Jatkuvasti jotain pummivat ihmiset
"Olisko sulla särkylääkettä/tupakkaa/tamponia?" Ja aina samat tyypit! Nyt alkaa riittää muiden ihmisten tavaroiden maksaminen.
Miten olette päässeet tällaisesta eroon? Kuulostaa toki helpolta, mutta (liian) kiltille aika vaikeaa. Oletteko sanoneet suoraan vai alkaneet valehdella, ettei ole pyydettyä asiaa vaikka olisikin?
Sellainen huomio on pakko tehdä, että kerran kuulin, kun tällaiselta pummijalta pyydettiin samantyylistä apua. Eipä auttanut hädässä olevaa, ei.
Kommentit (32)
Tuollaisista pääsee eroon sanomalla yksinkertaisesti ei.
Mielestäni kaikki keinot ovat sallittuja: suoraan sanominen, valehtelu, välien katkaiseminen.
Tamponisi tai rahasi eivät kuulu muille. Pummi ei lopeta, ellei opi kantapään kautta. Joskus ystävän menetys voi herättää.
Valehtelen sujuvasti:
Ei oo
Kerran voin esim. naapurille lainata kahvia, mutta en kymmeniä kertoja, sitten sanon vaan ettei oo ..
Ja hymyilen päälle.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista pääsee eroon sanomalla yksinkertaisesti ei.
Tätä olen miettinyt... Että miksi en heti alussa sanonut, ettei ole. Kerran voi mielestäni auttaa, jatkossa en taida auttaa senkään vertaa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kaikki keinot ovat sallittuja: suoraan sanominen, valehtelu, välien katkaiseminen.
Tamponisi tai rahasi eivät kuulu muille. Pummi ei lopeta, ellei opi kantapään kautta. Joskus ystävän menetys voi herättää.
Kiitos tästä. On varmasti korkea aika opetella pois liiallisesta kiltteydestä keinolla millä hyvänsä.
On ollut todella silmiä avaavaa, miten ihmiset alkavat käyttää hyväksi, kun kerran suostut auttamaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista pääsee eroon sanomalla yksinkertaisesti ei.
Tätä olen miettinyt... Että miksi en heti alussa sanonut, ettei ole. Kerran voi mielestäni auttaa, jatkossa en taida auttaa senkään vertaa.
-ap
Ei siinä hengenpelastusmitalia menetä, jos pikku asioissa sanoo ei.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista pääsee eroon sanomalla yksinkertaisesti ei.
Osalle tosin joutuu sanomaan "ei" kymmeniä kertoja ja ääntäkin voi joutua korottamaan huudoksi, sillä nuo eivät aina näytä tajuavan puhetta sillä se pummaaminen vain jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kaikki keinot ovat sallittuja: suoraan sanominen, valehtelu, välien katkaiseminen.
Tamponisi tai rahasi eivät kuulu muille. Pummi ei lopeta, ellei opi kantapään kautta. Joskus ystävän menetys voi herättää.
Kiitos tästä. On varmasti korkea aika opetella pois liiallisesta kiltteydestä keinolla millä hyvänsä.
On ollut todella silmiä avaavaa, miten ihmiset alkavat käyttää hyväksi, kun kerran suostut auttamaan.
-ap
Kumpi olikaan tyhmempi toistaan käyttäytyjä vai käytöksen mahdollistaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisista pääsee eroon sanomalla yksinkertaisesti ei.
Osalle tosin joutuu sanomaan "ei" kymmeniä kertoja ja ääntäkin voi joutua korottamaan huudoksi, sillä nuo eivät aina näytä tajuavan puhetta sillä se pummaaminen vain jatkuu.
Kuuntelemalla siitä selviää. Kun sanoo ei, ei ole mitään pummattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kaikki keinot ovat sallittuja: suoraan sanominen, valehtelu, välien katkaiseminen.
Tamponisi tai rahasi eivät kuulu muille. Pummi ei lopeta, ellei opi kantapään kautta. Joskus ystävän menetys voi herättää.
Kiitos tästä. On varmasti korkea aika opetella pois liiallisesta kiltteydestä keinolla millä hyvänsä.
On ollut todella silmiä avaavaa, miten ihmiset alkavat käyttää hyväksi, kun kerran suostut auttamaan.
