Lue keskustelun säännöt.
Vakituinen työpaikka? En ikinä haluaisi.
01.10.2019 |
Miten te vakityöntekijät jaksatte joka aamu lähteä samaan paikkaan tekee jotain, josta saatte jonkunlaisen korvauksen? Samat naamat, sama työ jne. Siinä maailmankuva supistuu, jämähtää paikalleen. Kauhuskenaario. Onneksi ei oo pakko lähteä töihin, vaan voi viettää aikaa ihan jossain muualla.
Kommentit (6)
Työttömänä on ihan ok. En oo turvallisuushakuinen, olen lähtenyt monestakin vakiduunista juurikin tuon elämäonyhtärataa takia. En jaksanut kun kaikki päivät on yhtä ja samaa, vei mehut päästä varpaisiin. Valitsen vaikka arjen, jossa saan suorittaa kun huvittaa. Hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks on vakituinen hyväpalkkainen toimi mielenkiintoisessa osa-aikatyössä asiantuntijana!
Minulla ei edes ole kokemusta vakituisesta työpaikasta, vaikka valmistuin yliopistosta jo 2004. Pelkkiä määräaikaisia pätkiä olen tehnyt. Syy ei ole luonteessani tai työtavoissani, vaan joka ikinen työpaikka on todellakin ollut määräaikainen. CV:ni on pitkä.
Olen hyväksynyt sen, ettei minusta sitten koskaan tullut vakituisen työn tekijää, vaikka niin opiskellessani kuvittelin. Minusta tuli pätkätyöläinen, joka hakee töitä aina pätkien välissä. Palkallista lomaa en ole viettänyt koskaan, työterveys ei ole kuulunut minun etuihini. Lapset tein ja hoidin työttömänä. Onneksi miehellä on hyvä vakityö ja säästeliäästi eläneet ja aina vakitöitä tehneet eläkeläisvanhempani pystyvät auttamaan meitä rahallisesti, mikä kompensoi tätä vähätuloisuuttani.
Tavallaan on tämä on hyväkin: olen saanut nähdä erilaisia työyhteisöjä ja työtapoja. Olen saanut kokeilla monenlaisia työtehtäviä, toiset kivoja ja toiset vähemmän kivoja. Joistakin työpaikoista olen lähtenyt hyvillä mielin ja määräaikaisuuden loppua odottaen, sillä niin ankeita työpaikkoja ja työkavereitakin on olemassa, että ilolla lähtee. Säälin heitä, koska he eivät uskalla lähteä poiskaan, vaan jatkavat samaa tuttua turvallista rataansa vuodesta toiseen. Olisi oikeasti ihan hirveää käydä samassa työpaikassa vuosia tietämättä yhtään mitään siitä, että mukavampiakin paikkoja on olemassa.
Tämä epävarmapätkäläisyys on aika tavallista kavereillenikin. Lähinnä naurattaa, kun jossakin seminaareissa työnantajan palkkaamat kalliit konsultit yrittävät tsempata jotakin tiimihenkeä ja sitoutumista... eipä kiinnosta, kun itse on jo kuukauden päästä muualla.
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä on ihan ok. En oo turvallisuushakuinen, olen lähtenyt monestakin vakiduunista juurikin tuon elämäonyhtärataa takia. En jaksanut kun kaikki päivät on yhtä ja samaa, vei mehut päästä varpaisiin. Valitsen vaikka arjen, jossa saan suorittaa kun huvittaa. Hyvin menee.
Joo ja tällaisten loisijoitten elämän sitten maksaa me töissä käyvät..
Kyllähän sitä joskus ihmettelee, että miten sitä jaksaa. Onneksi on vuorotyö, niin ei tarvitse joka aamu sinne raahautua samaan aikaan, eikä siellä ole aina samat naamat vastassa. Olen turvallisuushakuinen ihminen, joten suhteellisen vakituinen (ei kai sellaista olekaan enää kuin varma, vakuituinen työpaikka) työ sopii minulle.