Lue keskustelun säännöt.
Tunnen häpeää siitä että minut pahoinpideltiin
21.09.2019 |
En halua liikkua ulkona hakatuilla silmillä, nenäkin murrettiin se on turvoksissa. Soitin itse 112. Siltikin tuntuu että itsearvoni murskattiin vaikka rikosilmoitus on tehty poliisien toimesta. Koko viikon itkin sängyssä kivussa ja yksin.
En uskonut ks henkilön käyvät kimppuuni nyrkein. Olin kyllä kiinnittänyt huomiota äkkipikäiseen luonteeseen ja raivokohtauksiin. Siltikin nyrkit vasten kasvoja tulivat puskan takaa. Olin pyytänyt henkilöä poistumaan asunnostani ja kun mitään ei tapahtunut niin siirsin hänen vaatteensa, kännykkänsä, kengät, juomat jne ulko-oveni taakse. Ja silloin jo bussit kulkivat eikä edes satanut.
Sain kovia nyrkiniskuja kasvoihin. Nenä oli kiinni poskessa, silmä mustana ja verta vuoti kamalasti. Toinen silmä mustui kun pääsin muutamien tuntien jälkeen sairaalasta. Nenä operoidaan maanantaina. Sain keskenmenon.
Tunnen itseni maailman tyhmimmäksi naiseksi! Miksi en tajunnut välttää tätä miestä.
SOS kriisipalvelun työntekijöistä yksi jopa ivaili kutsumalla minua etunimelläni ja puhumalla kuin pikkulapselle. Itse ei esitellyt itseään, joten tilanne oli hyvin outo.
Ihmisen velvollisuus on soittaa 112 jos joutuu vakavan pahoinpitelyn kohteeksi. Sen pitäisi olla rohkeutta jota osa ihmisistä pelkää. Kuitenkin jos talossa on kirjoilla lapsi, niin lastensuojeluilmoitus tulee automaattisesti, vaikka lapsi ei olisi paikalla ks viikonloppuna.
Väkivallantekijästä taustoja ei rutiininomaisesti selvitetä. Ei vaikka hän olisi varhaisnuoren yh-isä. Hänhän hakkasi naisen asunnossa jossa hän ei asu. Hän jopa pystyi valehtelemaan lapsensa olleen hoidossa ihan muualla mikä ei pidä paikkaansa. Lapsi oli yksin kotonaan.
Anteeksi tämä palopuhe. Tunnen vain itseni niin loukatuksi!
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies pahoinpideltiin peruskoulussa monta kertaa. Viimeisin kerta, potku munille, vei hänet leikkauspöydälle ja teholle. Kyllä, sinne lyöminen voi tappaa.
Ei tuomioita, vaan sovittelu koska tekijät olivat alle 15-vuotiaita. Tekijä on nyt menestyneen suuren vantaalaisfirman toimitusjohtaja. Mieheni taas on pätkätyökierteessä ja kärsii yli 15 vuoden takaisista teoista yhä. Jos olet normikansalainen, sulla ei ole näissä tilanteissa mitään oikeuksia. Tekijä voi saada sakot mutta elämä jatkuu. Lasten oikeudet ovat vielä huonommat, yleensä lapsia hakkaavat aikuisetkaan, jotka ovat siis melkein aina omia vanhempia, eivät saa tuomiota vaan päänsilityksiä ja terapiaa.
Kai sinulle on tukea ja henkistä apua järjestetty?
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulle on tukea ja henkistä apua järjestetty?
Oikeastaan ei. Enemmänkin koen että minut on äitinä ja naisena syyllistetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinulle on tukea ja henkistä apua järjestetty?
Oikeastaan ei. Enemmänkin koen että minut on äitinä ja naisena syyllistetty.
Oletko ottanut yhteyttä auttavaan puhelimeen? Tai olisiko jotain ystävää tai sukulaista, jolle voisit avautua? joka tuntuisi siltä, että saattaisi olla myötätuntoinen?
