Kiusaajani on saanut kaiken sen ja enemmän mistä minä olen aina haaveillut. :(
Näin entistä kiusaajaani tänään kaupungilla, mutta hän ei huomannut minua. Kiusaajani oli asioilla taaperon ja miehensä kanssa, sormus kiilsi sormessa ja toinen raskaus on menossa kun maha oli niin valtava. MIKSI?? Kärsin edelleen siitä kun hän kiusasi, uhkasi tappaa, käytti henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Hän on saanut aivan kaiken mistä minä edelleen haaveilen. Elämän epäoikeudenmukaisuus iski vasten kasvoja. :( Ihminen, joka aiheutti tuskan on saanut kaiken ja minä en mitään muuta kuin arpia, traumoja ja kyyneleitä. Kiusaajani on kohta kahden lapsen äiti, onnellisesti naimisissa ja rakastunut. Miten tähän pitäisi suhtautua? Nuo kaikki pitäisi olla minulla.
Kommentit (12)
Tämä on erittäin vaikea toteuttaa, mutta ihan oikeasti, lakkaa ajattelemasta kiusaajaasi. Anna hänen olla, äläkä kiinnitä mitään huomiota häneen. Ole kuin häntä ei olisikaan. Neutralisoi hänet mielessäsi, ei siksi että oikeuttaisit ne julmat teot jotka hän sinulle teki, vaan siksi että saisit vihdoin mielenrauhan. Kaikkea hyvää sinulle, itse kiusattuna tiedän mitä läpikäyt.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että on onnellinen?
Yläasteeni pahin narsistihuora-kiusaaja vaikutti onnelliselta ollessaan kihloissa ja pienen lapsen äiti.
Nyt on yksinhuoltaja, onnea ei kestänyt kuin muutaman vuoden. Varmaan karsea käskyttäjäluonne pilasi suhteen...
Kyllä se näkyy päällepäin kun ihminen on aidosti onnellinen ja rakastunut. Nähtyäni entisen kiusaajan kyselin muilta entisiltä luokkalaisilta mitä tälle tyypille kuuluu ja mitä tekee nykyisin ja sain kuulla juuri sen mitä näinkin. Entinen kiusaaja on rakastunut, onnellisesti naimisissa hyvän miehen kanssa ja odottaa viimeisillään toista lastaan. Vituttaa ja paljon :(
Hassua, miten tuollaisen ihmisen näkeminen saisi minut ajattelemaan että huh, onneksi tuo en ole minä :D Toki ymmärrän jos ne ovat sinun haaveitasi, mutta voi myös olla ettei ko. tyyppi ole kovin onnellinen. Perheen perustamiseen ajautuu paljon todennäköisemmin kuin moneen muuhun asiaan, kuten uraan. Joten ei välttämättä mikään onnellinen ihminen edes.
Ymmärrän kyllä sinua ja omassa tapauksessa monet kiusaajani ovat todellakin päässeet elämässään eteenpäin. Itse olen vasta melko nuori ihminen, mutta paljon jälkiä jäänyt kiusaamisesta ja se vaikutti myös opintomenestykseen aikoinaan ja senkin takia tuntuu surulliselta, kun kuitenkin tiedän, että ne vuodet menivät aika sumussa muutenkin ja energiaa meni paljon hukkaan. Nyt oma persoonani on tavallaan myös hukassa ja tahtoisin olla aika paljon erilainen ihminen. Siihen silti pystymättä. Tietenkin omaakin syytä asiassa ja olen aina ollut ehkä liiankin herkkä ihminen.
Ei kiusaaja voi olla koskaan onnellinen, sillä onnellinen ihminen ei koe tarvetta kiusata.
Vaikka kiusaajasi on tehnyt väärin, mieti sitä, että luultavasti joku on kohdellut kiusaajaasi aikaisemmin väärin, että hän kiusasi sinua. Ehkä hänen äitinsä tai isänsä ei osannut kohdella häntä hyvin? Yritä päästä asiasta yli. Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet olla onnellinen.
Voithan sä aina toivoa, että kiusaajasi lapsista tulee koulukiusattuja. Ei se kiusaaja siitä mitään opi, mutta saapahan tuntea tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on erittäin vaikea toteuttaa, mutta ihan oikeasti, lakkaa ajattelemasta kiusaajaasi. Anna hänen olla, äläkä kiinnitä mitään huomiota häneen. Ole kuin häntä ei olisikaan. Neutralisoi hänet mielessäsi, ei siksi että oikeuttaisit ne julmat teot jotka hän sinulle teki, vaan siksi että saisit vihdoin mielenrauhan. Kaikkea hyvää sinulle, itse kiusattuna tiedän mitä läpikäyt.
Annoin nuorempana hänelle anteeksi mielessäni, vaikka koskaan kiusaajani ei tullut oikeasti pyytämään anteeksi. Tämänpäiväinen näky repi vanhat haavat auki ja olen yrittänyt kasata itseäni koko päivän. Sydämessäni olen surullinen ja yksinäinen, vaikka oikeasti haluan saman minkä kiusaajallani jo on.
Maailma on epäoikeudenmukainen. Anna anteeksi hänelle, jos et jo ole antanut, ja keskity siihen, mikä on tärkeää ja arvokasta elämässä.
Ehkä kiusaajasi joskus tulee katumukseen siitä mitä on tehnyt, jos ei jo ole käynyt sitä läpi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Voithan sä aina toivoa, että kiusaajasi lapsista tulee koulukiusattuja. Ei se kiusaaja siitä mitään opi, mutta saapahan tuntea tuskaa.
Koston kierre ja pahan toivominen ei auta. Ei ole järkeä toivoa toiselle pahaa, vaikka syytä olisi. En ole niin alhainen kuin kiusaajani aikoinaan oli.
Luotan siihen, että karma toimii.
Isosiskoani kiusattiin yläasteella rankasti, revittiin tukasta ja uitettiin ojassa. Pahin kiusaajista, kovistyttö "Barbi", aloitti yläasteen jälkeen suhteen koulun kingin kanssa - joka ryyppäsi, teki " Barbin" raskaaksi 17-vuotiaana, antoi jatkuvasti pataan ja lopulta ajautui mm. linnaan.
Omista pahimmista kiusaajistani toisella on ilmeisesti vakava huumeongelma, toinen on tapettu.
Mistä tiedät että on onnellinen?
Yläasteeni pahin narsistihuora-kiusaaja vaikutti onnelliselta ollessaan kihloissa ja pienen lapsen äiti.
Nyt on yksinhuoltaja, onnea ei kestänyt kuin muutaman vuoden. Varmaan karsea käskyttäjäluonne pilasi suhteen...