Käynnistetty synnytys sektion jälkeen?
Onko kukaan kokenut? Sektion riskeissä toitotetaan kohdunrepeämän vaarasta ja käynnistäminenhän lisää sitä. Nyt minun kohdalla puhutaan käynnistämisestä, vaikka takana on sektio.
Kommentit (17)
vuoksi huonokuntoisen synnytys käynnistettiin ja sektio takana, hyvin meni.
jälkeen. Kohdunrepeämän riski on suurempi kuin tavallisesti. Musta lääkäri joka tälläistä ehdottaa on epäilyttävä. Netistä löytyy varsinkin englanninkielistä materiaalia aiheesta ja esim. bebes myy kirjoja.
sektiosta aikaa 1v7kk. 15 päivää meni yli lasketun ajan ja tehtiin taas sektiopäätös. leikkaava lääkäri sano, että yhen lapsen kohtu vielä kestäis, väliä täytyy pitää useampi vuosi ja automaattisesti sitten sektioon. minun kohalla alatiesynnytyskokemukset jäi muutamaan olemattomaan supistukseen, jotka ei ees kunnolla käyrällä näkyny...
Ensimmäinen syntyi sektiolla ja toinen käynnistettiin. Lapsilla ikäeroa 1,5v. Ja useamman lääkärin mielipidettä kuuntelin. Synnytys sujui hyvin.
Ap:tä neuvoisin haastattelemaan asiantuntevaa lääkäriä tai vaikka useampaa.
kroppa kestää juuri ja juuri tuon 3 sektiota... eli suurperheestä haaveilevat suosittelen alatiesynnytystä :)
Sektiopäätöksen antanut lääkäri kyllä syyllisti minun tästä rajusti ja merkitsi papereihin pelkosektion, mutta myöhemmin olen kuullut että samassa sairaalassa on myös lääkäreitä, jotka eivät käynnistä sektion jälkeen. Eli kaikki riippuu siitä, millainen lääkäri synnytyksen suunnittelussa tai yliaikaiskontrolleissa osuu kohdalle.
Käynnistettiin klo 3 iltapäivällä, supparit alkoiva klo 6 ja puoleltaöin leikattiin. Ei ne anna sen käynnistyä kovin pitkään, jos mitään ei tapahdu (mä aukesin vain 2cm), ettei rasita vanhaa haavaa.
Minulle on annettu lupa neljänteenkin sektioon. Mutta tämä on tietysti yksilöllistä.
Oikeasti kohdunrepeämän vaara on suuri sektion jälkeen käynnistyksessä!
Ensinnäkin sektion jälkeisessä käynnistyksessä kuten sektion jälkeen synnytyksessä yleensä muutenkin seurataan kohdun painetta mittarien avulla, jotta paine ei kasvaisi liian kovaksi ja repeämisvaaraa ei olisi. Kohtuusi asennetaan siis anturi ja tilannetta tarkkaillaan ...
Itsellä esikoinen syntyi yllätysperätilan takia sektiolla, kakkonen meni melkein 2 viikkoa yliajalle, mutta syntyi sitten luomuna alakautta. Ihan lopussa laitettiin oksitippa, vaikka sitä ei oikeastaan tarvittu, iso poika oli kuitenkin tulossa, ei haluttu hyvien supparien vain vahingossakaan hiipuvan. Anturi asenneettin siis myös.
Sektioillakin voi tehdä suurperheen. Lääkärit kyllä kertovat milloin on syytä lopettaa.
Vierailija:
Ensinnäkin sektion jälkeisessä käynnistyksessä kuten sektion jälkeen synnytyksessä yleensä muutenkin seurataan kohdun painetta mittarien avulla, jotta paine ei kasvaisi liian kovaksi ja repeämisvaaraa ei olisi. Kohtuusi asennetaan siis anturi ja tilannetta tarkkaillaan ...
