Lue keskustelun säännöt.
Miksi ylipainosta ei saisi puhua, jos kyseessä on alaikäinen?
08.10.2019 |
Pehmeät keinot eivät ole teini-ikäiseen uponneet. Terveellinen ruoka ei vaan maistu, vaikka sitä kotona on. Raasteet, salaatit jne. yök, maistaa vähän, muuta ruokaa syö vähän. Viikkoraha ja muu raha (esim. synttäriraha) kuluu karkkiin ja limuun.
Tekisi mieli sanoa, että näetkö nyt kun olet alkanut lihoa tuolla menolla!! Tosin kai hän tietää, mutta ei välitä. Harmittaa, että olen kasvattanut lihavan lapsen. Mitä olen tehnyt väärin? Onko mitään edes tehtävissä? Liikunnassa ei ole ongelma. Ja siis ylipainoa tosiaan on ollut vähän jo pari vuotta, mutta nyt posket pyöristyy pyöristymistään ja minua kauhistuttaa.
Kommentit (7)
Et anna rahaa? Jos tarttee jotain, niin ostat, mutta ei nuori tarvitse mitään karkki ja limsarahoja "koska muillakin".
Vie teiniä säännöllisesti uimaan ja lenkille, siis sinä ja hän yhdessä. Ota painoasia reilusti puheeksi, mutta älä syyllistä, sillä yhtälailla olet sinäkin syypää hänen ylipainoonsa. Sopikaa vaikka jokin palkinto, kun paino on normalisoitunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa puhua, mutta miten puhutaan ja kuka puhuu ovat tärkeitä asioita.
Mahtaakohan syödä karkkia ja limua täyttääkseen jonkin emotionaalisen tarpeen, mitä vanhemmat eivät täytä?
Minä sanoisin kyllä suoraan, että hei, syöt liikaa ja epäterveellisesti, olet lihonut. Ja että jos se on mielestäsi ok vetää roskaruokaa ja näyttää pulskalta ja itsestään huolehtimattomalta, ei pidä sitten itkeä jos joku huomauttaa tai tekee pilkkaa läskeistä. Jos alkaa jo teininä tai aikaisemmin lihoa, päätyy helposti lihavaksi aikuiseksi.
Kasvoin perheessä, jossa erityisesti isäni piti lihavuutta vastenmielisenä ja vetelyyden merkkinä. Jos joku perheestä olisi lihonut, olisi varmasti tullut kuittailua. Asenne tietenkin tarttui. Minulle muiden kilot ovat yhdentekeviä, mutta itse en halua näyttää lihavalta. Siksi olen aina (olen nyt keski-ikäinen) pitänyt painon kurissa syömällä vain suunnilleen sen verran kuin kulutan.
No itselleni äitini (ylipainoinen) huomautteli kiloistani, vaikken ylipainoinen ollutkaan. Myös muissa asioissa vaati täydellisyyttä. Meidän perheessä olikin sitten useampi syömishäiriöinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on muotia olla kehopositiivinen, joten karkkia ja hampurilaisia tuulensuojaan vaan sen minkä napa vetää.
"Tosin kai hän tietää, mutta ei välitä." Eli miks sanosit?