-ap
Tiedätkö miksi koirat nuolevat pallejaan?
Tää onkin kiinnostava kysymys. Itsekkyyttähän pidetään suurimpana syntinä. Pitäisi olla auttamishalua. Kuitenkin ne muita auttavat joutuvat useasti hyväksikäytetyiksi ja sitten haukutaan että miks olet noin lapanen.
Itse olen sekä itsekäs että ylpeä ja hyvä näin. En välitä haukuista. Ainahan haukkumisen aihetta löytyy.
Tämäkin kysymys on kimurantti.
Toisaalta haluan korostaa, että elämässä yhteispeli on tärkeää: emme elä vain itseämme varten, toisten huomioonottaminen, auttaminen, tukeminen jne kuuluvat elämään. Epäitsekkyys ja toisten tukeminen tekee elämästä inhimillisen. Siksi mielestäni on tavallaan lähtökohta, että jotain rahanarvoistakin tulee toisille antaa, olipa se sitten joskus bussilipun maksaminen tai kahvilareissun tarjoaminen vaikkapa pienituloiselle ystävälle - siitä sitten ihan hyväntekeväisyysjärjestöihin saakka, skaala on laaja.
Mutta kokonaan toinen kysymys on, miten oppia sanomaan ei, silloin kun toisten tarpeet alkavatkin uhata omaa hyvinvointia. Ei ole tarkoitus antaa kaverille viimeistä särkylääkettä töissä, jos itsellä migreeni on hiipimäässä päälle,. On opittava myös omat rajat. Antaminen on mahdollista vain, jos se on juuri sillä hetkellä mahdollista. Jos ei ole, siitä on kieltäydyttävä. Miksi sinusta on vaikea sanoa: "Voi harmi, että tarvisit buranan, mutta en voi antaa viimeistäni, sillä tarvitsen sen nyt itse. Löytyisikö joltain toiselta. Yritetään jatkossa kumpikin pitää paremmin mukana varalääkkeet" - jotain tänne suuntaan.
Joskus toiset ihmiset eivät kunnioita toisen rajoja. He ottavat tilaa tai tarpeita sielläkin, missä se ei heille kuulu. Silloin on tärkeää tarkemmin huolehtia omien rajojensa kunnioittamisen vaatimuksesta. Hyvä itsetunto tuottaa myös jämäkkyyttä. Jämäkkä ihminen ei anna toisten polkea itseään, mutta hänellä on myös varaa antaa toisille tukea ym.
Mielenkiintoista pohdittavaa, tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tää onkin kiinnostava kysymys. Itsekkyyttähän pidetään suurimpana syntinä. Pitäisi olla auttamishalua. Kuitenkin ne muita auttavat joutuvat useasti hyväksikäytetyiksi ja sitten haukutaan että miks olet noin lapanen.
Itse olen sekä itsekäs että ylpeä ja hyvä näin. En välitä haukuista. Ainahan haukkumisen aihetta löytyy.
Sepä se, että miten sanot ei, kun toinen kärvistelee kivuissa. No, jatkossa sanon. Oppiipahan ottamaan omat lääkkeensä mukaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää onkin kiinnostava kysymys. Itsekkyyttähän pidetään suurimpana syntinä. Pitäisi olla auttamishalua. Kuitenkin ne muita auttavat joutuvat useasti hyväksikäytetyiksi ja sitten haukutaan että miks olet noin lapanen.
Itse olen sekä itsekäs että ylpeä ja hyvä näin. En välitä haukuista. Ainahan haukkumisen aihetta löytyy.Sepä se, että miten sanot ei, kun toinen kärvistelee kivuissa. No, jatkossa sanon. Oppiipahan ottamaan omat lääkkeensä mukaan.
-ap
Siis mikä sepä se?
Sanoo, että tarvii sen itse. Siten se käy.
Sinccis
Toki jos me halutaan auttaa lähimmäisiämme oikeasti, niin voi pohtia, että tarvitseeko sen juuri silloin itse _oikeasti_.
Olen minä töissä lainannut särkylääkettä sitä tarvitseville. Harvoin se migreeni juuri silloin itselleen tulee ..
