Miksi olen lapsesta asti ollut sellainen, että haluan olla vain yhden ihmisen kanssa läheinen?
Eli haluan keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan, en ehkä edes pysty keskittymään useampaan, mutta sen tiedän etten ainakaan halua keskittyä kuin yhteen. Palvon sitä toista ja jos se toinen jossain vaiheessa osoittautuukin sellaiseksi, ettei hänessä olekaan juuri palvottavaa, hylkään hänet ja haluan tilalle jonkun, jota voin palvoa. Se, että tämä toinen, jota palvon, kohtelee minua huonosti ei ole syy katkaista suhdetta, minä kestän huonoa kohtelua ihmiseltä, jota palvon. Usein se onkin juuri niin, että toinen näyttäytyy minulle palvottavana kun hän kohtelee minua pääasiassa huonosti, mutta välillä antaa hellyyttä ja kehuukin.
Mitä ihmettä tämä on ja mistä johtuu että olen ollut lapsesta asti tällainen? Olen hieman yli 30-vuotias.
Kommentit (6)
No sitten on aika muuttua. Ellet yksin pysty, hae apua.
Plussa provossa siitä, ettei se alkanut "olen 35 v nainen"
Vierailija kirjoitti:
Alistut väkivaltaiseen suhteeseen?
Terapian paikka.
Ei väkivaltaisuus ole se syy miksi palvon toista vaan toisella tulee olla paljon tietoa ja taitoa mitä itselläni ei ole ja siksi on ihanaa, kun voi ihailla toista ja saada olla osa hänen elämäänsä. Siitä tulee turvallinen ja hyvä olo.
Ap
Millainen lapsuutesi oli? Lue turvattomasta ja ristiriitaisesta kiintymyssuhteesta. Syntyy yleensä traumatisoivissa oloissa.
Taidan olla jotakuinkin samanlainen kuin ap. Ja olen jo 60v. Tunnistan tuossa samanlaisia piirteitä hyvin paljon.
En ole onneksi törmännyt suhteissani väkivaltaan (en ainakaan fyysiseen).
Alistut väkivaltaiseen suhteeseen?
Terapian paikka.