Suurtalouskeittiöllä työskentelevät, kuinka jaksatte?

No en tiedä, joskus tuurasin. Olen siis amatöörileipuri. Hirveä kiire, ei persoonallista otetta, massatuotantoa kaikille ja palkka surkea. Puolet työvoimasta on ulkomailta. Varmaan surkeimmat sämpylät mitä ikinä olen kiireessä väsännyt.

Olen sitä mieltä, että meidän ala on yks aliarvostetuimmista. Onneks on viikonloppu ja vapaata! Saatan avata oluen 🍺

Kun nyt satuit kysymään niin voin kertoa että en jaksakaan. Olen sairaslomalla uupumuksen vuoksi. Tiedän myös että meitä on samassa jamassa monta muutakin

Eihän tuota varmaan kovin kauan jaksakaan. Ehkä tämä on yksi taas yksi ala, jota tulevaisuudessa tekevät vain maah_anmuuttajat. Sitten kun he väsyvät niin uudet kehiin. Tällaiseksi on mennyt.

Kertoisitte enemmän työstänne.

Kun aina saa vain kuulla ja lukea, hoitajien kiireestä ja raskaasta työstä. Ikäänkuin muilla aloilla ei olisi kiirettä ja raskasta.

Kyllästyttää tuo lähi-ja sairaanhoitajien jatkuvat itku ja valitus huonoista palkoista ja kiireestä ja työn raskaudesta.

Nykyiset nuoret naiset eivät jaksa mitään alaa, jossa pitää tehdä fyysistä työtä.

Monet eivät jaksa alaa jossa pitää tehdä henkistä työtä.

Kyllä on sukupolvi huonontunut polvi polvelta.

Mitään ei enää jakseta.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitte enemmän työstänne.

Kun aina saa vain kuulla ja lukea, hoitajien kiireestä ja raskaasta työstä. Ikäänkuin muilla aloilla ei olisi kiirettä ja raskasta.

Kyllästyttää tuo lähi-ja sairaanhoitajien jatkuvat itku ja valitus huonoista palkoista ja kiireestä ja työn raskaudesta.

Aikaisemmin keittiöissä töissä olleena voin kertoa, että hoitajan työssä yhdistyy niin fyysinen kuin psyykkinen raskaus kiireeseen. En kyllä muista, että keittiö työ olisi ollut fyysisesti erityisen raskasta, siihen maailman aikaan nosteltiin vielä 25kg perunasäkjejä kuorimakoneeseen., psyykkistä raskautta ei lainkaan. Olosuhteet välillä toki oli hikiset, mutta kyllä ne saunassakin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitte enemmän työstänne.

Kun aina saa vain kuulla ja lukea, hoitajien kiireestä ja raskaasta työstä. Ikäänkuin muilla aloilla ei olisi kiirettä ja raskasta.

Kyllästyttää tuo lähi-ja sairaanhoitajien jatkuvat itku ja valitus huonoista palkoista ja kiireestä ja työn raskaudesta.

Tämä just! Enemmän sais pitää ääntä. Keittiöön hakeutuu yleensä äärimmäisen kiltit ja ahkerat työmyyrät jotka ei paljon ääntä pidä itsestään. Se on huono juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoisitte enemmän työstänne.

Kun aina saa vain kuulla ja lukea, hoitajien kiireestä ja raskaasta työstä. Ikäänkuin muilla aloilla ei olisi kiirettä ja raskasta.

Kyllästyttää tuo lähi-ja sairaanhoitajien jatkuvat itku ja valitus huonoista palkoista ja kiireestä ja työn raskaudesta.

Aikaisemmin keittiöissä töissä olleena voin kertoa, että hoitajan työssä yhdistyy niin fyysinen kuin psyykkinen raskaus kiireeseen. En kyllä muista, että keittiö työ olisi ollut fyysisesti erityisen raskasta, siihen maailman aikaan nosteltiin vielä 25kg perunasäkjejä kuorimakoneeseen., psyykkistä raskautta ei lainkaan. Olosuhteet välillä toki oli hikiset, mutta kyllä ne saunassakin ovat.

Tainnut aika kullata muistot! Vaihdoit kuitenkin alaa? 🤣 (samanlaiselle matalapalkka - alalle)

Kyllä tämä on raskasta. Tavallaan tykkään työn fyysisyydestä, mutta työpäivän jälkeen tuntee kyllä tehneensä työtä. Nukun päikkärit aina töiden jälkeen. Viikonloput menee toipuessa työviikosta. Olen keskisuuressa keskuskeittiössä töissä ja tästä kiireestä selviää. Meillä on onneksi riittävästi työntekijöitä ja en koe, etten selviytyisi töistä. Silti olen aivan poikki töiden jälkeen.

Minäkin olen sitä mieltä, että alamme on aliarvostettu. Kiitosta ei saa edes omilta pomoilta. Minulle tulee usein tunne, että pomot arvostavat meitä kaikkein vähiten.  Kunta-alalla on tyypillistä määräaikaisten ketjuttaminen vuodesta toiseen. Nuoria ei ole töissä meidän kaupungin keittiöillä juuri ollenkaan, enkä ihmettele. Kukaan ei jaksa pätkäsopimuksia vuodesta toiseen.