Olen naiivi

Hoitajana kuvittelin aina, että työkaverini ovat yleisesti ottaen työkykyisiä, siis selviä.

Ilmiannoin koeajalla olevan työkaverini runsaan alkoholinkäytön vapaa-ajalla ja siihen liittyvän juopposeuran
- Sai silti vakinaisen paikan, eikä puhettakaan hoitoon ohjauksesta. Ongelma ryöpsähti pian käsiin myös työpaikalla, sillä saikuttamisesta saa palkkaa;)

Ilmoitin, että mielestäni työkaveri käyttää aineita, joko omia reseptillä tai epämääräisesti hankittuja. Ei mielestäni ollut työkykyinen. Oli monesti sekava, silmät poikkeavan näköiset, mutta ei haissut alkoholille.
- Esinainen selitteli epämääräisesti, että ei ole huomannut ja unohti hetkessä ilmoitukseni. Aivan kuin esinainen olisi kieltäytynyt uskomasta kertomaani ja kykenemätön päättämään toimenpiteistä!
Ilmoitin, että lääkäri tuli töihin humalassa
- Hoitaja sanoi valvovansa, että lääkäri ei tee tarkkuutta vaativia toimenpiteitä, ennen kuin on selvempi, ei siis täysin selvä, mutta ei muuten aikonut puuttua, koska lääkäreitä on vaikea saada töihin.

Lopetin työt hoitajana. Koskaan en saanut läpi ehdotonta selvänä olemisen vaatimusta työpaikalla. Minulle sellainen ajatus on outo, että joku esim. varastaa työpaikalla opioideja omaan käyttöön ja lääkkeiden jakoon kelpaa vain osa työntekijöistä. Olen naiivi, kun kuvittelen, että muillakaan työtätekevillä ei ole ongelmia, kun minulla ei ole.

Työkavereihin pitäisi voida luottaa, että edes heillä olisi toimiva arvomaailma ilman huumaavia aineita! Työelämä on liian huumemyönteinen, kun ei kunnolla pysäytetä heitä, jotka yrittävät käyttää!
Miksi olette töissä? Mitä on ihmisiksi eläminen? Huumemyönteisten kanssa ei jaksa tehdä töitä! Maailmanne on niin vääristynyt!