Lapsi sanoo, ettei halua mennä isälleen.
Meillä on erosta jo pidempi aika, vuosia siis. Lapsilla on hyvä isä. Tänään ensimmäisen kerran nuorin lapsista (7v) sanoi, ettei halua mennä huomenna isälleen, että haluaa olla äidin kanssa. Olin ihan tosi yllättynyt, sillä kuten sanottua, isä on hyvä isä. En voi uskoa, että mitään oikeaa syytä olisi, ettei isälleen haluaisi.
En tiedä, hoidinko tilanteen hyvin. Halasin ja lohdutin itkevää lasta ja sanoin, että näin illalla saattaa tuntua kurjalta oudotkin asiat, mutta että varmasti huomenna tuntuukin kivalta mennä isän luo.
Mutta siis, mitä oikeasti pitää tuollaisissa tilanteissa tehdä ja sanoa? Toivon toki, ettei vastaavaa enää ikinä käy!
Kommentit (15)
Erotilanteissa vanhemmat unohtavat sen, että lapsille on äärettömän rankkaa viettää vuoroin viikko toisessa kodissa ja vuoroin sitten siellä toisessa kodissa. Pahimmassa tapauksessa lapsella on kaksi kaveripiiriä joissa molemmissa on vähän ulkopuolinen kun ei ole joka päivä paikalla. Tai, no voihan se olla niin ettei kummankaan vanhemman luona ole lapsella kavereita. Tai sitten esimerkiksi äidin luona on kaverit ja isän luone ei ketään. Tällöin lapsi todennäköisesti haluaa viettää aikaa enemmän juuri sen vanhemman luona josta kavereitakin löytyy.
Haluaisi vihdoin tavata biologisen isänsäkin?
Hoisit tilanteen oikein hyvin. Joskus lapsia jännittää tututkin asiat, varmasti huomenna onkin kiva mennä isän luo :)
Tästä voisi ajatella, että on todella helppo ja kiltti lapsi, jos nyt vasta ekan kerran sanoo, ettei halua mennä.
Viikko/ viikko on meille lapsille yhtä HELVETTIÄ.
Irrallinen olo. Ei kiinnityspaikkaa missään, ei siis kotia.
Kiitos vain itsekkäät aikuiset. Miksi vitussa edes teitte meidät.
T.Reppulapsi 13
Siis mä 13 vee jatkan vielä.
Nytkin tapellaan heti aamusta jostainnkäytännön asioista kun mun osa tavaroista on jääny äidin kämppään ja tarviisin niitä tääl iskän kämpil.
Vituttaa kaikki.
Voi kun jo vois hankkia oman kämpän.
Vierailija kirjoitti:
Erotilanteissa vanhemmat unohtavat sen, että lapsille on äärettömän rankkaa viettää vuoroin viikko toisessa kodissa ja vuoroin sitten siellä toisessa kodissa. Pahimmassa tapauksessa lapsella on kaksi kaveripiiriä joissa molemmissa on vähän ulkopuolinen kun ei ole joka päivä paikalla. Tai, no voihan se olla niin ettei kummankaan vanhemman luona ole lapsella kavereita. Tai sitten esimerkiksi äidin luona on kaverit ja isän luone ei ketään. Tällöin lapsi todennäköisesti haluaa viettää aikaa enemmän juuri sen vanhemman luona josta kavereitakin löytyy.
Isä asuu ihan naapurissa, eli ei ole mitään kaksia piirejä. Asiat on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi lapsille. Tiedän, että voi olla rankkaa, sillä pitkään eron jälkeen me vanhemmat muutettiin viikko/viikko ja lapsilla oli yksi koti. Nyt en kuitenkaan tunnista mitään tiettyä tekijää tähän ja olemme muutenkin isän kanssa olleet aina tasavertaisia lasten mielessä. Kumpikin kelvannut lohduttamaan ja tukemaan. Aiemmin isää on päin vastoin ikävöity.
Vierailija kirjoitti:
Siis mä 13 vee jatkan vielä.
Nytkin tapellaan heti aamusta jostainnkäytännön asioista kun mun osa tavaroista on jääny äidin kämppään ja tarviisin niitä tääl iskän kämpil.
