Kihloissa ja ihastunut
Mä olen ollut nyt kaksi vuotta työpaikassani ja jo ensimmäisenä päivänä kiinnitin huomioni itseäni kaksi vuotta vanhempaan työkaveriin. En ajatellut asiaa sen enempää, kuin että onpa hyvännäköinen tyyppi ja se jäi siihen. Nyt kahden vuoden aikana ollaan tehty todella paljon töitä yhdessä ja nähdään monta kertaa viikossa (ollaan hoitoalalla ja väistämättä pitää työskennellä yhdessä). Ollaan opittu tuntemaan toisemme hyvin. Hän on komeutensa lisäksu todella huippu hoitaja, tekee työnsä ihailtavan hyvin mitä arvostan. On myös äärettömän mukava ja sellainen, kenen kanss on helppo olla ja jutella kaikesta.
Nyt olen viimeaikoina huomannut että olen varmasti ihastunut häneen. Mietin häntä monta kertaa päivässä ja aina kun ollaan töissä, tuntuu että sydän pompottaa koko ajan. Meillä synkkaa vähän liiankin hyvin. Tauoilla keskustellaan elämästä ja välillä vaan katsotaan toisiamme hymyillen syvälle silmiin. Joka kerta kun käytävillä kävellään toisiamme vastaan, katsotaan silmiin ja hymyillään.
Hän on kihloissa ja hänellä on kaksi pientä lasta. Ruuhkavuosina kotona ei juurikaan saa huomiota naisystävältään. Mä olen kihloissa ja parhaillaan yritetään vauvaan. Koen että mun suhteessa on kaikki hyvin, enkä vaihtaisi miestäni kehenkään. Tilanne ahdistaa, enkä ymmärrä miten näin voi käydä! Mulla on syyllinen ja kauhea olo, enkä uskalla puhua asiasta kenellekään.
Onko muilla ollut vastaavia tilanteita? Mihin tilanne on päättynyt?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
On ollut vastaavia tilanteita, paljonkin. Ja aina totean että tällainen hetken hömppähuuma ei todellakaan aja sen kotona odottavan upean miehen ohi. Eri asia jos olisitte molemmat sinkkuja, mutta noilla teidän tilanteilla pitäisin näppini erossa ja antaisin tunteiden hiljalleen kuivahtaa. Kyllä ne kuivahtavat, kun niitä ei ruoki. Ihastuminen helposti vetää mukanaan, mutta sanoisin että teillä on tässä enemmän hävittävää.
Kiitos vastauksesta 🙏 Tuo oli kyllä hyvä, että toteaa että hömppähuuma ei aja oman miehen ohi, niin se vaan on. Tosiaan olis täysin eri tilanne jos molemmat olis sinkkuja. Mä luulen että siinä tapauksessa tää mun ja työkaverin homma ois mennyt jo paljon pidemmälle. Nyt mä vaan toivon että tilanne menis kokonaan ohi.
Entä jos kumpikin eroaisitte kumppaneistanne ja menisitte yhteen? Kuvitellaan tilanne. Olisitte sen jälkeen pari työpaikalla. Miten se vaikuttaisi suhteeseenne ajan mittaan? Olisiko unelmatilanne, vai jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos kumpikin eroaisitte kumppaneistanne ja menisitte yhteen? Kuvitellaan tilanne. Olisitte sen jälkeen pari työpaikalla. Miten se vaikuttaisi suhteeseenne ajan mittaan? Olisiko unelmatilanne, vai jotain muuta?
Jos mietin elämää hänen kanssaan, niin hyvältähän se nyt tuntuu. Toki ihastus ja flirttailu ei koskaan jatku loputtomiin, vaan väistämättä tulee arki vastaan. Mutta se ei todellakaan olisi unelmatilanne olla työkaverin kanssa yhdessä. Toki siinä tilanteessa olisi mahdollista vaihtaa toiselle osastolle niin, että ei oltaisi töissä yhdessä. Nyt jo olen miettinyt osaston vaihtoa, mutta en halua ellei tule pakkotilanne. Tykkään niin kovin omasta osastosta ja kaikista työkavereista. Tietysti jos näyttää että tämä homma menee liian pitkälle, niin pitää varmaan miettiä siirtoa.
Sä olet nyt ihastunut, mutta se ihastus voi mennä myös ohi, älä tee hätäisiä päätöksiä
Ei näihin ole oikeita tai vääriä vastauksia. Sä olet onnellinen nykyisen miehesi kanssa, mutta voisit ihan hyvin olla onnellinen työkaverisi tai jonkun kolmannen tyypin kanssa. Rakkaus on tahdon asioita. Vanhemmiten sitä todella alkaa ajatella näin. Sitä pitää päättää kehenkä jumahtaa ja sitten olla siinä, tai vaihtaa. Kukaan ei voi ulkoapäin sanoa, mikä on oikein.
Jos itselläni tulee/tulisi tuollainen tilanne, kertoisin siitä omalle puolisolleni. Sillä tiedän, että ihastumisen tunne laantuisi aika paljonkin, kun puhuisin asiasta rakkaimman ihmisen kanssa. Mutta en tiedä toimiiko kaikilla tämä.
On ollut vastaavia tilanteita, paljonkin. Ja aina totean että tällainen hetken hömppähuuma ei todellakaan aja sen kotona odottavan upean miehen ohi. Eri asia jos olisitte molemmat sinkkuja, mutta noilla teidän tilanteilla pitäisin näppini erossa ja antaisin tunteiden hiljalleen kuivahtaa. Kyllä ne kuivahtavat, kun niitä ei ruoki. Ihastuminen helposti vetää mukanaan, mutta sanoisin että teillä on tässä enemmän hävittävää.