Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitteko itse viestittelyä tässä tilanteessa?
Mamacita
23.09.2019 |
Olen nelikymppinen useamman lapsen äiti. Erosin pari vuotta sitten, lapset ovat minulla pääsääntöisesti aina. Ovat isänsä kanssa ehkä päivän- pari kuukaudessa, yötä ehkä muutaman kuukauden välein. Kerran puolessa vuodessa käyvät isän kanssa muutaman päivän reissussa. Kun yhdistetään lapset, työ, lasten harrastukset ja arki, ei minulla ole vapaa-aikaa juuri koskaan. En ehdi harrastaa itse mitään muuta kuin jumppaa kotona ja lenkkeilyä, mutta lenkille lähteminenkin on vaikeaa, koska siihen tarvitsee aina lapsenvahdin.
Käyn ravintolassa ehkä kerran kuukaudessa. Olen ihan hyvännäköinen, joka reissulla löytyy kyllä innokkaita jututtajia. Tosin he yleensä ovat minua nuorempia, yleensä noin kolmikymppisiä. Ja ikävä kyllä kukaan heistä ei ole saanut minua mitenkään innostumaan.
Loppukesästä olin kaverin kanssa terassilla. Näin illan aikana vanhan miespuolisen koulukaverin ja kävin häntä moikkaamassa. Samassa pöydässä oli yksi mies, johon kiinnitin heti huomiota. Emme vaihtaneet miehen kanssa kuin muutaman sanan. Seuraavana iltana minulle tuli messengerviesti tältä mieheltä. Hän kirjoitti, että ei kai hän häiritse ja oli kiva tavata. Tästä alkoi viestittely, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Välillä on useamman päivän tauko, hän on se, joka aina laittaa viestiä. Välillä olemme kirjoitelleet monta tuntia putkeen.
Mies on ikäiseni ja hän saa minut nauramaan. Meillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja juttu luistaa hyvin. Puhumme lapsistamme, elämästä, arjen paineista ja urheilusta. Kerrankin voin olla ihan oma itseni ja ei tarvitse esittää mitään, voin suoraan kertoa siitä, kuinka vaikeaa tämä elämä usein on ja hän ymmärtää sen hyvin.
Kertaakaan mies ei ole kertonut omasta tilanteestaan, mutta pienellä salapoliisityöllä selvisi, että hän on ollut ainakin aikaisemmin naimisissa. Naisella on julkinen instaprofiili, jossa on muutama yhteiskuva heistä, suurin osa on naista ja heidän lapsia. Viimeisin yhteiskuva löytyi alkukesästä jostain juhlista.
Minulla on naisen kanssa yhteisiä tuttavia ja mikäli mies on asiaa yhtään selvitellyt ( jotain kautta oli nimeni kaivanut esille, ilmeisesti Facen kautta), niin hänenkin pitäisi se tietää.
Asia ahdistaa minua jotenkin kuitenkin, en ole kysellyt suoraan, että no niin, ollaanko sitä naimisissa vai ei, jutustelu on pääsääntöisesti täysin viatonta. Välillä mies heittää väliin jotain vihjailevaa, mutta muuten teksti on täysin kaverillista. Emme ole puhuneet tapaamisesta, tosin mies kerran tarjoutui hakemaan minut ja useamman kaverini ystävän luota juhlista.
Mitä tekisitte? Jotenkin tässä vaiheessa on tuntuu tyhmältä enää alkaa kysymään, että oletko sinkku vai et. Kerrankin olen tavannut tyypin, joka saa minut nauramaan ja piristää viesteillään tylsiä iltoja. En kuvittele, että tästä seuraisi mitään sen kummempaa, en voi sanoa olevani ihastunut, mutta pidän hänestä kyllä paljon. Olen päättänyt, etten itse aloita viestittelyä, vastaan kyllä hänen lähettämiin viesteihin, mutta en itse ota häneen yhteyttä.
Mitä te tekisitte? Miksi minulla on niin huono omatunto tästä?
Kommentit (56)
Kysyt tietenkin onko varattu. Jos on niin estoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ongelma onkin juuri se, että pelottaa kuulla mitä sieltä tulee. Että onkin tosiaan naimisissa.
En tosiaan kuvittele tästä seuraavan mitään avioliittoa tai kuumaa seksisuhdetta, minulle riittää juuri nyt se, että on olemassa joku tyyppi, joka ymmärtää minua, kyselee onko flunssa helpottanut ja saa minut nauramaan. Ja tosiaan jos hän onkin naimisissa, niin en usko, että voisin jatkaa viestittelyä, joka kuitenkin antaa tällä hetkellä niin paljon iloa arjen keskellä.
