Jatkuvasti jotain pummivat ihmiset

Ns. kiltin tytön syndroomasta on vaikea päästä eroon, tiedän kokemuksesta. Mutta on se mahdollista. Jos helpottaa, voi myös teeskennellä ettei kuullut kysymystä tai ymmärtänyt sitä, jos tilanne on sopiva: jos on muuta hälyääntä, keskustelu on ollut muutenkin vilkasta tms. Onhan se läpinäkyvää, mutta osa hoksaa jo siitä että "voisinks mä?" -kysymykseen ei haluta vastata koska vastaus olisi kieltävä ja koetaan kiusalliseksi, että joku kyselee (taas) jotain lainaan. Kokeile vaikka tyyliin "Ja hei, nyt ennen kuin unohdan niin muistatko/huomasitko/tämmönen juttu" - ja ohjaa keskustelu johonkin muuhun kuin lainan kerjäämiseen. Jos tyyppi on uuno ja palaa tästäkin vihjeestä huolimatta kyselemään lainaa, sanot ei.

Suora kieltäytyminen (simppeli keskustelusävyinen ja lyhyt "ei kyllä nyt oo" ja sitten muihin aiheisiin) on tietty paras, mutta jos se ei on vaikea näin alkuun, voi kokeilla "siedättää" itseään tuolla "leikin nyt että en kuullut tuota kysymystä" -jutulla.

Vierailija kirjoitti:

Minulta pummattiin kerran yhtä tupakkaa. Sanoin että ota samalla kaksi! Olipa iloinen ilme pummaajalla. Eli kyllä satunnainen pummailu on ok ja kyllähän sitä jeesii jos voi. Jos pummailu on kuitenkin jatkuvaa joltakin samalta ihmiseltä niin sitten asiasta voisi jotenkin keskustella.

Näin minäkin olen sen ajatellut, että kyllä auttaa voi, jos pystyy. Ja nyt havahtunut, että missä kaikki tupakat ja lääkkeet...

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ns. kiltin tytön syndroomasta on vaikea päästä eroon, tiedän kokemuksesta. Mutta on se mahdollista. Jos helpottaa, voi myös teeskennellä ettei kuullut kysymystä tai ymmärtänyt sitä, jos tilanne on sopiva: jos on muuta hälyääntä, keskustelu on ollut muutenkin vilkasta tms. Onhan se läpinäkyvää, mutta osa hoksaa jo siitä että "voisinks mä?" -kysymykseen ei haluta vastata koska vastaus olisi kieltävä ja koetaan kiusalliseksi, että joku kyselee (taas) jotain lainaan. Kokeile vaikka tyyliin "Ja hei, nyt ennen kuin unohdan niin muistatko/huomasitko/tämmönen juttu" - ja ohjaa keskustelu johonkin muuhun kuin lainan kerjäämiseen. Jos tyyppi on uuno ja palaa tästäkin vihjeestä huolimatta kyselemään lainaa, sanot ei.

Suora kieltäytyminen (simppeli keskustelusävyinen ja lyhyt "ei kyllä nyt oo" ja sitten muihin aiheisiin) on tietty paras, mutta jos se ei on vaikea näin alkuun, voi kokeilla "siedättää" itseään tuolla "leikin nyt että en kuullut tuota kysymystä" -jutulla.

Kyse on nimenomaan tuosta syndroomasta. Ikävä kyllä pyynnöt esitetään (varmasti tarkoituksella) silloin, kun olemme kahden. Vaikeampi kieltäytyä eikä voi teeskennellä, ettei kuullut. Täytyy vaan päättää jatkossa valmiiksi seuraavaa pummijaa varten, miten toimii.

-ap

Riippuu siitä miksi pummaa, jos siksi ettei itsellään yksinkertaisesti ole esim on työtön nii auttaisin vaikka olisi toistuvaa, jos taas pummaa tavan vuoksi eli varaa olisi omatkin hankkia mutta käyttää mieluummin toisten nii en auttaisi vaan kehottaisin hankkimaan omat kun kerran voi.

Minä olen yksineläjänä joutunut pärjäämään paljolti omillani, ilman turvaverkostoja.

