Miten monta kertaa kehtaa hakea "omaa" työpaikkaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut hakea kuin kerran jolloin sainkin sitten toimen jota olin jo opintovapaan sijaisena tehnyt. Sittemmin olen kyllä nähnyt monenlaista sijaista joista ei vakituisiin toimiin oikein ole mutta ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat eivätkä pidä meteliä itsestään vaan haluavat ja suostuvat määräaikaisiin.

Voisitko hieman avata tuota, kun ainakin omaan korvaani kuulostaa jotenkin niin omituiselta? Ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat, mutta ei kuitenkaan haluta vakinaistaa? Ei aukea minulle :o

Ovat sellaisia seinäruusuja. Persoonana ja työnteossakin.

Se on huono asia koska?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut hakea kuin kerran jolloin sainkin sitten toimen jota olin jo opintovapaan sijaisena tehnyt. Sittemmin olen kyllä nähnyt monenlaista sijaista joista ei vakituisiin toimiin oikein ole mutta ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat eivätkä pidä meteliä itsestään vaan haluavat ja suostuvat määräaikaisiin.

Voisitko hieman avata tuota, kun ainakin omaan korvaani kuulostaa jotenkin niin omituiselta? Ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat, mutta ei kuitenkaan haluta vakinaistaa? Ei aukea minulle :o

Ovat sellaisia seinäruusuja. Persoonana ja työnteossakin.

Se on huono asia koska?

No yleensä nyt olisi hyvä että on kiinnostunut työstään ja sen kehittämisestä mutta näiden kanssa ei näin aina ole. Mutta ovat siis hyviä sijaisia, osaavat perusjutut niin hyvin että heille voidaan soittaa koska vaan tuletko tekemään päivän-pari, tämä on sijaiselle kullanarvoinen taito.

Onhan tuo aika ikävää, jos työnantaja pitää minua jonain seinäruusuna. Itse koen kehittämismahdollisuuteni aika heikkona, koska ei meillä ainakaan edes kuunnella määräaikaisten mielipiteitä. Uskoisin myös, että vakituinen työ lisäisi motivaatiotani, koska ei tarvisi elää koko ajan töiden loppumisen pelossa. Tai miettiä, on työnantajan mielestä turha seinäruusu, joka otetaan töihin, kun ei ole parempaakaan tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut hakea kuin kerran jolloin sainkin sitten toimen jota olin jo opintovapaan sijaisena tehnyt. Sittemmin olen kyllä nähnyt monenlaista sijaista joista ei vakituisiin toimiin oikein ole mutta ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat eivätkä pidä meteliä itsestään vaan haluavat ja suostuvat määräaikaisiin.

Voisitko hieman avata tuota, kun ainakin omaan korvaani kuulostaa jotenkin niin omituiselta? Ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat, mutta ei kuitenkaan haluta vakinaistaa? Ei aukea minulle :o

Ovat sellaisia seinäruusuja. Persoonana ja työnteossakin.

Se on huono asia koska?

No yleensä nyt olisi hyvä että on kiinnostunut työstään ja sen kehittämisestä mutta näiden kanssa ei näin aina ole. Mutta ovat siis hyviä sijaisia, osaavat perusjutut niin hyvin että heille voidaan soittaa koska vaan tuletko tekemään päivän-pari, tämä on sijaiselle kullanarvoinen taito.

Eikö työnantajan ja esimiehen tehtäviin kuulu auttaa kaikkia alaisiaan kehittymään työssään, myös niiden, jotka tarvitsevat tavallista enemmän apua ja kannustusta? Eihän näitä unohdeta koulutuksista? Moni vakituinen sijainen on kuitenkin tehnyt vuosia hyvää työtä melkein heittopusseina. Eikö tätä uskollisuutta voisi palkita auttamalla (eikä aina otettaisi ulkopuolisia)? Voiko työnantaja olla varma, ettei potentiaalia ole, ellei ole edes antanut mahdollisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut hakea kuin kerran jolloin sainkin sitten toimen jota olin jo opintovapaan sijaisena tehnyt. Sittemmin olen kyllä nähnyt monenlaista sijaista joista ei vakituisiin toimiin oikein ole mutta ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat eivätkä pidä meteliä itsestään vaan haluavat ja suostuvat määräaikaisiin.

Voisitko hieman avata tuota, kun ainakin omaan korvaani kuulostaa jotenkin niin omituiselta? Ovat hyviä sijaisia koska osaavat hommat, mutta ei kuitenkaan haluta vakinaistaa? Ei aukea minulle :o

Ovat sellaisia seinäruusuja. Persoonana ja työnteossakin.

