Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakin ihmisillä on pakonomainen tarve puhua toisista pahaa?
11.10.2019 |
Olen sosiaalisella alalla ja itseäni ahdistaa hirveästi kun joku valittaa jostain ihmisestä, tekisi mieli sulkea korvat ja juosta pois... Miksi pitää käyttäytyä näin?
Kommentit (12)
Juttelin tästä psykiatrin kanssa ja hän sanoi suoraan, että pahanpuhujat ja heidän tukijoukot ovat persoonallisuushäiriöisiä; kiusaajat narsisteja tai epäsosiaalisia, ja seuraajat riippuvaisia persoonallisuuksia tai välttelevän kiintymyssuhteen uhreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttelin tästä psykiatrin kanssa ja hän sanoi suoraan, että pahanpuhujat ja heidän tukijoukot ovat persoonallisuushäiriöisiä; kiusaajat narsisteja tai epäsosiaalisia, ja seuraajat riippuvaisia persoonallisuuksia tai välttelevän kiintymyssuhteen uhreja.
Fiksu psykiatri.
Tunnen ihmisen, jonka keskeinen puheenaihe ovat toiset ihmiset (tuttavat, sukulaiset) ja heidän arvostelunsa. Todella raskasta kuunnella tuntikausia muiden elämän/luonteiden perkaamista ja juoruamista. Tämäkään ihminen ei vaikuta olevan edes tietoinen tavastaan, tai se ei ainakaan vaivaa häntä yhtään. Eihän ymmärryksen kasvu voi perustua aina sille että muut ovat aina heikkoja, alkeellisia, tavalla tai toisella elävät "väärin" tai tyhmästi. Ja jokaisen on pakko olla hirveän onneton, tietenkin.
En ihmettele vanhusten yksinäisyyttä jos ovat ilkeitä, jopa sadistisia luonteita. Sitä mietin kovasti miten näinkin vauraassa maassa kasvaa tuollaista persoonallisuutta niin näkyvästi. KIelteistä, häijyä, pakkomielteisen arvostelevaa.
Tuon kylmän kaksinaamaisen ilkeyden välttäminen riittää jo elämäntavoitteeksi itsessään.
Mulla on tällainen työkaveri. On se raskasta kuultavaa ja surullistakin. Hän näkee maailman ja muut ihmiset todella negatiivisessa valossa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällainen työkaveri. On se raskasta kuultavaa ja surullistakin. Hän näkee maailman ja muut ihmiset todella negatiivisessa valossa.
Mullakin on ja inhoan kuulla näitä juttuja, kun joudun itsekin ikävään välikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin joka ikinen päivä tällä palstalla. Etusivu on täynnä otsikoita/ketjuja joissa läyhätään ja länkytetään paskaa muista ja ilkutaan sekä solvataan ulkonäköä.
Noiden ketjujen määrä tuntuu vain lisääntyvän eli mistään paineiden purkamisesta ei voi puhua vaan se paha leviää kuin syöpä mitä enemmän sitä pahaa puhuu.
Eikä edes oma olo parane vaan kuten todettua, on sitä sydän täynnä mitä suu puhuu.
Niille ei ole vanhemmat opettaneet että se joka toisia haukkuu, se itse on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihmisen, jonka keskeinen puheenaihe ovat toiset ihmiset (tuttavat, sukulaiset) ja heidän arvostelunsa. Todella raskasta kuunnella tuntikausia muiden elämän/luonteiden perkaamista ja juoruamista. Tämäkään ihminen ei vaikuta olevan edes tietoinen tavastaan, tai se ei ainakaan vaivaa häntä yhtään. Eihän ymmärryksen kasvu voi perustua aina sille että muut ovat aina heikkoja, alkeellisia, tavalla tai toisella elävät "väärin" tai tyhmästi. Ja jokaisen on pakko olla hirveän onneton, tietenkin.
En ihmettele vanhusten yksinäisyyttä jos ovat ilkeitä, jopa sadistisia luonteita. Sitä mietin kovasti miten näinkin vauraassa maassa kasvaa tuollaista persoonallisuutta niin näkyvästi. KIelteistä, häijyä, pakkomielteisen arvostelevaa.
Tuon kylmän kaksinaamaisen ilkeyden välttäminen riittää jo elämäntavoitteeksi itsessään.
No joo. Itse olisin enemmänkin huolissani tästä sukupolvesta joka ei muuta teekään kuin solvaa somessa poliitikkoja ja ilkkuu näiden ulkonäköä ja tekee diagnooseja köökkipsykologin mutuilulla..
Joitakin tunnen ja liitän heidän taipumuksensa huonoon itsetuntoon. Täytyy painaa toisia alaspäin, että tuntisi olevansa heitä parempi. Onneksi meidän kaikkien ei kuitenkaan tarvitse tehdä niin. Olen huomannut, ettei tällaisen pahan puhujan seura ole niin haluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tällainen työkaveri. On se raskasta kuultavaa ja surullistakin. Hän näkee maailman ja muut ihmiset todella negatiivisessa valossa.
Mun työkaveri myös esittää näille haukkumilleen ihmisille kaveria ja joidenkin kanssa viettää jopa vapaa-aikaansa! Selän takana sitten haukkuu ja valittaa. On myös sen verran sekopäinen, että yhtenä päivänä joku ihminen voi olla h*ora ja viikon kuluttua onkin hänen mielestään niin kiva tyyppi.
Vaikka puhuisi hyvääkin, niin en silti ymmärrä sitä, miksi toisten ihmisten asiat muka olisivat niin kiinnostavia. Sama koskee iltapäivälehtijulkkisten yksityiselämän seuraamista ja sillä spekuloimista.
Monesti taustalla on jokin oma epävarmuus, huono itsetunto tms. Ikään kuin kiinnittämällä muiden huomion toisten puutteisiin hän voi huokaista helpotuksesta, sillä hetken aikaa hän voi tuntea, että muut eivät ehkä näe hänen omia puutteitaan. Ikävä kyllä tämä yleinen logiikka ei päde, sillä tutkimusten mukaan ihmiset alkavat liittää näitä negatiivisia asioita niiden sanojaan, eivätkä niinkään siihen kohteeseen. Sitä vastoin ihmiset, jotka puhuvat positiivisesti tai edes neutraalisti muista nähdään myös positiivisemmin tai neutraalimmin. Käyttämiäsi adjektiiveja liitetään yleensä sinuun itseesi, eikä sanomistasi kohteeseen.