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Tää onkin kiinnostava kysymys. Itsekkyyttähän pidetään suurimpana syntinä. Pitäisi olla auttamishalua. Kuitenkin ne muita auttavat joutuvat useasti hyväksikäytetyiksi ja sitten haukutaan että miks olet noin lapanen.
Itse olen sekä itsekäs että ylpeä ja hyvä näin. En välitä haukuista. Ainahan haukkumisen aihetta löytyy.
Auttamishalua toki pitää olla mutta vähän isommissa kuvioissa kuin esim. tupakan tai rahan pummaamisessa. Jos jollain on nälkä tehdään ruokaa, jos jollain on esim. surua ollaan läsnä, jne.
Mulla on vain yksi ihminen, jonka annan pummailla: siskoni. Toinen toisiltamme pummailu on kuitenkin aika vastavuoroista. Asumme naapureina, joten ei ole tarvetta lähteä kauppaan/apteekkin/tms paikkaan, jos toiselta löytyy mitä toinen tarvitsee. Käytämme samaa verenpainelääkettä ja jos toisella ei ole muuta asiaa apteekkiin, käy hakemassa levyn lääkettä toiselta. Tuo takaisin sitten, kun on käynyt apteekissa.
Meillä tällainen naapuri, jos ei kysy heti lainaan, niin kysyy jo ennakkoon, että voiko JOSKUS lainata. Lisäksi tarvii apua aivan joka asiassa, ei niinkun mikään onnistu yksinään, aikuinen mies.
Todella rasittavaa
Minulta pummattiin kerran yhtä tupakkaa. Sanoin että ota samalla kaksi! Olipa iloinen ilme pummaajalla. Eli kyllä satunnainen pummailu on ok ja kyllähän sitä jeesii jos voi. Jos pummailu on kuitenkin jatkuvaa joltakin samalta ihmiseltä niin sitten asiasta voisi jotenkin keskustella. Teininä ainakin lainattiin toinen toisiltamme vaatteita, meikkejä ja joskus pikkusummia rahaakin. Se tuntui omassa kaveriporukassa ihan luonnolliselta. Kyllä jeesisin naapuriakin kohtuudella.
Olen ymmärtänyt että kumppanini äiti yksinhuoltaja oli vähän sellainen pummaaja eli soitteli naapurien ovikelloja ja lainaili milloin kananmunia ja milloin mitäkin. Miestäni tämä hävetti suuresti. En ole kehdannut kysyä että palauttiko hän esim.lainaamansa kananmunat sitten myöhemmin takaisin. Syynä oli heillä köyhyys ja ajattelemattomuus ja sellainen häpeilettämyys. Omassa kotona ei olisi ikinä mitään lainattu muualta. No ehkä auton virtakaapeleita tai apua auton käynnistykseen jos ei olisi päästy lähtemään esim.pakkasen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää onkin kiinnostava kysymys. Itsekkyyttähän pidetään suurimpana syntinä. Pitäisi olla auttamishalua. Kuitenkin ne muita auttavat joutuvat useasti hyväksikäytetyiksi ja sitten haukutaan että miks olet noin lapanen.
Itse olen sekä itsekäs että ylpeä ja hyvä näin. En välitä haukuista. Ainahan haukkumisen aihetta löytyy.Sepä se, että miten sanot ei, kun toinen kärvistelee kivuissa. No, jatkossa sanon. Oppiipahan ottamaan omat lääkkeensä mukaan.
-ap
Siis mikä sepä se?
Sanoo, että tarvii sen itse. Siten se käy.
Sinccis
Toki jos me halutaan auttaa lähimmäisiämme oikeasti, niin voi pohtia, että tarvitseeko sen juuri silloin itse _oikeasti_.
Olen minä töissä lainannut särkylääkettä sitä tarvitseville. Harvoin se migreeni juuri silloin itselleen tulee ..
Sinccis
Tämähän se ongelma juuri on: kerran kun lainaat, ihmiset oppivat, että tuolla niitä lääkkeitä/tamponeja/röökejä oli ja siltä saa.
-ap
Tiedän tällaisia ihmisiä. Ei niin yllättäen he ovat mt-ongelmaisia, työttömiä ja päihteille persoja. Eräs tuon lajin edustaja oli tullut baariin rahattomana ja pummasi siellä oluttuopeista "pohjia", on kyllä surkeaa ja v*ttumaista toimintaa tuollainen.