Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla lähes kaikki lähimmät sukulaiset kuolleet? Miten elätte elämäänne?
29.09.2019 |
En ole itse edes 35-v., mutta olen menettänyt äitini parikymppisenä ja siskoni hieman myöhemmin. Isovanhemmat ovat myös menehtyneet kaikki, ja ainoa elossa oleva sukulaiseni on isäni.
Muihin sukulaisiin ei ole tullut pidettyä yhteyttä, masennuin aika kovasti parikymppisenä. On todella outoa olla näin yksin - tiedostan myös isäni vanhenemisen.
Nyt olen itse rv20 ja odotan esikoistani. Asun ulkomailla mieheni kanssa hänen kotimaassaan. Olen onnellinen, että hänen kautta meillä on täällä myös tukiverkko. Suomessa olisimme kovin yksin.
Toisinaan tunnen surua "kohtalostani". On käsittämätöntä, miten monella mun ikäiselläni on nuoret vanhemmat. Tuntuu luksukselle, että joku voi soittaa äidille kun elämä potkii päähän. Monet viiskymppisetkin voivat vielä näin tehdä.
Siskonkin menettäminen on ollit niin kova paikka, että en ehkä ole käsitellyt sitä loppuun. Silloin suru ei ollut kuitenkaan niin maton jalkojen alta vetävää kuin äidin kuollessa. Ehkä se oli osittain helpotuskin, sillä huoli oli ollut kova jo vuosia.
Ja toisinaan mä taas mietin, että on hyvä että voin "rauhassa" luoda tätä elämääni ulkomailla. Kun ei ole kuin isä joka minua Suomessa ikävöi. Käyn kyllä mielelläni Suomessa lomilla häntä katsomassa ja muutenkin.
Toisaalta mä taas häpeän tätä kohtaloani. En aina puhu siitä mielelläni muille, koska harva ikätoveri on kokenut tällaisia menetyksiä.
Onko kohtalotovereita linjoilla?
Kommentit (3)
Mutta ajatelkaa mikä vapaus kun ei ole kumminkaimoja kyttäämässä tekemisiänne. Saa olla ihan just se kuka haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähisukulaisista jäljellä on äiti sekä lapseni. Onneksi miehellä on iso suku ja lapsilla sitä kautta tätejä, setiä ja serkkuja sekä isovanhemmat. Minulla olisi isäni puolelta serkkuja ja tätejä, mutta koska isäni ei pitänyt heihin yhteyttä, en minäkään koskaan heihin tutustunut. Olen tavannut heitä vain hautajaisissa.
Minulla on hieman samanlainen tilanne, tosin olen yli nelikymppinen mies eikä ole sitä perhettäkään. Kyllähän tässä aika yksinäiseksi itsensä kaikkiaan tuntee.