Miksi kosiminen jännittää joitakin?

Kyllähän sen aloituksen tekee aina jompi kumpi kuitenkin vaikka siitä keskusteltaisiinkin ensin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen aloituksen tekee aina jompi kumpi kuitenkin vaikka siitä keskusteltaisiinkin ensin.

Mutta luulisi sen keskustelunkin olevan tuossa vaiheessa jo sen verran luontevaa että tietää sen olevan ok ja itsestään selvää että naimisiin mennään.

Me itse oltiin oltu jo sen verran kauan yhdessä että se oli vaan sopimusasia. Olisi ollut hassua (ehkä silti romanttista) jos mies olisi vielä erikseen kosinut muttei se puskista tulisi eikä miestäkään varmaan rukkaset pelottaisi.

Ap

Mulla ainakin mies herkistyy voimakkaasti kun puhutaan tunteista. Sekin jo siis pelkästään jännittää, oma ja toisen tunnereaktio. Jännittäminen kertoo myös siitä, että tilanne on tärkeä ja koskija toivoo että se tuntuu molempien mielestä mahdollisimman hyvältä. Vaikka asiasta on keskusteltu aiemmin, se ei muuta sitä että tilanne on ainutlaatuinen. Moni hääpari jännittää vielä kirkossakin siinä papin edessä ;)

Vierailija kirjoitti:

Mulla ainakin mies herkistyy voimakkaasti kun puhutaan tunteista. Sekin jo siis pelkästään jännittää, oma ja toisen tunnereaktio. Jännittäminen kertoo myös siitä, että tilanne on tärkeä ja koskija toivoo että se tuntuu molempien mielestä mahdollisimman hyvältä. Vaikka asiasta on keskusteltu aiemmin, se ei muuta sitä että tilanne on ainutlaatuinen. Moni hääpari jännittää vielä kirkossakin siinä papin edessä ;)

En oikeastaan tiedä, miksi tartuin tähän vastaukseen. Mutta se vain luettuna tuntui niin mukavalta. Ihana mies sinulla.

Mutta siis siihen, mitä aioin ketjuun vastata, oli tämä, että ihmiset on niin erilaisia. Oma mies on myös herkkis. Mutta jotenkin kuitenkin kumpikin ollaan melko arkisia/realistisia/epäromantikkoja. En löydä siis nyt sanaa määrittelemään. Mutta kosiminen ei ollut sellainen juttu, joka olisi kumpaakaan jännittänyt tai herkistänyt. Kosiminen itsessään jo oli kummankin mielestä jotenkin korni juttu (anteeksi, en halua tällä siis loukata ketään, joille se on tärkeää). Kun oltiin aikuisia ihmisiä ja mietittiin tulevaisuutta. Onko se yhteinen, halutaanko lapsia, asutaanko maalla vai kaupungissa, onko järkevää mennä vihille vai avoliitto jne.. niin niistä asioista tuli puhuttua ja sovittua ja suunniteltua ihan arkisissa keskusteluissa. Siksi ei kummallakaan tullut mieleen edes kysyä, menetkö naimisiin kanssani, koska asia oli mietitty ja pohdittu yhdessä.

Mies varmaan arvasi, että olisin revennyt nauruun, jos olisi sormuksen kanssa polvistunut kysymään päivänselvää asiaa. 

Mutta jos asia on tuore ja joku kosiminen tulee yllätyksenä ja pitää siinä sekunnissa päättää tulevaisuus, niin jännittäisihän se ketä tahansa. Kun pystymetsästä tulisi kysymys, menetkö naimisiin mun kans. Se on aika iso päätös päätettäväksi tuosta noin vain, kun toinen odottaa kontillaan sormus tai kukkapuska kourassa. Jos olisin mies, niin jännittäisin minäkin.

No mistäs naisten ailahtelevasta luonteesta voi koskaan tietää mitä he vastaavat.

No jos on suoritettavana ns. täydellinen kosinta, niin tottahan se jännittää enemmän kuin kysäistä eteisessä roskapussi kädessä, että btw mennäänkö naimisiin.