Leski ei sure kuollutta puolisooan. Mitä ihmettä?

Kaikki ei sure ulospäin.

Juu mutta mitään surua ei olekaan, ostelee uusia vaatteita ja tavaroita.

Kukin suree tavallaan.

Miten ostelu sulkee surun pois? Älä moralisoi. Ihminen voi myös ”blokata” tunteita ja siirtää niiden käsittelyä myöhemmäksi.

No ehkä ei ollut rakkautta enää. Mitä sitten?

elämää ei sen enempää

Oman isoisän kuolema oli helpotus kaikille läheisille. Oli pitkään vuoteessa pystymättä liikkumaan ja kommunikoimaan, ei tuossa tilanteessa poismenoa surra kannattanut.

Mitä toisten surun muodot sulle kuuluu?

Mä ainakin tiedän yhden naisen joka ei varmasti itse miehensä perään. Siis oikeasti vihaa puolisoaan.

Kyseessä tälläinen +75 vuotias.

Heidän ikäluokkansa ei kuulemma eroa.

Tunnustaa miettivänsä mitä kaikkea sitten tekee kun on leski. Tyyliin matkustelee, harrastaa jne.

Joku voi kieltäytyä käsittelemästä suruaan.

Kavein veli toimi juuri näin.

Toìnen taas suri niin, että näytti kuolevan itsekin, ruehui mm. fyysisissä töissä itselleen tyrän ja muita vammoja.

Anoppi lähti pikkujouluihin illalla, kun aamulla ukko kaatui saappaat jalassa. Meni 1,5v kun uusi oli kainalossa, koska "hän on koko ajan kulkenut silmät auki".

On hyvin henkilökohtaista miten läheisen menettämistä suree. Ei ole kenenkään muun asia. Ihme kyylä on kyllä ap.

En minäkään surrut yhtään kun ensimmäinen mieheni kuoli. Hän oli väkivaltainen psykopaatti. Miksi olisi pitänyt surra?

Arvasin et väkivaltaista miestä ei voi surran.

Ehkä hukuttaa surua shoppailuun, tai ehkä vainaja ei kohdellut häntä hyvin. Syitä voi olla monia.

Roman Polanski aikoinaan sanoi, että jotkut surevat luostareissa ja toiset bordelleissa.

Anneli Auerin rauhallinen käytös videolla on aiemminkin herättänyt ihmetystä. Hän ei juuri liikutu tai järkyty kertoessaan vasta edesmenneestä miehestään tai surmayön shokeeraavista tapahtumista. Videon lopuksi Auer toteaa aikovansa muuttaa lasten kanssa Turkuun.

-Siivotaan asunto ja unohdetaan tää juttu sitten, Auer toteaa videon lopuksi.

Vierailija kirjoitti:

Anneli Auerin rauhallinen käytös videolla on aiemminkin herättänyt ihmetystä. Hän ei juuri liikutu tai järkyty kertoessaan vasta edesmenneestä miehestään tai surmayön shokeeraavista tapahtumista. Videon lopuksi Auer toteaa aikovansa muuttaa lasten kanssa Turkuun.

-Siivotaan asunto ja unohdetaan tää juttu sitten, Auer toteaa videon lopuksi.

Jos olisi teon tekijä, niin eikö olisi esittänyt surevaa?

Tätini ilkeä sotainvalidi kuoli syöpään. Tädilleni jäi tuottavat sijoitukset, velaton asunto ja hyvä leskeneläke. Aloitti raivoisan shoppailun: kultakoruja, 5 takkia ja muuta mukavaa. Kuoli ehtimättä tuhota koko omaisuutta. Olivat lapsettomia.

Onneksi olivat tehneet testamentin veljeni hyväksi. Hänelle 4 lapsen isälle jäi kivasti omaisuutta.

Kun ilkeä isoäitini kuoli, isoisä sanoi että sai lahjaksi vapaan vanhuuden. Isoäiti oli fyysisesti sairas (viimeiset vuodet vuodepotilas), psyykkisesti sairas, ei voinut jättää yksin, huusi ja raivosi ja kiusasi isoisää. Simputti, vaati palvelua, syyllisti jos isoisä viipyi liian pitkään kaupassa.

Tämä on sinänsä hiukan erikoinen tarina, että tuon sukupolven ihmisille on epäluonteenomaista että isoisä omaishoitaa ja jää liittoon, vaikka vaimo on mahdoton eikä osallistunut mm kodinhoitoon enää vuosikymmeneen. Mutta omalle sukupolvelleen tyypillisesti ei hakenut apua, eikä edes valittanut.

Isoisä ei paljoa surrut, uusi kumppanikin löytyi kohtuu pian. Mökki korvesta meni myyntiin ja muuttivat Espanjaan nauttimaan eläkepäivistä =)

Jonkun mielestä olisi varmaan pitänyt hukkua suruun ja miettiä onnellisia nuoruusvuosia, mutta minä ymmärrän aivan täysin henkisen loppuunpalamisen ja siitä vapautumisen.