Se on huono asia koska?

No yleensä nyt olisi hyvä että on kiinnostunut työstään ja sen kehittämisestä mutta näiden kanssa ei näin aina ole. Mutta ovat siis hyviä sijaisia, osaavat perusjutut niin hyvin että heille voidaan soittaa koska vaan tuletko tekemään päivän-pari, tämä on sijaiselle kullanarvoinen taito.

Eikö työnantajan ja esimiehen tehtäviin kuulu auttaa kaikkia alaisiaan kehittymään työssään, myös niiden, jotka tarvitsevat tavallista enemmän apua ja kannustusta? Eihän näitä unohdeta koulutuksista? Moni vakituinen sijainen on kuitenkin tehnyt vuosia hyvää työtä melkein heittopusseina. Eikö tätä uskollisuutta voisi palkita auttamalla (eikä aina otettaisi ulkopuolisia)? Voiko työnantaja olla varma, ettei potentiaalia ole, ellei ole edes antanut mahdollisuutta?

Ei uskollisuus enää tänä päivänä ole työpaikoilla mitenkään turn on vaan kehittämiskelpoisuus.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että hyvässä ja hyvin johdetussa työpaikassa kenenkään ei tarvitse joutua "seinäruusuksi". Mielestäni esimiesten tehtävä on auttaa alaisiaan kehittymään. Sen voi aloittaa ihan vaikka kehumisesta ja positiivisesta palautteesta, mikä oikeasti unohtuu todella monessa työpaikassa. Ilmeisesti sellaisessa paikassa ei harrasteta positiivista palautetta ja työntekijöiden arvostamista, jossa joku joutuu miettimään, että kehtaako enää hakea omaan työpaikkaansa. Joku mättää pahasti johtamistavassa.

Mistä ne sitten saisivat hyvän sijaisen, jos ottaisivat sinut vakituiseksi? Entä mikä on ollut määräaikaisuuksien peruste? Ellei jokaiseen ole selvää "NN:n sijaisuus" tai muuta vastaavaa, pitää vakinaistaa.

Toisaalta esimerkiksi opettaja voi joutua hakemaan omaa paikkaansa koko työuransa ajan joka vuosi, jos on niin vinkeä aineyhdistelmä, että ei koskaan löydy täysin pätevää hakijaa.

Määräaikaisuuksieni peruste on ollut toiminnan vakiintumattomuus ja olen ap. Toiminta on ollut vakiintumatonta viimeiset 8 vuotta. Olen niin kyllästynyt tähän, että uskon, etten enää allekirjoita seuraavaa sopimusta. Etsikööt uuden sijaisen. Kyllä tuota parempaa porukkaa näyttää lappaavan ovista ja ikkunoista. En todellakaan halua olla mikään "hyvä sijainen", koska tuollainen titteli kuulostaa siltä, että pidetään nyt tuo i dioo tti töissä kunnes löydetään joku parempi. "Hyvä sijainen" on periaattessa koko ajan yt-uhan alla, kuka sellaista jaksaa.

Minä sain vakituisen työsopimuksen ketjuttamisen takia, koska oli liian monta määräaikaista työsopimusta tehty putkeen.

Mä en ole kertaakaan kehdannut omalla työkokemuksella hakea yhhtäkään työpaikkaa. Ammmatillinen kolutus kyseessä ja sanotaan näin että syvästi pettynyt siihen tasoon. Käytännössä se tarkoiitttaa sitä etttä toki tietynlaisesen muodossaan suoritettuna se edellyttää oppilaaalta oma alaoitteista perehtyneiiisyyttä, mutta itse käynnön tasolla opetus oli lähinnä sitä etttä ryhmässä jo valmiiksi oppineet päääsivät osoittamaan omaa osaamistaan, jollloin vasta alkajille jäi vähemmän aikaa opetella käytännöntason oppimista edellytttämiä perus taitoja. Tämä tapaahtui sittten itse työööpaikoilla, joissa sekin osoittautuui hankalaksi jo siiinäkin mielessä kun omia psyyykkisiä terveydelllisiä ongelmia jotka heijastuivat siinä kohtaa että oli vetäytyvä eikä seuralllinen kuten ammattiin kuuuluvat ehdt muodollisesti ja kirjaimelllisesti sitä edelllytttäisivät. Vaikea tiee sinälllään josta jäiii lähinnä luu käteeen.