Mikä on iltatähti ja minkälaista on olla iltatähti?

siinä vaiheessa kun rupeaa olemaan kohta myöhäistä enää hankkia lapsia.

ovat " hankittu" paljon myöhemmin kuin perheen vanhimmat lapset.

Mikä on " paljon myöhemmin" , mikä ikäero on liikaa?



Kokemuksia?



-Hillevi-

ikäeroa 4-20v. Nuorimman sisaren kanssa en kauheasti ole ollut tekemisissä (nykyään paljon enemmän kuin pienenä, mikä on ihanaa!) ja olen virallisesti perheen vauva.

Pitää kai vaan tottua siihen, ettei koskaan saa kunnolla itsenäistyä.

Äitini ja äidin puoleinen siskoni ovat pahimmat ' päällepäsmärit' . Muiden sisarusten ja isän kanssa iltatähteydestä on ollut vain hyötyä ;)



Isäni oli 45 kun synnyin ja alkaa olla jo aika iäkäs. Pelkään jatkuvasti että hän kuolee ja se on todella ahdistavaa.

Minä ja mies olemme molemmat iltatähtiä, minulla on 10 v. vanhempi sisarus ja miehellä 10 ja 12 v. vanhemmat. Samaa emme halua omille lapsillemme, se kai kertoo jo jotain...

Onko 5 vuotta ikäeroa teidän mielestä " iltatähteyttä" ?



-Hillevi-

äitini oli 40 kun minut sai, siihen aikaan se oli iltatähteyttä.

ja muut lapsemme ovat 10, 8 ja 4,5 niin onko tuo neljäs iltatähti?

sisarukset 6 ja 7 vuotta mua vanhemmat. En tosiaankaan halunnut samaa omille lapsilleni ja sama ahdistus kuin aiemmalla kirjoittajista. Ahdistaa vanhempien vanhuus ja pelko kuolemasta, kun eivät ole ihan 50 eikä 60 vuotiaitakaan enää.

Meillä on kaksi ensimmäistä lasta puolentoistavuoden ikäerolla ja mietimme kolmatta neljän vuoden ikäerolla kuopukseen.



Eli ikäerot olisivat juuri niin, kuin teillä on juuri nyt.



Millaista elämänne on? Olisiko ollut kätevämpää pysyä kahdessa lapsessa, jos järjellä ajttelee :-)? Onko lapsilla yhteisiä leikkejä, miltä isommista tuntui kun pienempi tuli, ehditkö enää harrastamaan mitään omaa? Matkusteletteko, veneilettekö?



Miljoona kysymystä ja ihan eri aiheesta. Toivottavasti Hillevi ei suutu ;-)

Elämämme on ihanaa :-). Ja mä haaveilen vielä siitä neljännestäkin vaikka alunperin piti jättää kahteen...

Ei olisi kätevämpää pysyä kahdessa. Ei edes järjellä ajateltuna :-).

Kaikki kolme mahtuvat tavalliseen autoon, sillä isommat olivat vauvan syntyessä jo korokkeissa. kolmannelle ei ole kyllä omaa huonetta kun meillä on vain kolme makuhuonetta, mutta se ei ainakaan meitä haittaa. Rahallisesti ei ollut kolmas siis iso investointi (varsinkaan kun ovat kaikki poikia). Toki tulevaisuudessa ei kierrätetä enä paljon vaatteita kun jokainen " ansaitsee" uusiakin, mutta eiköhän se kolmas lapsilisäkin jotain kata :-).

Lapset leikkivät todella paljon keskenään ja varsinkin keskimmäinen poika on ollut täysin ihastunut pikkuveljeensä ja on " kouluttanut" sen hyvin :-). Kahdella ekalla on ikäeroa 1v10kk ja isompi oli siis aika " vauva" kun tuli isoveljeksi. Tuo kakkonen oli pidempään meidän perheen " vauva" , mutta kun tuli isoveljeksi 3,5-vuotiaana ei ollut mitään ongelmaa!!! (vaikka siis kuvittelin kaameta mustasukkaisuutta tai jotain). Vanhempi taas oli tottunut isoveli joten ei siinäkään mitään ongelmaa.

Ehdin harrastamaan omaa kun on tuo mies aika osallistuva lastenhoidossa, mutta toisaalta mä viihdyn myös erittäin hyvin perheen kanssa joten en paljon omaa tarvii. Niin ja siis yleensä kotona saan olla " rauhassa" kun touhuavat keskenään niin paljon.

Matkustellaan kyllä. Mutta koko perheen voimin (koska ei haluta lomailla ilman lapsia vaikka mummolaan ne saataisinkin). Kesällä ollaan menossa Kreikkaan :-).

Ei veneillä.

Olikohan siinä vastaus kaikkiin kysymyksiin...

Vierailija:

Meillä on kaksi ensimmäistä lasta puolentoistavuoden ikäerolla ja mietimme kolmatta neljän vuoden ikäerolla kuopukseen.

Eli ikäerot olisivat juuri niin, kuin teillä on juuri nyt.

Millaista elämänne on? Olisiko ollut kätevämpää pysyä kahdessa lapsessa, jos järjellä ajttelee :-)? Onko lapsilla yhteisiä leikkejä, miltä isommista tuntui kun pienempi tuli, ehditkö enää harrastamaan mitään omaa? Matkusteletteko, veneilettekö?

Miljoona kysymystä ja ihan eri aiheesta. Toivottavasti Hillevi ei suutu ;-)

Mutta toisaalta tuntuu, että se kolmannen tekemättä jättäminen jäisi kaduttamaan. Meille 3 ja puolen vuoden ikäero on jo myöhäistä ikäero olisi 4-5 vuotta.