Käyn ravintolassa ehkä kerran kuukaudessa -kommentti oli mielenkiintoinen, jos omaa aikaa on todella vähän.
Tietenkin kysyt mieheltä, jos et halua jatkaa - melkein - toisena naisena.
Nainen ei ymmärrä että mies hakeutuu sievän ja mukavan naisen seuraan ja mies ei halua kaikkien kanssa leikkiä rakkautta vaikka naiset näin kokemuksen perusteella ajatteleekin ennemmin tai myöhemmin. Ehkä mies haluaa vaan ystävyyttä
Aina auttaa, kun ajattelee asiaa lasten kautta. Mitä tästä voi koitua heille.
Mitä jos vietätte aikaa miehen kanssa, ja käykin ilmi, että hän on naimisissa ja olet toinen nainen?
He kuulevat siitä koulussa.
Entä jos hän on vapaa? No kellään ei ole mitään sanomista.
Tietysti kysyt mieheltä, onko hän naimisissa, etkä ryhdy mihinkään ystävyyttä kummempaan, jos vastaus on muuta kuin ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn ravintolassa ehkä kerran kuukaudessa -kommentti oli mielenkiintoinen, jos omaa aikaa on todella vähän.
Tietenkin kysyt mieheltä, jos et halua jatkaa - melkein - toisena naisena.
Tuolla kommentilla ravintolassa käymisestä tarkoitin sitä, että tuo kerran kuukaudessa kavereiden kanssa syömässä käyminen ja muutaman siiderin juonti jossain baarissa on ainoita hetkiä, jolloin voisin tavata uusia ihmisiä. Eikä kukaan ole vielä tullut oven taakse kolkuttelemaan.
En halua mihinkään tinderiin tai vastaavaan liittyä, kaupassa, töissä, lasten koulussa/päiväkodissa tai harrastuksissa en tapaa ketään. Joten tämä, että kerrankin löytyi joku, jonka kanssa on mukava jutustella ja jakaa arkea on aika harvinaista herkkua tällä hetkellä.
En ymmärrä miksi et voisi kysyä mikä hän on miehiään. Olet ihan aikuinen ja tuollainen kysymys olisi ihan normaali kysymys tässä tapauksessa. Etkö yleensäkään kysele häneltä mitään ja kalkatatko vain joutavia joka viestissä?
Se, että kysyy asiaa ei tee sinusta mitään nokkaa toisen asioihin työntävä, vaan normaalin aikuisen. On ihan sama mitä meinaat jatkossa tehdä tai olla tekemättä, se ei liity kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hieman vinkkiä mieheltä. Älä anna AINA miehen olla se joka lähettää ekan viestin jos on taukoa. Siitä tulee ennemmin tai myöhemmin todella outo olo, kuin tungettelisi.
Tämä koskee myös ihan kaverisuhteita, saatika sellaisia joissa on mahdollisuus romantiikkaan jollain aikavälillä.
Suoraan kysyminen on tietenkin toivottavaa suhdestatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi et voisi kysyä mikä hän on miehiään. Olet ihan aikuinen ja tuollainen kysymys olisi ihan normaali kysymys tässä tapauksessa. Etkö yleensäkään kysele häneltä mitään ja kalkatatko vain joutavia joka viestissä?
Se, että kysyy asiaa ei tee sinusta mitään nokkaa toisen asioihin työntävä, vaan normaalin aikuisen. On ihan sama mitä meinaat jatkossa tehdä tai olla tekemättä, se ei liity kysymykseen.
Ap pelkää sitä vastausta, joka sieltä saattaa tulla. Mies ehkä kirjoittelee ihan harmittomana ajankuluna ja ap on ottanut sen "lupauksena" jostain suuremmasta.
Ei tässä muuta tosiaan ole tehtävissä kuin olla se aikuinen ja puhua tilanne läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei uskalla kysyä, koska sitten voi paljastua ikävä totuus ja sitten Ap:lla alkaa ahdistus; ei pysty enää "viattomasti" viestittelemään. Nyt voi hyvällä omallatunnolla flirttaillakin, kun ei mukamas "tiedä" toisen parisuhteesta.... Tieto lisää tuskaa.
MInä kysyisin suoraan. Se mitä siitä seuraa täytyy vaan kestää. Joko lopetat tai alat olemaan toinen nainen.
Ja tuosta kun selitit, että ei ole aikaa "etsiä" uutta miestä... Kukaan ei tule kotoa hakemaan. Jos on halua, se aika löytyy. Muuten sinun parhaat vuotesi menevät ohi vaan ihmetellessä.
