Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa se minkälainen olen ollut ja mitä olen tehnyt
18.09.2019 |
Joitain vuosia sitten meni huonosti ja tein tyhmiä tekoja. Käytin päihteitä ja sekoilin. Häpeän ylikaiken kaikkea sitä mitä tein ja minkälainen olin.. Asun Vaasassa ja tuntuu että vaikea saada enää uusia ystäviä ketkä ei kuuluisi tähän menneisyyteen. Enkä halua enää edes käydä baareissa tms. Pelkään että tapaan tuttuja kenet joko hylkäsin, petin, kieroilin tms. En tiedä mitä sanoisin tai tekisin heitä nähdessään.
Päivittäin kadun tuota elämänaikaa. Miten voi oppia hyväksymään itsensä ja menneisyyden ilman ahdistusta? Päihteet teki minusta sen mitä olin ja tein.. en silloin ajatellut muuta kuin että elämä oli siistiä jne. Vaikka karu totuus on se että elämä oli helvettiä.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ärsyttävä provo aina.
Mikä tässä muka provoa?
Luulen, että suurin osa ihmisistä suhtautuu melko ymmärtäväisesti tuollaiseen (ainakin vähän etäisemmät ihmiset sekä ne, joiden suhteen olet mokannut vain lievästi). Olisiko sinulla mahdollisuutta muuttaa toiselle paikkakunnalle?
Eikös AA:ssa ole yksi askel, että pyydetään ihmisiltä anteeksi ja yritetään hyvittää tekoja? Ehkä voisit tehdä listan kaikesta, mitä muistat tehneesi, ja yrittää ottaa ihmisiin yhteyttä. Yksin häpeäminen ja syyllisyyden kantaminen on rankkaa, ja ehkä pääsisit takaisin toisten elämään kun osoittaisit, että yrität olla nyt parempi ihminen. Joku tietysti saattaa sanoa, ettei voi antaa anteeksi, mutta uskon että monet antaisivat. Kannattaa ainakin kokeilla.
Jos olisit paha ihminen, et tuntisi häpeää teoistasi. Päihteet sekoittavat pään ja oikea luonteesi tulee nyt esiin. Pystyt kyllä nousemaan tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua! Itse olen reilu parikymppinen nainen ja koen samanlaisia tunteita. En ole osannut käyttää alkoholia koskaan ja ottaneena olen tehnyt mitä idioottimaisempia juttuja. Olen yrittänyt pahoitella asioita, mutta en pääse niistä yli. Ajattelen kokoajan kaikkien ajattelevan minusta pelkkää pahaa. Pelkään, että minun seurassani ei kehdata näyttäytyä taikka ihmiset ei kehtaa myöntää kuuluvansa minun kavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ainoa. Tein itse eilen keskustelun samasta aiheesta ja sain ihania kommentteja:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3555904/olen-taman-vuoden-aikana-selatt…
Näistä on apua ehkä myös sulle. Tsemppiä :)
Kirjoita tuo sama facebookkiin jos liikaa alkaa vaivaamaan. :) Mä ainakin olisin tuommosen päivityksen jälkeen tosi ymmärtäväinen ja ajattelisin että oot muuttunu mies nyt.