Hyvä ystäväni ei halua kuulla sanaakaan lapsestani.

Kysy suoraan siltä, että mikä mättää. Ja jos arvostat ystävyyttänne, osaat sitten olla hiljaa lapsesi asioista, jos hän perustelee vaitiutumisensa sinulle hyvin.

Ainakin voisit olla.



Oma hiljaisuuteni johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten tiedä juurikaan lapsista, en osaa siis kommentoida sen kummemmin. Ja yleensä kommenttien odotetaan olevan positiivisia, myötäileviä, ihailevia. Pelkään sanovani jotain liian neutraalia tai negatiivista. Jos ehdotan jotain, se usein kuitataan hymähtelyllä tai alentuvilla " no, ethän sä tietenkään voi tietää" heitoilla ja vinolla hymyllä.



En ole edes erityisen kiinnostunut lapsista, sorry.



Voitaisko puhua jostain muusta?

samaa kehoitan kun edellinen: että kysy missä vika? jos olette kerran niin avoimia niin puhukaa asia selväksi.

toisekseen: abortin jälkeen kaikki ei enää onnistukkaan niin helposti saamaan lapsia. (kuulema)

Vai et ole kiinnostunut lapsista, sähän kirjoittelet juuri iltasi kuudettakymmenennettä viestiä VAUVA-lehden av-palstalle! Joten hp vaan. Eli hyvää pääsiäistä.

Puhumme siis paljon ja kaikesta mahdollisesta. Lapsijutut ovat vain murto-osa aiheista. Puhumme molempia kiinnostavista asioista. Joskus haluaisin puhua omasta lapsestani myös.



Hän siis saattaa kertoa muista lapsista pitkät pätkät. Minun lapsi ei kiinnosta.

Et ole huomannut, täällä puhutaan muustakin kuin lapsista...



Hauskaa pääsiäistä sullekin!;)