Ihmissuhteet on se elämän toiseksi vaikein juttu (vaikein on pärjätä ittensä kanssa).
Mutta ainoastaan reilu peli on se, mikä ihmissuhteissa kannattaa. On reilua ja fiksua pystyä ottamaan jotenkin puheeksi, missä mennään, etenkin, kun tilannetta on jatkunut kuukausia. Jos toinen osapuoli pyrkii vain kaveruuteen ja toisella osapuolella on romanttisia aikeita, ei ole reilua antaa tilanteen jatkua. Voi olla pelottavaa puhua suoraan, mutta se on kuitenkin pitkällä tähtäimellä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on vain viestittelyä, ei mikään suhde.
Kevyttä flirttiä tavallaan.
Jos mies ei ehdota tapaamisia, on aivan varmasti varattu mies.
Kiitos vastauksista. Kuten jo aikaisemmin kirjotin, en mieti, että tästä olisi kehkeytymässä mitään vuosisadan rakkaustarinaa, vaan toistaiseksi se on ollut vain mukavaa ajanvietettä. En ole ihastunut, on vaan mukavaa, että on joku, jonka kanssa jutella ja joku, joka muistaa minua tasaisin väliajoin. Ja kun meillä oikeasti on hauskaa yhdessä, yksi lauantai kirjoittelimme kolme tuntia putkeen lasten mentyä nukkumaan. Juttu ei helposti lopu ja kiinnostuksen kohteet ovat samanlaiset.
En tiedä mitä mies minusta haluaa, kyllä hän aina välillä vähän vihjailee jotain, kehuu kauniiksi ja on kysellyt sitä, että jos sitä vaikka joskus satuttaisiin samaan aikaan menemään johonkin ravintolaan, kummatkin omien kavereiden kanssa.
Totuus on se, että kyllä sitä on suoraan sanoen aika yksinäinen tässä elämäntilanteessa. Lapsenvahteja ei ole, lapset ovat isällään harvoin hänen työnsä takia ja nuorimmat eivät vielä pariin vuoteen ole sen ikäisiä, että heitä voisi jättää yksin kotiin. Kavereita tulee tästäkin johtuen tavattua liian harvoin, kai nämä ovat ne kuuluisat ruuhkavuodet.
Fiksua olisi tietenkin kysyä, että onko hän parisuhteessa, mutta tosiaan pelkään vastausta. Vaikka en tässä mitään sen kummempaa tällä hetkellä kuvittele olevan tai tästä tulevan, niin en voisi puhtaalla omatunnolla jatkaa viestittelyä tämän jälkeen. Ja kun ne viestit tosiaan on tällä hetkellä aika monen illan ilo ja pelastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot itsekin, että et halua kysyä, koska pelkäät että vastaus on että hän on varattu.
Niinhän se hyvin suurella todennäköisyydellä on.
Minusta tuo koko juttu on aika vastenmielinen. Sinä saat siitä jotain henkistä kivaa itsellesi ja samalla olet kuitenkin se ns toinen nainen, jolle miehen on kiva ruveta puhumaan kun omassa parisuhteessa tökkii. Tietenkin kaikki on niin kivaa, kun näet siitä miehestä vaan sen yhden puolen.
Mutta sinulla on lapsia. Tuo kuvio johtaa enemmin tai myöhemmin johonkin muuhunkin, ette te vaan kavereita ole, tiedät sen itsekin. Miten lapsesi selviävät kun sinua jossain vaiheessa viedään ja jossain vaiheessa tulee turpiin. Itse en kyllä riskeeraisi.
Sitä paitsi olet nyt henkisesti sidottu siihen mieheen, vaikka kuinka muuta väität,kun et kerran uskalla asiaa selvittää. Jos te todella olisitte vain ja ainoastaan kavereita, olisit kysynyt jo aikoja sitten, onko hänellä perhettä. Kavereiden ei tarvitse miettiä, voiko sellaista kysyä, kun se tulee ihan luonnostaan kommunikaatiossa esille. Kavereille kun puhutaan omasta perheestä. Niin sinä teet, mutta hän ei. Miksiköhän?
Vierailija kirjoitti:
Sanot itsekin, että et halua kysyä, koska pelkäät että vastaus on että hän on varattu.
Niinhän se hyvin suurella todennäköisyydellä on.Minusta tuo koko juttu on aika vastenmielinen. Sinä saat siitä jotain henkistä kivaa itsellesi ja samalla olet kuitenkin se ns toinen nainen, jolle miehen on kiva ruveta puhumaan kun omassa parisuhteessa tökkii. Tietenkin kaikki on niin kivaa, kun näet siitä miehestä vaan sen yhden puolen.