Jos tarvitsen vaikkapa jotain työkalua, menen  ostamaan sen kaupasta.  Niinpä kapinevarastoni onkin

aika kattava. 

Tuttavaperheeni, varakkaita ihmisiä, ovat usein pyytämässä lainaan tavaroitani.  Kerran sitten sanoin,

että tuo tavara on tarjouksessa kaupassa, kannattaa ostaa omaksi.  Tuttava sanoi suoraan, ettei heille

kannata ostaa työkaluja, koska nehän voi aina lainata muilta.  Että silleen, tosiaan ovat varakkaita

ihmisiä, minä vähävarainen.

muutin nyk asuntoon muutama kk sitten. tossa pihalla pyörii nuori outo nainen. ihmettelin pitkään kun törmäsin siihen aina kun menin ulos, vein sitten roskia, kävin lähikaupassa, olin menossa keskustaan tai pysäkille. aina se tupsahti jostain. sitten jos olin tupakilla se tuli pummiin.pari kertaa annoin mutta huomasin että sehän saat*na päivystää. heti kun tulen ulos ja vaikka lähtisin mihin suuntaan, vaikka puistoon niin jostan puskasta tai nurkan takaa se pomppasee!

Tänään tein että vein roskia ja jäin seisoskeleen siihen vähäksi aikaa. eiks se parin minsan päästä näkynyt kurkkivan nurkan takaa (asuu ilm.naapuritalossa). hipsasin heti sisälle. olen toistanut saman pari kertaa. nyt se ressukka kävelee pihaa eestaas ja puhuu itsekseen.

voin joskus tarjota jos joku pyyttää. heittää kolikon tai tupakin. mutta tuollainen sitoutuminen, stalkkaaminen ja vinkuminen ärsyttää. olen itse ollut joskus tosi pohjalla. jos sanoi ei, tyydyin siihen (tosin koskan en muistaakseni saanut mitään)

tällaisia vakipummeja on ollut aiemminkin

Vierailija kirjoitti:

muutin nyk asuntoon muutama kk sitten. tossa pihalla pyörii nuori outo nainen. ihmettelin pitkään kun törmäsin siihen aina kun menin ulos, vein sitten roskia, kävin lähikaupassa, olin menossa keskustaan tai pysäkille. aina se tupsahti jostain. sitten jos olin tupakilla se tuli pummiin.pari kertaa annoin mutta huomasin että sehän saat*na päivystää. heti kun tulen ulos ja vaikka lähtisin mihin suuntaan, vaikka puistoon niin jostan puskasta tai nurkan takaa se pomppasee!

Tänään tein että vein roskia ja jäin seisoskeleen siihen vähäksi aikaa. eiks se parin minsan päästä näkynyt kurkkivan nurkan takaa (asuu ilm.naapuritalossa). hipsasin heti sisälle. olen toistanut saman pari kertaa. nyt se ressukka kävelee pihaa eestaas ja puhuu itsekseen.

voin joskus tarjota jos joku pyyttää. heittää kolikon tai tupakin. mutta tuollainen sitoutuminen, stalkkaaminen ja vinkuminen ärsyttää. olen itse ollut joskus tosi pohjalla. jos sanoi ei, tyydyin siihen (tosin koskan en muistaakseni saanut mitään)

tällaisia vakipummeja on ollut aiemminkin

saman kokenut. tuli mieleen onkohan stressi tai mt-ongelmat tehnyt ihmisistä jollain tapaa alttiimpia vaistonvaraiselle toiminnalle. minuunkin on tarrautunut ostarin pummi. koskaan en ole mitään antanut.seuraillut jopa kotiin asti. ihme tyyppejä.

Yksi työkaveri pummi multa aika usein särkylääkkeitä. Mielelläni autan, mutta kun useamman kerran kuukaudessa sai olla niitä antamassa, niin sitten loppuu auttamisen ilo. Onneksi siirryttiin etätöihin.

Syksyllä olimme muutaman kerran toimistolla ja taas kyseli multa lääkkeitä. Yksi särkkäri maksaa melkein 50 senttiä, joten olisiko aika ostaa omia kun usein tuntuu kärsivän päänsärystä. Tai kipittäisi työpaikan lääkekaapille.

