Yhteydenpito kaveriin
Kaveri toi esille, että minun pitäisi ottaa yhteyttä häneen enemmän. Hän tuntee, että yhteydenpito on yksipuolista. Jos sattumalta näemme jossakin, hän aina kommentoi, että ei ollakaan pitkään aikaan nähty. Näemme noin kuukauden välein (jo vuosien ajan). Joskus on ollut pidempiä välejä hänen menojensa vuoksi. Kyllä minullekin tulee mieleen, että mitähän hänelle kuuluu, mutta en koe, että kuukausi on pitkä aika. Otan yhteyttä silloin kun haluan, mutta en ikinä pysty, koska hän ehtii ensin. Minulle riittäisi näkeminen jopa 2-3 kuukaudein välein. Yleensä kysellään kuulumisia ja kerrotaan tapahtuneita asioita ym. Elämässäni ei ole mitään sellaista, josta tarvitsisi usein kertoa ja jos hänellä taas on, niin hän voi silloin ottaa yhteyttä ja kertoa niistä. Olen muutenkin yleensä se kuunteleva korva. Hän kuvittelee nyt ettei hänen asiat ja elämä kiinnosta minua. Näemmekö kaveruutemme liian eri tavalla? Minulle kyse ei ole yhteydenpidon tiheydestä, vaan luotan siihen että ystävyys pysyy, vaikkei hetkeen nähdäkään. Taisin olla väärässä. Keskustelua aiheesta?
Kommentit (7)
Minullekin kaverit sanovat, että minun pitäisi ottaa useammin yhteyttä. Vaikka minun tilanteeni on vähän eri kuin aloittajalla.
.
Mutta kun minä olen aina se, joka pitää yhteyttä. Kaverit eivät ikinä itse ota minuun yhteyttä, eivätkä edes välttämättä vastaa, kun minä laitan viestin tai yritän soittaa. Se vähän vie inspiraatiota ottaa yhteyttä.
Jos kysyn mitä kuuluu, niin vastaus on "Ei mitään ihmeellistä. Mitä itsellesi?" Minä sitten kerron. Saattaa kysellä lisäkysymyksiä, ja tulee sellainen olo, että on vain utelias ja haluaa kuulla sospor.nojuttuja. Kun kysyn, asuuko vielä tällä paikkakunnalla, ei vastaa. Kun kerron, että olen muuttamassa, niin kyselee että mihin muutan. Eli ohittaa tuon kysymyksen, jossa joutuisi kertomaan itsestään jotain. Tympeää.
Kun ehdotan, että voisimme nähdä, niin vastaa "Niin voisimme! On kyllä ikävä!" ja kun ehdotan jotain, niin ei ehdi. Ei tänään, ei tällä viikolla, ei ensi viikolla. Mitään ei voida sopia, kun ei vielä tiedä onko tuolle päivälle jotain muuta. No jos ei vielä ole, niin varaa siihen meidän tapaaminen! Jestas sentään...
Ei voida nähdä viikonloppuna, kun on ruma sää ja hänellä ei ole bussikorttia ja polkupyörä on rikki. Ehdotan, että haen hänet autolla, niin hupsista kun olikin sovittuna kaikkea, niin ei ehdi. Kun ehdotan että tulisin kylään, niin passaa hyvin kun ei ole mitään suunnitelmia. Mutta kun ehdotan että tulen huomenna klo 13 niin oho, juuri silloin ei ole kotona. Vielä minuutti sitten ei ollut _mitään_ suunnitelmia...
.
Ja aina kun saan kuulla ihmettelyä siitä, miksi en ole pitänyt yhteyttä, huomautan, että se nimenomaan olen minä joka pitää yhteyttä mutta toinen ei vastaa, niin toinen on vain hiljaa tai vaihtaa puheenaihetta.
Tympeää.
.