Vierailija:

Elämämme on ihanaa :-). Ja mä haaveilen vielä siitä neljännestäkin vaikka alunperin piti jättää kahteen...

Ei olisi kätevämpää pysyä kahdessa. Ei edes järjellä ajateltuna :-).

Kaikki kolme mahtuvat tavalliseen autoon, sillä isommat olivat vauvan syntyessä jo korokkeissa. kolmannelle ei ole kyllä omaa huonetta kun meillä on vain kolme makuhuonetta, mutta se ei ainakaan meitä haittaa. Rahallisesti ei ollut kolmas siis iso investointi (varsinkaan kun ovat kaikki poikia). Toki tulevaisuudessa ei kierrätetä enä paljon vaatteita kun jokainen " ansaitsee" uusiakin, mutta eiköhän se kolmas lapsilisäkin jotain kata :-).

Lapset leikkivät todella paljon keskenään ja varsinkin keskimmäinen poika on ollut täysin ihastunut pikkuveljeensä ja on " kouluttanut" sen hyvin :-). Kahdella ekalla on ikäeroa 1v10kk ja isompi oli siis aika " vauva" kun tuli isoveljeksi. Tuo kakkonen oli pidempään meidän perheen " vauva" , mutta kun tuli isoveljeksi 3,5-vuotiaana ei ollut mitään ongelmaa!!! (vaikka siis kuvittelin kaameta mustasukkaisuutta tai jotain). Vanhempi taas oli tottunut isoveli joten ei siinäkään mitään ongelmaa.

Ehdin harrastamaan omaa kun on tuo mies aika osallistuva lastenhoidossa, mutta toisaalta mä viihdyn myös erittäin hyvin perheen kanssa joten en paljon omaa tarvii. Niin ja siis yleensä kotona saan olla " rauhassa" kun touhuavat keskenään niin paljon.

Matkustellaan kyllä. Mutta koko perheen voimin (koska ei haluta lomailla ilman lapsia vaikka mummolaan ne saataisinkin). Kesällä ollaan menossa Kreikkaan :-).

Ei veneillä.

Olikohan siinä vastaus kaikkiin kysymyksiin...

Vierailija:

Meillä on kaksi ensimmäistä lasta puolentoistavuoden ikäerolla ja mietimme kolmatta neljän vuoden ikäerolla kuopukseen.

Eli ikäerot olisivat juuri niin, kuin teillä on juuri nyt.

Millaista elämänne on? Olisiko ollut kätevämpää pysyä kahdessa lapsessa, jos järjellä ajttelee :-)? Onko lapsilla yhteisiä leikkejä, miltä isommista tuntui kun pienempi tuli, ehditkö enää harrastamaan mitään omaa? Matkusteletteko, veneilettekö?

Miljoona kysymystä ja ihan eri aiheesta. Toivottavasti Hillevi ei suutu ;-)

Kun joutuu kasvamaan ilman samanikäisiä sisaruksia vai että isosisaret kohtelevat jotenkin vai että vanhemmat ovat jo iältään vanhempia?

Onkohan tunne sama, jos olisi ainoa lapsi tai vanhemmat liikuntarajoitteisia tai sairaita vaikka ikää vähemmän?

vanhemmat sisarukset olivat jo muuttaneet kotoa, oli aina tyhjää ja hiljaista. Vanhemmat olivat vanhoja, tuntuu että heiltä oli jo mennyt se aika kun touhuilivat pienten kanssa, minä olin vain sellainen " jämälapsi" . Siis olin toki rakastettu lapsi, aika vain oli jotenkin jo ajanut heistä ohi. Nyttemmin vanhempani ovat jo kuolleet (kuolivat melko nuorina), sisarusten kanssa ei ole mitään yhteistä, lapsillani ei ole samanikäisiä serkkuja. Samanlaista olisi varmaan jos olisin ainoa lapsi.

-Isommat sisarukset jäävät varsin etäisiksi. Heidän kanssaan kun ei tavallaan elä arkea laisinkaan samaan aikaan saman katon alla. Jos esim. 10-vuotta ikäeroa, sisarukset muuttavat pois kotoa siinä vaiheessa kun iltatähti menee kouluun.



-Vanhemmat ovat varsin iäkkäitä. Toki jotkut ovat nuorekkaita, mutta se ei ole kiva jos omat vanhemmat ovat samanlaisia kun esim. luokkakavereiden isovanhemmat.

He ovat ehkä jääneet ajastaan jälkeen, ja koittavat kasvattaa " ikivanhoin opein" . Ja paha juttu myös se, että voivat olla molemmat huonokuntoisia---> iltatähti joutuu huolehtimaan heistä jo pienenä.



-Iltatähti voi myös olla koko perheen lemmikki, mikä on varmasti kivaa hänelle, mutta muut kärsivät. Jos ei sisaruksilla ole suunnilleen samanikäisiä lapsia, vaan iltatähti on perheen vauva " aina ja ikuisesti" , hänestä tulee itsekän ja hemmoteltu, joka koittaa koulussa ymv. saada muutkin kohtelemaan häntä niinkuin kuningasta...

Itse olen iltatähti, ikäeroa siskoihin 9 ja 13 vuotta. Toisen siskon (vanhimman) kanssa välit on hyvät, olen hänen poikansa kummi, toisen kanssa en ole enää missään tekemisissä. Tuo ämmä on mulle kuollut (emme ole olleet yli 7 vuoteen missään tekemisissä ja viimeeksi olemme puhuneet toisillemme 5 vuotta sitten..

Äitini oli 36, kun sai mut. Isäni oli 41. Isäni kuoli 5 vuotta sitten syöpään, äitini on vielä täysissä voimissaan.