Miten monta kertaa kehtaa hakea "omaa" työpaikkaansa?

no tässä on se yleissääntö että työnantaja löytää aina hyvän vakituisen, hyvää määräaikaista ei välttämättä. eli jos on varma että jatkat määräaikaisena, ei välttämättä valitse sinua vakituiseksi. vakipaikka saattaa irrota helpommin muualta. 

Eli olisiko niin, että kannattaisi vihjata muualle lähtemisestä, etten vaikuta itsestäänselvältä vaihtoehdolta näihin ikuisuusmääräaikaisuuksiin? 

Öö, siinä kohtaa kun sinua ei enään valita kyseiseen työtehtävään?

Monet tekijät vaikuttavat siihen miksi määräaikaista ei palkata. Omalla kohallani kävi niin, että työkaverit halusivat minut vakkariksi, pomo ei. Joten ovi kävi. Pomoja on monenlaisia monin eri motiivein, eivät kaikki täysin ammatillisia motiiveja.

Noin 20v miltei putkeen määräaikaisuuksia.

Ei voi saada tointa, siksi näin.

Töitä riittää, voi itse vaikuttaa rooliin ja ajankohtiin, siispä lomat aika pitkälti silloin ja niin pitkänä kuin haluaa...

Minustakin pitää työkaverit, mutta ehkä en ole pomojen suosiosssa jostain syystä. Mielestäni olen aika neutraali ihminen, mutta ehkä sitten liian harmaa ja massaan hukkuva. 

Vierailija kirjoitti:

Noin 20v miltei putkeen määräaikaisuuksia.

Ei voi saada tointa, siksi näin.

Töitä riittää, voi itse vaikuttaa rooliin ja ajankohtiin, siispä lomat aika pitkälti silloin ja niin pitkänä kuin haluaa...

Olisipa meilläkin noin. Minä en saa ikinä valita lomieni ajankohtia. Vtuttaa tuollainenkin asia. Tavallaan voisin tykätäkin määräaikaisuuksien tuomasta vapaudesta, jos oikeasti saisi vaikuttaa rooliin ja ajankohtiin.

Mutta mikä olisi sellainen lukumäärä, jonka kehtaa hakea ennen kuin pitäisi itsekin ymmärtää, että ehkä tästä paikasta ei tule saamaan vakituista paikkaa? 1, 5, 10 kertaa?

Hakisin yhden kerran, en enempää, sillä tiedän oman arvoni ihan liian hyvin, ja jos työnantaja ei sitä myöntäisi, niin en näe että olisi mieltä jatkaa sellaisessa paikassa.

Itse hakisin max kolme kertaa. Toki hakisin vain silloin, kun paikka olisi aidosti auki, ts ei ole yleisessä tiedossa kuka valitaan.

Olen hakenut jopa omaan virkaani (vakituiseen) 4 kertaa. Valtiolla on vähän väliä tuolileikkejä, joissa joutuu hakemaan sellaista, jonka luuli olevan jotain muuta kuin määräaikainen.

'Omaa' työtäni hakisin vain kerran.

Vierailija kirjoitti:

Monet tekijät vaikuttavat siihen miksi määräaikaista ei palkata. Omalla kohallani kävi niin, että työkaverit halusivat minut vakkariksi, pomo ei. Joten ovi kävi. Pomoja on monenlaisia monin eri motiivein, eivät kaikki täysin ammatillisia motiiveja.

Mitkä tekijät esimerkiksi?

Minuakin kiinnostaisi tietää syitä. Onko siihen muitakin syitä kuin pelkästään tuo, että on liian varma jatkaja määräaikaisuuksissa? En ole kateellinen, mutta täällä on moni muu saanut vakinaisen paikan muutaman kuukauden jälkeen tai tullut ihan uutena suoraan vakinaiseksi. Minkä takia toiset ovat määräaikaisia vuodesta toiseen? Täytyyhän siihen joku syy olla.

Ei tarvinnut hakea kuin kerran jolloin sainkin sitten toimen jota olin jo opintovapaan sijaisena tehnyt. Sittemmin olen kyllä nähnyt monenlaista sijaista joista ei vakituisiin toimiin oikein ole mutta ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat eivätkä pidä meteliä itsestään vaan haluavat ja suostuvat määräaikaisiin.

Millä tavalla heistä ei ole vakinaisiin töihin? Onko se "vika" heidän persoonassaan vai työnteossa? Anteeksi, että kyselen, mutta haluaisin vaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut hakea kuin kerran jolloin sainkin sitten toimen jota olin jo opintovapaan sijaisena tehnyt. Sittemmin olen kyllä nähnyt monenlaista sijaista joista ei vakituisiin toimiin oikein ole mutta ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat eivätkä pidä meteliä itsestään vaan haluavat ja suostuvat määräaikaisiin.

Voisitko hieman avata tuota, kun ainakin omaan korvaani kuulostaa jotenkin niin omituiselta? Ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat, mutta ei kuitenkaan haluta vakinaistaa? Ei aukea minulle :o

Minä hain kerran... tosin paikkaa oli speksattu vähän erilaiseksi joten pomoni kommenttia lainaten ”arvasitkin varmaan ettei valittu sinua”. Kaikki muut talossa kummastelivat päätöstä, ja loppuviimein tehtävään ei valittu ketään. Sain onneksi toisen työpaikan jossa minua arvostetaan. Kyllä tuossakin paikassa arvostivat kollegat, pomo piti uhkana. Nyt sitten ihmettelee kenet saa palkattua kun minäkin lähdin pois...

En ole koskaan hakenut, enkä tule koskaan hakemaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut hakea kuin kerran jolloin sainkin sitten toimen jota olin jo opintovapaan sijaisena tehnyt. Sittemmin olen kyllä nähnyt monenlaista sijaista joista ei vakituisiin toimiin oikein ole mutta ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat eivätkä pidä meteliä itsestään vaan haluavat ja suostuvat määräaikaisiin.

Voisitko hieman avata tuota, kun ainakin omaan korvaani kuulostaa jotenkin niin omituiselta? Ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat, mutta ei kuitenkaan haluta vakinaistaa? Ei aukea minulle :o

Ovat sellaisia seinäruusuja. Persoonana ja työnteossakin.