Aikoinaan oli sellainen tuttu joka hoidatutti koiriaan, 2 kpl iso kokoisia, varmasti joka toinen viikonloppu. Aluksi 1 yö, sitten koko vk loppu, pian jo pidennetty vk loppu jne. Minulla oli itsellä myös koira ja hän toi 2 päiväksi 1 koiranmakkarapötkön niile ja sanoi että sulla varmaan on nappuloita, tuon sit seuraavalla kerralla sullekin. Eli hän jo ennakoi sitä että koirat tulee jatkossakin.

Hän pummasi kyytiä millon minnekin tai tuotatti minulla eri asioita kaupoista kun oli itse kiireinen.

Kun kävi kylässä, niin joka kerta hän pyysi keittämään kahvit ja " onks sulla jotain suolaista, kauhee nälkä, oikein heikottaa" ja veti kaapit tyhjäksi. Esitti reilua kaveria ja aina sanoi korvaavansa kaiken mulle.

Kerran kun pyysi minua kuskiksi kaukana olevaan tapahtumaan (n700 km yht) sanoin että en lähde jos hän ei maksa etukäteen bensoja, sanoin olevani nyt rahton enkä maksa bensoja omistani. Matkaan ei yllätys yllätys lähdetty.

Onneksi hän muutti pois ja suuttui minulle kun en tullut jeesaamaan häntä muutossa ( sanoin olevani töissä). Emme ole olleet sen jälkeen missään tekemisissä, hän on ilm etsinyt uuden hyodynnettävän.

Jos sillä ihmisellä on itse varaa, olisi kai hyvä hankkia varastoon jotain, jos mahdollista. Tai hakee kaverin /sukulasen kanssa, vai tilaa. Jos köyhä kyseessä niin tavallaan ymmärtää että vaikea tilanne. Sitten kai pitää etsiä jostain se. Särkylääke olisi ehdoton jokaisen kotiapteekissa.

Mulla auto, kaverilla ei. Ollaan jo keski ikäisiä, mutta hän käyttää minua kuin muutamaa muutakin autollista tuttuaan hyväkseen, millon milläkin asialla pitää ajeluttaa häntä. Hän on tottunut siihen että emme vitsi kieltäytyä kun ei ole isoista jutuista kyse ( yleensä). Hän esittää asian aina siten että ei voi sada kieltävää vastausta ja onhan meitä kuskaajia varmaan 3, joten aina joku ehtii.

Ostaisi oman auton kun sitä niin paljon tarvitsee, niin me muutkin joudutaan tekemään ja maksamaan se.

Toinen tuttu haetuttaa itsensä aina kotoa saakka jos yhdessä jonnekin lähdetään, vaikka hänen perheessä on monta autoa.

Ei voi tulla omalla autolla....

Säästö se on pienikin säästö.

Vanhempani asuvat maalla ja heillä on vaikka mitä vempaimia ja työkoneita ym. Muutama kylän kesäasukas ja yksi ihan vakioadukadkin käy lainaamassa millon mitäkin ja jopa menevät varastohalliin omin päin jos ketään ei oo kotona, tietäävät missä työkalut esim on. Kerran isä etsi raivaussahaa ja luultiin että joku on varadtanut, sit löyty pieni lappu pöydältä jossa naapuri sano lainanneensa. Palautti tankin tyhjäks ajettuna ja toi pienen laivalta ostetun vanatallinnapullon ( ehkä 6 ) vaikkei kumpikaan vanhempani käytä ollenkaan alkoholia. Minä sanoin seuraavana päivänä kqupassa tälle lainaajalle, että "oiskohan kohtuullista jos kysysitte luvan jatkossa, hyvä että ei ehditty tehdä rikosilmotusta... ja kun nuo koneet ja bensa on melko kalliita niin maksaisitteko lainauksen ihan rahalla - äijä katto suu auki ja sano että mäinhän se kai pitäs tehdä.

Siellä on ihme tapa hyödyntää kilttejä naapureita kun ne ei viitsi sanoa että eivät lainaa, vaan kaikki tietää että sieltä saa aina lainaan jos tarvitsee. Ihme pummeja.