Sä tarviit nyt ehdottomasti tukea tähän oikeusprosessiin! Häpeän kokeminen tuollaisen jälkeen on ihan normaalia, mutta sä et ole syyllinen. Mikään, mitä sä teit tai jätit tekemättä ei oikeuttanut miestä tekemään noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otitko ivailuna siis tämän etunimelläsi puhuttelun? Luulisin, että siinä ollut tarkoituksena rauhoittaa sinua ja saada luottamusta, jotta uskallat puhua avoimesti.. Itsekkään en kyllä tuollaisesta välitä, mutta se on yksi keino saada ihminen kuuntelemaan/puhumaan yleensä.
Älä häpeä, ei ole sinun syy, että joku noin raukkamaisesti tekee. Tunne ylpeyttä, teit niin kuin piti. Pysy vahvana! Et voi ennakkoon tietää, miten joku reagoi ja mihinkin, vaikka olisi muuten äkkipikainen. Minä olin sellainen nuorena (nainen), en ikinä ketään lyönyt tai satuttanut vaikka tavaroita lenteli.. Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Ihan psykologisesti normaalia että pahoinpitelyn uhrina koet häpeää ja lannistuneisuutta. Mutta sinun ei pidä silti jäädä siihen tunteeseen. Se on tapahtuneen vähättelyä ja vastuun siirtoa tekijältä uhrille.
Mä en kyllä vähättele tapahtunutta. Olen todella pettynyt ja vihainen siitä mitä hän teki. Tunnen surua siitä että vaikka hän tiesi minun kokeneen epäoikeudenmukaisuutta ja muka tuki minua, niin silti teki mitä julmimman teon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lasu-ilmoitus tehdään. Ja enpä tajunnut että etunimellä kutsuminen voi loukata asiakasta....t. alalla työskentelevä
Vaadi oikeudessa kunnon korvaukset: hoitokuluista, kivusta ja psyykkisestä haitasta.
Voit itsekin tehdä lastensuojeluilmoituksen siitä että tuon miehen lapsi oli yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käännäpä se nyt heti niin, että hän on tehnyt sinua kohden väärin ja siihen hänellä ei ole ollut oikeutta. Sinun on oikeus saada korvausta kärsimyksistäsi. Katso itsräsi peiliin ja totea, että sinä olet syytön ja pahoinpitelijä on tehnyt jotain sellaista, johon hänellä ei ole mitään oikeutta. Sinä olet uhri, et syyllinen.
Joko olet soittanut miehelle ja pyytänyt anteeksi? Keskustellut oman lapsesi sijoittaisesta, että saat tilaa uuden miehen lapselle ja teidän tuleville yhteisille? Niin arvelinkin.
Jos kuitenkin yrittäisit sieltä häpeän takaa etsiä itsetuntosi ja jättäisit miehen lopullisesti? Todistaisit oikeudessa ja vaatisit sinulle kuuluvia korvauksia? Hanki itsellesi oikeusapua ja keskusteluapua. Toivottavasti sulla on läheisiä joilta saat tukea. Tiedän kokemuksesta, että läheiset eivät kuitenkaan aina pysty tuen antamiseen. Paistaa se päivä joskus risukasaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaadi oikeudessa kunnon korvaukset: hoitokuluista, kivusta ja psyykkisestä haitasta.
Voit itsekin tehdä lastensuojeluilmoituksen siitä että tuon miehen lapsi oli yksin kotona.
Teet ilman muuta lasun tuon miehen lapsesta. Kauhea ajatella lapsen tilannetta kun on tuollainen isä.
On luonnollista tuntea syyllisyyttä siitä että luotti ihmiseen joka petti luottamuksen. Toisaalta tietty luottavaisuus suhteessa muihin on normaalin ihmisen merkki.
Ihan psykologisesti normaalia että pahoinpitelyn uhrina koet häpeää ja lannistuneisuutta. Mutta sinun ei pidä silti jäädä siihen tunteeseen. Se on tapahtuneen vähättelyä ja vastuun siirtoa tekijältä uhrille.