Mutta sinulla on lapsia. Tuo kuvio johtaa enemmin tai myöhemmin johonkin muuhunkin, ette te vaan kavereita ole, tiedät sen itsekin. Miten lapsesi selviävät kun sinua jossain vaiheessa viedään ja jossain vaiheessa tulee turpiin. Itse en kyllä riskeeraisi.
Sitä paitsi olet nyt henkisesti sidottu siihen mieheen, vaikka kuinka muuta väität,kun et kerran uskalla asiaa selvittää. Jos te todella olisitte vain ja ainoastaan kavereita, olisit kysynyt jo aikoja sitten, onko hänellä perhettä. Kavereiden ei tarvitse miettiä, voiko sellaista kysyä, kun se tulee ihan luonnostaan kommunikaatiossa esille. Kavereille kun puhutaan omasta perheestä. Niin sinä teet, mutta hän ei. Miksiköhän?
Hän puhuu paljon perheestään, mutta jutut koskevat aina vain lapsia. Sitä mitä he ovat tehneet tai ovat tekemässä, miltä hänestä tuntuu kasvattaa lapsia ja millaisia paineita kokee yhdistää haastavan työn ja pienten lasten elämän ja sen, kun vielä haluaisi välillä tehdä myös omia juttujaan vähäisellä vapaa-ajallaan.
Huumoria mies heittää niin verhoa asiasi myös huumoriin. Esim. tokaiset hänen olevan hyvien miesten tavoin kuin parkkipaikka
Niin että teillä on hauskaa ja kaverillista. Avoimuus vaan puuttuu. Sitäkö ette tarvitse?
Mamacita kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot itsekin, että et halua kysyä, koska pelkäät että vastaus on että hän on varattu.
Niinhän se hyvin suurella todennäköisyydellä on.Minusta tuo koko juttu on aika vastenmielinen. Sinä saat siitä jotain henkistä kivaa itsellesi ja samalla olet kuitenkin se ns toinen nainen, jolle miehen on kiva ruveta puhumaan kun omassa parisuhteessa tökkii. Tietenkin kaikki on niin kivaa, kun näet siitä miehestä vaan sen yhden puolen.
Mutta sinulla on lapsia. Tuo kuvio johtaa enemmin tai myöhemmin johonkin muuhunkin, ette te vaan kavereita ole, tiedät sen itsekin. Miten lapsesi selviävät kun sinua jossain vaiheessa viedään ja jossain vaiheessa tulee turpiin. Itse en kyllä riskeeraisi.
Sitä paitsi olet nyt henkisesti sidottu siihen mieheen, vaikka kuinka muuta väität,kun et kerran uskalla asiaa selvittää. Jos te todella olisitte vain ja ainoastaan kavereita, olisit kysynyt jo aikoja sitten, onko hänellä perhettä. Kavereiden ei tarvitse miettiä, voiko sellaista kysyä, kun se tulee ihan luonnostaan kommunikaatiossa esille. Kavereille kun puhutaan omasta perheestä. Niin sinä teet, mutta hän ei. Miksiköhän?
Hän puhuu paljon perheestään, mutta jutut koskevat aina vain lapsia. Sitä mitä he ovat tehneet tai ovat tekemässä, miltä hänestä tuntuu kasvattaa lapsia ja millaisia paineita kokee yhdistää haastavan työn ja pienten lasten elämän ja sen, kun vielä haluaisi välillä tehdä myös omia juttujaan vähäisellä vapaa-ajallaan.
No joo. Mies pohjustaa salasuhdetta sun kanssa. Sänkyyn se vaan haluaa, ei muuta. Noi on niin nähty.
Oletteko puhuneet toiveista ja haluista mitä olisi kiva olla tulevaisuudessa? Esim. jos sinulla on halu löytää joku uusi kumppani. Sen voisin naamioida silleen että vaan ilmaisisi että olisipa kiva käperyä jonkun viereen nukkumaan tmv. Luulisi että tuossa jo vähän tulisi ilmi mikäli hänellä samoja ajatuksia ja siten myös voisi keskustella yleisesti vähän (edellisistä) suhteista.
No kysyt tietysti suoraan mikä
Hänen parisuhde status on. Aikuiset ihmiset pystyy tuon kysymään. Ja jos tulee tunteita, kyllä ne asiat saa sopimaan että sitä aikaakin löytyy suhteelle jos haluaa.