Lue keskustelun säännöt.
Yhteinen lapsi vai ei? Niin vaikea päättää..
30.09.2019 |
Minulla on aivan ihana ja maailman rakkain mies. Uusperhe arki sujuu, keskustellen ollaan vaikeista paikousta päästy eteenpäin, mitään kovin suuria mutkia ei ole ollut. Minulla on 1 oma ja miehellä 3. Minun lapseni on meillä valtaosan ajasta, miehen lapset viikko viikko. Kaikki lapset kouluikäisiä. Meillä on iso talo, vakaa talous, hyvä yhteishenki. Tällähetkellä mulla ja miehellä 2 viikonloppua kuusta vapaata,aikuisten aikaa kun kaikki lapset toisilla vanhemmillaan, se on aika luxusta. Mietimme kovasti yhteistä lasta..eniten huolettaa se ettei meillä ole tukiverkkoa,sellaista josta olisi hoitoapua. Pidämme tärkeänä,että pääsemme viettämään treffi iltoja, jatkossakin edes 1x kuussa, mutta mistä saisimme hoitoapua..lisäksi mietityttää ikämme, itse olen vasta 33,mutta mieheni on "jo" 42v, hän olisi 60v lapsen ollessa 18v... suhteemme on vahva,mutta kestääkö se vauva ajan? Ihania puolia on paljon,tietysti,mutta nuo asiat pelottaa..se että unohdetaan toisemme vauva arjen keskelle..toiset lapset jo niin isoja että nyt on sitä kuuluisaa omaa aikaa jo arkenakin. Sitten kaikki alkaisi taas ns alusta.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lisää lapsia. Kannattaa nyt keskittyä noihin lapsiin, joita olette jo hankkineet ja antaa aikaa heille.
Jos vaan energiaa riittää niin oma lapsi aluille.
Kuulostaa että se oma aika on teille nyt tärkeää ja jos ei hoitoapua ole niin saatte kyllä unohtaa ne treffi-illat jos haluatte yhteisen lapsen. Mutta itse teidän täytyy miettiä mikä painaa vaakakupissa eniten se aikuisten yhteinen oma aika vai se yhteisen vauvan ihanuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne lapset tarvitsee paljon aikaa, rahaa, tukea teineinä ja nuorina aikuisina
Mä ymmärtäisin, jos joku sanoo ei, jos on kokemus vastaavasta tilanteesta, mutta en muuten. Nää vastaajat on vaan lapsivihamielisiä vissiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärtäisin, jos joku sanoo ei, jos on kokemus vastaavasta tilanteesta, mutta en muuten. Nää vastaajat on vaan lapsivihamielisiä vissiin.
Ei olla. Huoli niistä neljästä.
Älkää tehkö. Eihän tuossa loppupeleissä kauaa mene kun alatte (toivottavasti) saamaan lapsenlapsia. Eikö olisi kiva tarjota itse sitä tukiverkostoa omille lapsille, kun he lisääntyvät? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä kumpaa tulee todennäköisesti katumaan.
En nähnyt apn kertovan yhtään syytä, miksi vielä pitäisi tehdä yksi lisää. Ei mitään järkeä, eikö ole jo tarpeeksi sumplimista noiden olemassaolevien neljän asioissa ja aikatauluissa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en 42 vuotiaana miehenä enää vauvaa halua uuden kumppanin kanssa. Omia kaksi ja kumppanilla kaksi. Kyllä niissä riittävästi on tähän elämään. Jos olisi tuollainen tilanne että kaksi vapaata viikonloppua kuukaudessa niin en edes harkitsisi niistä luopumista tässä iässä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me voitais puolisoni kanssa nyt haluta vielä yksi lapsi. Siis se menisi nyt ja tässä. Mutta ei haluta olla yli 60v kun se muuttaa pois kotoa.
Treffi-illat kerran kuussa on oikeastaan pikkulapsiperheelle aika paljon, etenkin jos ei se onnistu tutun isovanhemman tai kummin avulla vaan ventovieraan lastenhoitajan kanssa. Ei toteudu vauvavuotena, jos vähänkään vastuullisesti lasta hoidatte ja suosituksia noudatatte. Sen jälkeen riippuu paljon lapsesta. Joillakin eroahdistus on vahvempaa ja jatkuu pidempään kuin toisilla. Joskus on tietysti pakko saada omaa aikaa, mutta jos vapaailta kerran kuussa tuntuu kriittiseltä en tekisi enää lapsia.
Jos haluat sekoittaa noin onnistuneen elämän, niin siitä vaan vääntämään vielä yksi lapsi.
Kumppanillasi on jo 3, eiköhän se hänelle riitä, näyttää tuota ikääkin jo olevan ihan tarpeeksi.
Jos olisin asemassi en tekisi enää lasta, mutta itsehän päätät. Älä sitten valita, jos kaikki meneekin pieleen.
Älä ainakaan tällä palstalla.
No onpas teillä onnistunut uusperhe.
Kuulostaa ihan pikkasen porvoolaiselta satutuokiolta.
Kuuden hengen perhe joka toinen viikko, ja siihen vielä seitsemäs!
Miten ehditte töissä käydä noin isolta perheeltä?
Mitä jos se lapsi tuokin paljon onnea ja iloa lisää? Se olisi yksi asia minkä haluaisin itse oman mieheni kanssa vielä kokea, vanhemmuus. vaikka molemmilla on omia lapsia ja heistä puhutaan yhteisinä, niin eihän se ole sama kuin oikeasti yhteinen oma. Meilläkin muut lapset jo koululaisia, voisin kuvitella miten vauva saisi huomiota ja rakkautta..sitä paitsi, isommat olisi jo niin isoja vauvan ollessa 2-3v että voisi hoitoon jättää heille, isosiskot hommiin! Palkkaa vaan tarpeeksi niin 17v hoitaa mieluusti illan niin pääsee treffeille:)
Kauanko yhteistä taivalta takana?