suunnittelin itsemurhaa. Tuntui ihan helvetin hyvältä.

Masentunut ei edes ymmärrä minkälaisia tuntemuksia aiheuttaa lähipiirilleen. Kyse ei juuri koskaan ole hylkäämisestä ja rakkauden loppumisesta. Pyydä perheesi mukaan terapiaistuntoon ja purkakaa asiat. Muista että suurin vastuu toipumisesta eli ammattiavun hankkimisesta on sinulla.

Ei minun puolisoni ainakaan pahimmillaan mitään hoitoa pystynyt hakemaan. Vein häntä terveyskeskukseen ja psyk.polille jne. mihin vain sain ajan (jos hän suostui lähtöön). Liikaa jäävät masentuneet yksin tässä maassa. 

Tällä en siis halua syyllistää omaisia, vaan toivoisin, että ihmisille löytyisi enemmän hoitopaikkoja pelkkien pilleripurkkien lisäksi, että omaiset saisivat levätä ja tietäisivät potilaan olevan turvassa ja potilas saisi tarvitsemaansa hoitoa.