Lue keskustelun säännöt.
En löydä enää mistään iloa, tämän yhteiskunnallisen synkkyyden keskeltä.
04.10.2019 |
Oikein masentavaa ähkyä tulee. Tuntuu että ihmiset nykyään jopa haluavat lisää pahoja juttuja lukea, lisää surullisia mainoksia.
Iloiset, rakkauden, ylpeyden ja terveet tunteet ovat ikäkuin pyyhitty pois. Suomessa varsinkin mennyt todella mustaksi tämä ilmapiiri.
Kommentit (9)
Sulje netti ja lähde lenkille niin helpottaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on asiat hyvin verrattuna moneen muuhun maahan.
Nämä av, ylis, yms muut somet on avoin mielisairaala. Tänne kertyy koko valtakunnan pimeät energiat ja se tarttuu muihin. Niinku tämä munki viesti. Pelottaa kestääkö Suomi enää kuinka paljon :(
Minusta taas Suomessa on todella hyvä yhteiskunta. Ihmisissä on kuitenkin Suomessa ja muuallakin, koko maailmassa vaan ihan liikaa pahuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö mitä? Ihmiskunnan historiassa parhaiten ovat selvinneet ne, jotka ovat sopeutuneet vallitseviin olosuhteisiin. Mulle sopeutuminen on iän myötä tarkoittanut, että en pahemmin viitsi seurata yhteiskunnallisia asioita. Joo, elän omassa kuplassani, mutta mitä siitä? Ainakin elämässäni on varsin paljonkin iloa.
Ihanasti kirjoitettu, kiitos!
Mutta mitä jos omassa elämässä ei ole mitään elämisen arvoista? Lähialueelta lähtenyt palvelut, ihmiset omissa oloissa, ulkona on tylsää ja kolkon näköistä, teiden ja rakennuksien uudistukset eivät ole tuoneet mitään kivaa.
Oikeasti Suomi tuntuu tyhjältä, karsittu liikaa pois. Ennen vanhaa oli enemmän kauppoja, kursseja, liikuntatunteja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten vaivaa yksinäisyys. Ei oo kumppania eikä kunnollisia ystäviä.
n36
Netti ja some avannut helvetin portit. Huomaa kuinka huonommaksi mennyt kaikki.
Ennen vanhaa oli paljon enemmän tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätkö mitä? Ihmiskunnan historiassa parhaiten ovat selvinneet ne, jotka ovat sopeutuneet vallitseviin olosuhteisiin. Mulle sopeutuminen on iän myötä tarkoittanut, että en pahemmin viitsi seurata yhteiskunnallisia asioita. Joo, elän omassa kuplassani, mutta mitä siitä? Ainakin elämässäni on varsin paljonkin iloa.
Ihanasti kirjoitettu, kiitos!
Mutta mitä jos omassa elämässä ei ole mitään elämisen arvoista? Lähialueelta lähtenyt palvelut, ihmiset omissa oloissa, ulkona on tylsää ja kolkon näköistä, teiden ja rakennuksien uudistukset eivät ole tuoneet mitään kivaa.Oikeasti Suomi tuntuu tyhjältä, karsittu liikaa pois. Ennen vanhaa oli enemmän kauppoja, kursseja, liikuntatunteja jne.
Puuttuuko sulta siis lähinnä mielekästä tekemistä?
Mulle elämisen arvoista ja iloa tuovaa on aika pienet asiat. Niinkuin äsken, kun kissani käveli näppiksen yli ja painoi backspacea. Ilmeisesti oli sitä mieltä, että en saa vastata kommenttiisi tai kirjoittamani teksti oli sen mielestä ihan tyhmä :D Kohta lähden hakemaan paikallisesta pizzan. Ulkona on ankea ilma, mutta pieni happihyppely tekee silti ihan hyvää. Ja ajattelin juoda lasillisen punaviiniä pizzaa odotellessani.
Olet varmaan mua reilusti nuorempi, koska mulle tuo iloa se, ettei oikeastaan tapahdukaan juuri mitään. Elämän aikana kun on oppinut, että tapahtuu paljon asioita, joita ei olisi toivonut tapahtuvan. Kun ei ole pahasti sairas, ei ole kovia kipuja enää, rahaa on sen verran että saa välillä pizzansa ja punaviininsä, uloskin pääsee kun vaan lähtee (mulla ei ole aina ollut tätä mahdollisuutta) eikä ole mitään kovin suuria huolenaiheitakaan, niin just näin on hyvä. Nuorena kaipaa varmasti enemmän kaikka tekemistä ja sitä, että tapahtuu asioita.
Tiedätkö mitä? Ihmiskunnan historiassa parhaiten ovat selvinneet ne, jotka ovat sopeutuneet vallitseviin olosuhteisiin. Mulle sopeutuminen on iän myötä tarkoittanut, että en pahemmin viitsi seurata yhteiskunnallisia asioita. Joo, elän omassa kuplassani, mutta mitä siitä? Ainakin elämässäni on varsin paljonkin iloa.