Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäkö ja itseinho ylipäätään
13.09.2019 |
Usein kauhistelen peilin edessä ulkonäköäni, ja mietin, mitä mies näkee minussa. Minun mieheni on todella hyvännäköinen, ja saa naisilta huomiota. Minä taas olen epävarma ulkonäöstäni. Huomasin, että mietinkin peilin edessä, miten kukaan voi edes rakastaa minua. Jos olisin edes täydellisen näköinen, mutta en ole sitäkään. En löydä itsestäni mitään rakastamisen arvoista.
Silti nykyinen mieheni rakastaa minua. Hän rakasti minua silloinkin, kun en ollut oikein terveen näköinen. Olin vielä huonompi kuin nyt. Olin liian laiha, mutta olen nyt syönyt enemmän ja käynyt salilla, kun ehdin. En ole hyvä nytkään, minulla on raskaudesta arpia ja löysää ihoa vatsassa esimerkiksi.
Olen aina keskittynyt itseinhossani ulkonäkööni, mutta kun tarkemmin seuraan ajatuksiani, niin tässä on kyse siitä, että olen mielestäni arvoton. En löydä itsestäni mitään hyvää.
Olen henkisesti lukossa itseni kanssa. Minulla ei ole yhtään hyvää ystävää, kenen kanssa puhua asioista. Minun on vaikea päästää ketään niin lähelle, ja haluaisiko kukaan tietääkään. Siksi kirjoitinkin tänne, anonyymina. Jos joku haluaa kommentoida tai jakaa kokemuksia. Jos ei, niin sain ainakin selventää ajatuksiani.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla varaa ostaa kalliita vaatteita? Laihoilla ihmisillä on kaikki mahdollisuudet näyttää todella UPEILTA halutessaan. Huoliteltu ulkonäkö antaa myös itsevarmuutta. Kannustan kokeilemaan!
m44
Kalliista en tiedä, mutta ostan kyllä hyviä ja kauniita vaatteita. Vaatteet päällä näytänkin hyvältä, eihän kukaan näe, mitä on vaatteiden alla. Pidän sillä tavalla huolta ulkonäöstäni, hiuksista ja kasvoista. Se antaa itsevarmuutta tavallaan, mutta ei poista itseinhoa. Kiitos kommentista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän moinen on peräisin? Luulisi että saat iloa ja varmuutta siitä, että miehesi ilmeisesti ihan oikeasti rakastaa sinua ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Onko sinulla taistalla jotain epävarmuutta aiheuttavia kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Mistähän moinen on peräisin? Luulisi että saat iloa ja varmuutta siitä, että miehesi ilmeisesti ihan oikeasti rakastaa sinua ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Onko sinulla taistalla jotain epävarmuutta aiheuttavia kokemuksia?
Olen yrittänyt miettiä syitä. Niitä on luultavasti useita. Yksi saattaa olla kasvatus. Muistan lapsena, kun äiti sanoi, että olet kaunis kuin ruusun nuppu, mutta eihän sitä voi sanoa sinulle, ettet luule liikoja tms. Jotenkin näin se meni. Kasvatus oli varmasti aika luulot pois -tyyppistä. Jotenkin lapsuudesta jäi sellainen olo, että muut saivat enemmän positiivista huomiota, kehuja, ihailua.
Varhaisteininä olin aika kömpelö, ennen kuin opin pukeutumaan, meikkaamaan, ja ennen kuin "naisistuin". Myös pojat silloin kiusasivat koulussa. Tyttöjä, jopa hoikkia, läskiteltiin, ja huoriteltiin. Olen ujo luonteeltani ja herkkä, ja opin sen, etten kuulu joukkoon. Koin, ettei persoonaani eikä ulkonäköäni hyväksytty.
Teininä olin varmaan aika temperamenttinen, varmaan aika vaikea vanhemmille. Muistan silloin miettineeni ihan tietoisesti, että ei kukaan tykkää minusta, jos olen näin v-mäinen. Mikä tietysti varmaan onkin niin, mutta saattaa olla, etten kokenut sellaista ehdotonta rakkautta.
Onko sinulla varaa ostaa kalliita vaatteita? Laihoilla ihmisillä on kaikki mahdollisuudet näyttää todella UPEILTA halutessaan. Huoliteltu ulkonäkö antaa myös itsevarmuutta. Kannustan kokeilemaan!
m44