Esikoiseni synnytys käynnistettiin, ja supistukset olivat todella rajuja heti. Ja se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että käynnistetyssä synnytyksessä supistukset ovat rajumpina kuin luonnollisesti alkaneessa. Missä vaiheessa sitten päätetään että supistukset ovat _liian_ rajuja? Silloinko kun kohtu jo repeää? Vai todetaanko heti alussa että " hups, taas tämä oksitosiini sai aikaan rajut supistukset (kuten lähes aina), mennään heti leikkuriin ettei äidin ja lapsen henki ole vaarassa" . Tuskin.
Etenkin kun synnyttäjä ei voi tietää kuinka sektiovastainen lääkäri synnytystä hoitaa, joku toinen saattaa päästää supistukset aivan liian rajuksi kun taas joku toinen leikkaa paljon aiemmin. Näkeehän sen jo siitä kuinka toinen lääkäri sanoo että synnytystä ei voi käynnistää sektion jälkeen, toinen väittää kirkkain silmin ettei siinä ole mitään riskejä.
Tippaa ei kuitenkaan uskallettu laittaa riittävän kovalle juuri repeämisriskin vuoksi ja niinpä päädyttiin lopulta toiseen sektioon.
Mutta mulla olikin yksi normaali synnytys sektion ja käynnistetyn välissä. En edes tiennyt mistään repeämäriskistä ja onko sitä edes, jos on yksi synnytys välissä? Omien kipujeni takia synnytys piti käynnistää.
Sektiosta oli aikaa 2v3kk kun seuraavan synnytyksen aika koitti. Raskausmyrkytyksen takia käynnistettiin. Kukaan lääkäri ei millään lailla kyseenalaistanut käynnistystä tai pienesti edes vihjannut sektion mahdollisuuteen. Suun kautta tableteilla ensin yritettiin käynnistellä, mutta eivät saaneet aikaan kunnon supistuksia. Seuraavana aamuna sitten koska raskausmyrkytys oli pahentunut, suoraan synnytyssaliin ja kalvot puhki. Supistuksia alkoi tulla, mutta koska kätilön mielestä olivat liian laimeita ja paikat ei alkaneet avautua, noin tunnin kuluttua laitettiin oksitosiinitippa. Se käynnisti heti kovat supistukset, annosta nostettiin kai puolen tunnin välein vaikka kivut olivat helvetilliset ja pelkäsin repeäväni. Kätilö vaan vakuutteli, että kyllä tässä varovaisesti annosta nostetaan.
Paha maku tästä synnytyksestä jäi, että miksi tuota oksitosiiniannosta piti vähän väliä nostaa vaikka tuskat olivat kovat ja supistuksia koko ajan tuli. Paikat vaan avautuivat hitaasti ja se ei tuntunut kätilöille sopivan ... piti saada homma nopeasti hoidettua, miksi???
Mitään erityisanturia en tiedä, että minulla olisi ollut, ihan se vakioanturi vatsan päällä mikä aiemmissakin synnytyksissä on ollut. Vauvan päähän laitettiin piuha heti kun kalvot oli puhkaistu.
Kohtuni kesti repeämättä, Luojan kiitos. Nyt olen taas raskaana ja kauhulla odotan, että tälläkin kertaa päädytään käynnistykseen (mun kroppa ei jostain syystä osaa käynnistää synnytystä luomuna). No, kuitenkin jos valittavana on sektio tai käynnistys, niin valitsisin käynnistyksen. Toivuin sektiosta hitaasti ja haavakivut olivat kovat, jolloin myös vauvan hoito oli vaikeaa.
Puhkaisivat sitten kalvot ja se riitti, kunnes sain epiduraalin ja sitten oli pakko vauhdittaa oksitosiinilla. Oksitosiinin voimalla aukesin neljästä sentistä kymmeneen tunnissa ja olivat huolissaan vauhdista sektion takia. Tarkkailivat aktiivisesti tilannetta.
Olen nuori ja hyväkuntoinen synnyttäjä.