Mikä tekee seksistä hyvää? Tekniikka vai tunteet?
Minua mietityttää se, että vain yhden miehen kanssa minulla on ollut ns. taivaallisen hyvää seksiä. Seksi on ollut todella poikkeuksellisen hyvää jo ihan ensimmäisestä kerrasta lähtien.
Moni on ihmetellyt sitä, miksi rakastun niin harvoin ja itsekin olen miettinyt sitä. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tarvitsen todella hyvää seksiä rakastuakseni. Tunteeni eivät yksinkertaisesti herää ellei mies osaa koskettaa oikein.
Tämän yhden yksilön kanssa ei ole koskaan tarvinnut keskustella mistään seksiin liittyen. Kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdalleen kuin itsestään ja vielä viiden vuoden jälkeenkin hänen kosketuksensa saa minut kiihottumaan välittömästi eikä ole viimeisen viiden vuoden aikana tullut edes mieleen kieltäytyä kertaakaan seksistä. Seksi hänen kanssaan on minulle aina ajan tajuamiseenkin vaikuttava kokemus, jossa rentoudun ihan täydellisesti.
Täytyy todeta sekin, etten ole enää ihan nuori (n. 40 vuotta) ja että seksikumppaneita sekä tapailuyrityksiä on ollut molempia paljon. Yksi ainoa tapaamani ihminen on yltänyt edes puoliksi samalle tasolle ja loppujen (=kymmeniä miehiä) kanssa seksistä ei voi edes puhua samana lajina.
Tarkennuksena se, etten todellakaan ollut rakastunut tähän nykyiseen mieheen ennen kuin olimme harrastaneet seksiä. Seksin laatu toisin sanoen näyttää määräävän minulle sen, rakastunko vaiko en.
Miten muilla?
Kommentit (8)
N50+ kirjoitti:
Kiva, että olet löytänyt miehen, jonka kanssa seksi on taivaallista ja on rakkautta.
Suhteemme on varsin epämuodollinen eli varsinaisesti emme seurustele. En ole asiasta jaksanut välittää koska olen itse rakastunut ja päättänyt nauttia omasta tunteestani. Miehen ajatuksista en tiedä muuta, kuin että on tuossa viisi vuotta jaksanut pyöriä ja pitää yhteyttä. Yhdessä emme asu ja esim. työkavereille olen sinkku.
Tilanne vain on minulle todella harvinainen. Olen seurustellut aikaisemmin ja ollut parisuhteissa, niissä seksi oli kaukana tästä ja olen todennut, etten ole ollut oikeasti näin syvästi rakastunut. Tai mitä himoa ikinä tämä sitten onkaan. En valita tilannetta mutta samalla tiedän, että vähempi ei enää koskaan tule riittämään.
Onnea tulevisuudellesi, olet lopunikääsi miehelle reikä jolta saa aina kun jaksaa kysyä.
realiteetit kirjoitti:
Onnea tulevisuudellesi, olet lopunikääsi miehelle reikä jolta saa aina kun jaksaa kysyä.
Mitäs väliä sillä on jos minä siitä silti nautin? Pitäisikö ottaa joku uuvelo sänkyyn ja nurkkiin pyörimään vain siksi, että voisi kertoa seurustelevansa? Niitä uuveloita nimittäin riittää.
Minun pitää olla ehdottomasti ihastunut/rakastunut mieheen, niin seksi on alkuun vähintäänkin hyvää ja myöhemmin loistavaa. Kyse ei ole tekniikasta, ei peniksen koosta vaan hyvä seksi on kemiaa, kokonaisvaltainen, leikkisä ja vastavuoroinen elämys. Alussa voi myös olla jonkin verran epävarmuutta tai säätämistä, mutta oikean tyypin kanssa se ei haittaa. Tiedän, mistä nautin ja otan sen. Ajan kanssa seksi vaan paranee, kun oppii tuntemaan toisen. N44
Tunteet, sielunkumppanuus ja kemia. Silloin hyväilyt välittyy suoraan sieluun. Orgasmitkin ovat silloin enemmän henkisiä ilotulituksia kuin fyysisiä tuntemuksia. Mun mielestä me vaimon kanssa hengitetäänkin samalla rytmillä, samoin lyö pulssi. Toisin näin taitaa olla muutenkin kun ollaan sängyssä lähekkäin. Maailman rauhallisin paikka.
Molemmat yhtäaikaa, samoin se että molemmat on läsnä ja nauttii tilanteesta. Jos fiilis on perseestä tulee vaan olo et kassit tyhjäksi.
No tulee mieleen eräs kokemus, jota ei olisi tunteet pelastaneet. Hurrr.
Mutta mielenkiintoinen kysymys. Täytyy miettiä! Noin lonkalta sanon, että voin ihastua, vaikkei ole seksiä tai edes kosketusta ollutkaan. Toisaalta voi olla erittäin hyvää esim. kaveriseksiä ilman romanttisia tunteita.
Ihan parastahan on tekniikaltaan upea seksi sopivankokoisen kalun omistavan miehen kanssa, kun on rakastunut. Se on huumaavaa, pökerryttävää.
En voi sanoa, että minulla olisi sama kuin ap:llä. Kiva, että olet löytänyt miehen, jonka kanssa seksi on taivaallista ja on rakkautta.