Oman rauhan kaipuu
Muutin vanhemmiltani opiskelijasoluun ja sieltä yhteen poikaystävän kanssa. Rakastan häntä, mutta joka päivä mieleen pulppuaa ajatuksia omasta, siis ikiomasta kodista.
Olen introvertti ja pienestä pitäen haaveillut siitä, että kun muutan omilleni niin saan olla omassa rauhassa. Minulla on oma työhuone, mutta sekään ei tunnu enää riittävän ja olen suorastaan ahdistunut siitä, että olen jatkuvasti ihmisten seurassa. Mitä tehdä?
Kommentit (6)
Kuinka kauan olette asuneet yhdessä? Mulla oli samanlainen kriisi ekat 3 kk kun asuttiin kimpassa. Saan todella paljon omaa aikaa, mullakin on oma työhuone ja teen töitä kotona kun mies taas kodin ulkopuolella. Nyt en osaa edes kuvitella eläväni arkea täysin yksin. Yhteistä asumista takana 4 v.
@1 Mies opiskelee kotona. Käy satunnaisesti töissä viikonloppuisin.
@2 Vuosi ollaan asuttu yhdessä ja tämä olo vain pahenee.
Kuinka kauvan olette asuneet yhdessä? Tai olleet yhdessä? Itsekkin olen introvertti ja asun mieheni kanssa yhdessä, mutta hän ei kuluta energiaani toisin kuin muut ihmiset tekevät. Jos yhteiselonne on kestänyt vasta vähän aikaa, ehkä sinulta vaatii hetki aikaa uuteen tilaisuuteen tottuminen.
Ei kannata asua miehen kaa yök. Ihana oma tupa oma lupa <3 kukaan ei ole ylimääräisenä loiseläimenä tiellä
Oma unelma kannattaa toteuttaa. Harmillisesti et päässyt opiskellessa asumaan yksin ja se kannattaisi kokeilla, ettet ala syyllistää miestäsi oman tilan puutteesta. Koska hän työskentelee kotona, et pääse missään olemaan yksin. Vaihtoehtona on isompi koti tai erilliset kodit.
Onko mies kaiket päivät kotona? Jos et pysty yhdessä asua, ainut vaihtoehto lienee muuttaa omilleen.