Meillä on neljän kaverin chattiryhmä, jossa sovitaan yhteistä tekemistä ja vaihdellaan kuulumisia. Keksimme tekemistä johonkin, esim. kaupungille, tai sitten vieraillaan vuorotellen kaikkien kotona. Oli minun vuoroni järjestää illanistujaiset. Kyselin että missä ihmset ovat, nähdäänkö. Yksi ei kommentoinut yhtään mitään koko keskusteluun, luki kyllä viestit. Toinen ohitti jokaisen kysymyksen, jossa kyselin että koska passaa ja vieläkö asuu paikkakunnalla. Muuten kyllä kyseli ja kommentoi. Kolmas kertoi että asuu edelleen paikkakunnalla ja välillä reissaa töiden vuoksi. Totesin, ettei kannata edes yrittää kutsua meitä kaikkia neljää yhtä aikaa luokseni.
Myöhemmin tapasin tuon kolmannen sattumalta, ja hän vttuili minulle siitä, etten ole kutsunut kylään vaikka on minun vuoroni. Vastasin, että kyllähän minä silloin monta kuukautta sitten yritin, mutta ainoa jota kiinnosti, oli hän. Eli eipä onnistunut. Ilmeensä oli aika hölmistytyn. Näimme sitten tuon yhden kanssa kahdestaan pari kertaa.
.
No, puoli vuotta sitten tajusin olevani sairas. Aloin ottaa yhteyttä ihmisiin, mutta huomasin, ettei heitä kiinnosta. Vähän aikaa pidin somessa ns. päiväkirjaa, joista monille selvisi asiasta jotain. Sitten aloin pitää tuota päiväkirjaa vain rajatulle kaverimäärälle (niille jotka jaksoivat itse pitää minuun yhteyttä), ja moni suuttui, kun eivät enää saakaan lukea ja katsella sospor.noa. No, oma vikansa, kun ei heitä elämäni muutenkaan kiinnosta, niin enpä kerro heille syöpäsairauteni etenemisestä muuten kuin naamatusten. Mutta kun eivät "ehdi" kylään, vaikka kotona olenkin, muutaman kilometrin päässä heistä... Eivätkä saa otettua yhteyttä, kun on niin "kiire".
.
Mielestäni kiire on aika huono tekosyy. Olen minäkin ollut aina kiireinen, mutta jos haluan järjestää jollekin aikaa, niin onnistun siinä kyllä. En välttämättä joka kerta juuri silloin, mutta vähän myöhemmin jossain välissä. Siis jos haluan. Ne jotka sanovat aina että eivät ehdi, eivät vain halua. Ja sitten haukkuvat sen toisen, kun ei pidä yhteyttä, vaikka se toinen nimenomaan on se joka yrittää pitää yhteyttä ja ehdottaa näkemistä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaisi siltä, että hän pitää sinua ystävänään ja sinä häntä kaverina.
Eli yhteydenpidon määrä kertoo kaveruutemme/ystävyytemme laadun? Olen aina ajatellut, että ystävyys kestää välimatkankin tai elämänmuutoksen. Eihän se, etten pidä yhteyttä joka päivä kerro sitä etten välittäisi. Eli oma ajatusmaailmani on nyt ihan hakoteillä?
Minusta kerran 3 kuukaudessa on ihan sopiva tapaamisväli aikuiselle ihmiselle, jolla monta kaveria ja perhe-elämää.
Olen huono ottamaan yhteyttä, mutta lähden mukaan aina kun pyydetään. Masennuksen aikana olin outo varmaan muiden mielestä ja osa kaveruuksista jäi. Osa kavereista onneksi ymmärsi että oli vaikeata...
Vierailija kirjoitti:
Minusta kerran 3 kuukaudessa on ihan sopiva tapaamisväli aikuiselle ihmiselle, jolla monta kaveria ja perhe-elämää.
Olen huono ottamaan yhteyttä, mutta lähden mukaan aina kun pyydetään. Masennuksen aikana olin outo varmaan muiden mielestä ja osa kaveruuksista jäi. Osa kavereista onneksi ymmärsi että oli vaikeata...
Näin minäkin asian näen. On mukavaa, että niitä ymmärtäväisempiäkin kavereita löytyy.
Ap
Tpinen kaipaa huomiota toinen rauhaa. Liian erilaisia olette.
Kuulostaisi siltä, että hän pitää sinua ystävänään ja sinä häntä kaverina.