Vituttaa kaikki.
Voi kun jo vois hankkia oman kämpän.
Onpa kurjaa. Tiedän siis kyllä miltä tuntuu vaihtaa kotia viikon välein, tein sitä vuosia. Olen pahoillani, etteivät sinun vanhempasi ymmärrä sitä. Kotien pitäisi olla niin lähekkäin, että unohtuneet tavarat voi hakea helposti, meillä välimatkaa puoli kilometriä.
Vierailija kirjoitti:
Tästä voisi ajatella, että on todella helppo ja kiltti lapsi, jos nyt vasta ekan kerran sanoo, ettei halua mennä.
Teoriassa joo, mutta en usko tähänkään. Lapsi on ollut aina kovin helppo lukea, hänestä huomaa, kun joku painaa ja kertoo murheet, jos vain kysyy.
Kannattaa varmaan jutella ja saada selville mikä on syy. Onko niin, ettei vain huvita, vai joku konkreettinen syy esim. isä on sanonut "pahasti" tai kieltänyt jonkin asian tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mä 13 vee jatkan vielä.
Nytkin tapellaan heti aamusta jostainnkäytännön asioista kun mun osa tavaroista on jääny äidin kämppään ja tarviisin niitä tääl iskän kämpil.
Vituttaa kaikki.
Voi kun jo vois hankkia oman kämpän.Onpa kurjaa. Tiedän siis kyllä miltä tuntuu vaihtaa kotia viikon välein, tein sitä vuosia. Olen pahoillani, etteivät sinun vanhempasi ymmärrä sitä. Kotien pitäisi olla niin lähekkäin, että unohtuneet tavarat voi hakea helposti, meillä välimatkaa puoli kilometriä.
Pienille lapsille tuo puolikin kilometriä voi olla iso etäisyys. Moni lapsi ei juuri omaa kortteliaan pidemmälle saa mennä yksinään ja jos lapsen kaverit asuu jonkun tien toisella puolella, ei lapsella ole lupaa mennä kaverin luokse leikkimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mä 13 vee jatkan vielä.
Nytkin tapellaan heti aamusta jostainnkäytännön asioista kun mun osa tavaroista on jääny äidin kämppään ja tarviisin niitä tääl iskän kämpil.
Vituttaa kaikki.
Voi kun jo vois hankkia oman kämpän.Onpa kurjaa. Tiedän siis kyllä miltä tuntuu vaihtaa kotia viikon välein, tein sitä vuosia. Olen pahoillani, etteivät sinun vanhempasi ymmärrä sitä. Kotien pitäisi olla niin lähekkäin, että unohtuneet tavarat voi hakea helposti, meillä välimatkaa puoli kilometriä.
Pienille lapsille tuo puolikin kilometriä voi olla iso etäisyys. Moni lapsi ei juuri omaa kortteliaan pidemmälle saa mennä yksinään ja jos lapsen kaverit asuu jonkun tien toisella puolella, ei lapsella ole lupaa mennä kaverin luokse leikkimään.
Okei, meidän lapsille puoli kilometriä ei ole pitkä matka. Ei ole ollut silloin kun vanhemmat vei kavereiden luo (alle kouluikä) eikä nyt kun ovat koulussa. Asutaan samalla kadulla. Samalla puolella tietä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan jutella ja saada selville mikä on syy. Onko niin, ettei vain huvita, vai joku konkreettinen syy esim. isä on sanonut "pahasti" tai kieltänyt jonkin asian tms?
Mietin tätä, että viitsinkö kaivella enempää, etten itse lietso lisää tätä asiaa? En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varmaan jutella ja saada selville mikä on syy. Onko niin, ettei vain huvita, vai joku konkreettinen syy esim. isä on sanonut "pahasti" tai kieltänyt jonkin asian tms?
Mietin tätä, että viitsinkö kaivella enempää, etten itse lietso lisää tätä asiaa? En tiedä.
Älä kaivele enempää, ellei tilanne muutu joka kerta samanlaiseksi.
Oliskos tänään näkemyksiä asiaan?